Retki kolmen valtakunnan rajalle 13.8.2024
Tänä vuonna olimme jälleen kerran Kilpisjärvellä loman vietossa. Tuli käytyä Tsahkalilla, Saanalla, Tromssassa sekä Saanan luontopolulla. Noissa kaikissa olen käynyt aiemminkin. Niistä voit lukea aikaisemmista tarinoistani:
Tämä retkitarina on minulle uudelta reitiltä kolmen valtakunnan rajalle. Retkellä oli tällä kertaa mukana lankomies Jukka.
M/S Maria ja M/S Malla liikennöivät Koltalahteen Ruotsin puolelle päivittäin koko kesäkauden. Matka yhteen suuntaan maksoi tänä kesänä 40 €, edestakainen matka olisi ollut 60 €. Laiva lähtee liikkeelle vain, jos kyytiin on tulossa vähintään viisi henkeä.
Näkymät M/S Marian kyydistä
Koltalahdessa lähtökuopissa
Lähdimme aamulaivalla (M/S Maria) Kilpisjärven Retkeilykeskuksen rannasta. Tänä aamuna meitä oli ehkä kolmisenkymmentä lähtijää. Sää oli tyyni ja puolipilvinen, lämmintä oli luvattu päivälle n. 20 astetta. Takki oli silti tarpeen laivan yläkannella matkustaessa. Maisemat oli kyllä upeat.
Laivaemäntä piti Koltalahdessa pienen briiffin reitistä. Jäimme kuuntelemaan, koska olimme ensimmäistä kertaa täällä. Saimme muutamia vinkkejä ja neuvoja matkaa varten, sekä hänen puhelinnumeronsa kaiken varalle.
Matka alkaa
Tunturikurjenkanerva
Kolmen valtakunnan rajalle olisi matkaa noin kolme kilometriä. Jos halusi laivalla takaisinkin, olisi tuo edestakainen matka tehtävä kahdessa tunnissa. Pidin sitä liian lyhyenä aikana, sillä kuljen itse aika hitaasti. Minulla menee paljon aikaa maiselmien, kasvien ja eläinten ihailuun ja kuvaamiseen. Niin ollen meille valoikoitui paluureitiksi polku Mallan luonnonpuiston kautta takaisin Kilpisjärvelle (n.11 km).
Alun tunturikoivikkoa
Lahot tunturikoivut katkeavat ja kaatuilevat helposti
Nuori poro Kuohkimajärven rannalla
Matka rajapyykille kulki pääasiassa rajajokena toimivan Kuohkimajoen ja edelleen Kuohkimajärven rantaa pitkin. Kasvillisuus oli tunturikoivikkoa ja polku oli helppokulkuista. Kävimme pienen matkaa Ruotsin puolella kurkkaamassa, miltä rajapyykki näyttää sieltä päin katsottuna. Itse rajapyykki on Koltajärvessä. Olin jostain lukenut, että sen ympäri pääsee myös uimalla, mutta vesi oli niin matalalla, ettei siihen ollut mitään mahdollisuutta. Kannoin siis uikkarini turhaan mukana.
Kolmen valtakunnan raja Ruotsin puolelta
Suomen puolella
Kiersimme rajapyykin pariin kertaan ja ihastelimme maisemia. Ystävällinen retkeilijä nappasi meistä kuvan rajalla. Rajapyykiltä kuljimme muutaman sadan metrin matkan Kuohkimajärven autiotuvalle evästauolle.
Rajapyykki Norjan ja Suomen rajalla
Kuohkimajärven autiotupa
Autiotupa
Kuohkimajärven autiotuvalla oli myös huussit sekä varaustupa. Autiotupa oli upea ja siisti sisältä! Voisin hyvin kuvitella yöpyväni täällä. Maisematkin oli upeat. Näkymät Kuohkimajärven Ruotsin puolen tuntureille sekä Norjan Hainevävuorelle oli mahtavat. Evästelyjen ja huussikäynnin jälkeen jatkoimme matkaa Mallan polulle.
Hainevävuori Norjassa
Ruotsin suuntaan autiotuvalta
Kuohkimajärveltä polku kulki ensimmäiset kilometrit Norjan ja Suomen välistä rajaa myötäillen. Niin Ruotsin kuin Norjankin rajalla on poroaidat, jotta porot eivät vaella väärään maahan.
Norjan raja-aita
Harvinainen tilanne, kun Jukka kulkee mun perässä😁
Rajapolkua
Aluksi polku nousi loivaa rinnettä pikkuhiljaa ylöspäin. Kauempaa näytti, että se jatkuisi pitkälle tunturin rinteeseen. Yhtäkkiä eteen tuli kuitenkin suuri rinnesuo, jossa oli pitkokset. Täällä oli lintujakin. Kivitaskuja onnistuin kuvaamaan. Myös joitakin kirjavampia lintuja oli liikkeellä, mutta olivat tosi arkoja ja niiden kuvat epäonnistuneita. Kenties jokin sirkkulaji.
Tunturisuo
Kivitasku
Kivitasku
Tunturisuon jälkeen polku nousi vielä pienen matkaa rinteeseen, kunnes kääntyi rajalta itään päin. Täällä polku kulki koivikossa ja oli todella kivikkoinen ja vaikeakulkuinen. Rinne myös jyrkkeni melkoisesti. Koko ajan piti katsoa jalkoihinsa ja kulkea muutenkin varovasti. Jonkun matkaa kavuttuamme pidimme pienen juomatauon.
Rinteessä oli todella kivikkoinen polku
Nuori sinirinta tunturikoivikossa
Tällä reissulla yleisin lintulaji oli sinirinta. Mikä tuntuu hassulta, sillä olen kaksi kertaa aiemminkin Kilpisjärven seudulla retkeillyt, enkä koskaan vielä täällä sinirintaa nähnyt. Tänä vuonna lienee pesinnät onnistuneet hyvin. Iso-Mallan rinteiden tunturikoivikoissakin oli sinirintoja joka puolella. Myös urpiaisia lenteli paljon.
Valillä polulla oli pitkoksia pahimpien paikkojen yli
Vehreillä alarinteillä
Koivikon päätyttyä ja paljakan alettua alkoi polun tasaisin osuus. Noustiin edelleen, mutta hyvin loivasti. Nousimme paljakalla pienen harjanteen yli ja etsimme hyvän evästyspaikan. Samalla paikalla oli selkeästi moni muukin pitänyt taukoaan.
Suruvaippa
Pikku hiljaa paljakalle
Joku sinisiipi
Evästauko harjanteen päällä
Evästauon jälkeen jatkoimme taas matkaa. Rinne oli tällä kohtaa mukavan helppokulkuinen. Se kulki varvikossa eikä kiviä ollut läheskään niin paljon kuin alarinteillä. Maisemat oli mahtavat. Kuulimme kivikkoiselta ylärinteeltä jonkin linnun kerjuuääniä. Äänet kuuluivat ainakin kahdesta eri paikasta. Koitimme tunnistaa ääniä tuloksetta. Nauhoitin ääntä ja lähetin ääninäytteen kokeneemmille harrastajille ja saimme kuin saimmekin äänelle tunnistuksen. Piekanan kerjuuääniä siellä kuului ja myöhemmin taisimme kaksi lajin edustajaa nähdäkin. Lensivät kuitenkin niin korkealla, etten kuvia niistä saanut.
Kaunista maisemaa
Puron ylitys
Jossain kohtaa laskeuduimme hieman ja päädyimme purolaaksoon. Täällä oli useampikin uoma, mutta vain yhdessä oli edes jonkin verran vettä. Tänä kesänä on ollut Lapissa todella kuivaa ja se näkyi puroissa ja järvissä hyvin. Yhdenkään puron ylityksessä ei kengät päässeet kastumaan.
Taukopaikalla
Kun olimme patikoineet rajapyykiltä n. 6 km, pääsimme seuraavalle evästaukopaikalle Kitsiputoukselle. Kitsiputous on Suomen korkein, koko putoussarjan korkeus on 118 metriä. Putouksessa ei normaalistikaan kulje paljon vettä, mutta nyt se oli kutistunut lähes olemattomiin. Laitoimme lounasruoat tekeytymään ja riisuimme jalat paljaaksi huutoaksemme niitä kylmässä tunturipurossa.
Jaloille viilennystä
Evästä ja maisemia
Kylmä vesi teki jaloille todella hyvää. Keli oli tunturin rinteessä paahteinen ja lämpöä taatusti enemmän kuin se luvattu 20 astetta. Kitsiputous oli sopivasti vähän tunturikoivujen varjossa ja siinä oli hyvä syödä lounasta ja katsella maisemia. Vietimme paikalla pitkän tovin.
Pienen pieni Kitsiputouksen suihku
Tuulihaukka
Tuulihaukka
Juuri kun aloimme tehdä lähtöä Kitsiputoukselta, huomasimme taivaalla kolme tuulihaukkaa kisailemassa. Aika kaukana nekin olivat, mutta jonkun kuvan kuitenkin sain.
Rakka alkaa
Laivaemäntä jo varoitteli Kitsiputouksen jälkeisistä kivikoista eli rakasta. Näissä kivikoissa sattuu kuulemma eniten onnettomuuksia, koska kivet keikkuvat ja liikkuvat. Koitimmekin olla ekstravarovaisia näitä ylittäessämme.
Suuri rakka
Tässä oli kiviä ehkä vähän asteteltu paremmin polulle
Kun pääsimme Iso-Mallan ja Pikku-Mallan välissä olevalle kukkulalle, sieltä löytyi kunnostettu saksalaisten korsu. Kilpisjärven alueella on paljon saksalaisten jälkeen jättämiä romuja. Ilmasto huolehtii siitä, että ne maatuu hitaasti. Saanan luontopolulla on jopa pudonneen lentokoneen jäänteitä.
Tietoa korsusta
Hyvin maastoutunut korsu
Sisäänkäynti
Korsulta aukesi lopulta maisema Saanan ja Jehkaksien suuntaan. Polku kiemurteli loivassa rinteessä pikkuhiljaa alaspäin. Poroja ei Iso-Mallan rinteillä näkynyt, mutta täällä niitä tuli vastaan heti.
Näkymä korsulta Korkea-Jehkakselle, Saanalle ja Pikku-Mallalle
Siilasjärvi häämöttää
Naarasporo vasansa kanssa kulki meidän ohi. Vasa sai jonkun sätkynkin ja juoksi yhtäkkiä suurta ympyrää meidän ympäri. Täällä Iso-Mallan ja Pikku-Mallan välimaastossa polku oli helppokulkuista, vaikka kiviäkin oli.
Porot
Hetki ennen hepulia
Tässä laaksossa oli Mallajärvi ja Mallalammet. Joltain lammelta kuului kuikkien ääntä ja pari lensikin meidän yli jossain kohtaa. Kaikkia lampia ei näkynyt alempaa, koska ne jäivät rinteeseen. Mallajärven rannalla oli kivikehä, sitä koitin tuloksetta googlettaa. Lieneekö jokin vanha seita-paikka vai jonkun myöhemmin tekemä.
Saana ja Pikku-Malla
Kivikehä Mallajärven rannalla
Siilasjärvi Pikku-Mallan rinteeltä
Polku nousi vielä vähän matkaa Pikku-Mallan rinteelle paikkaan, josta erkani sen huipulle vievä polku. Risteyksen luona on suuri rakokivi. Lähistöllä ei muita läheskään näin suuria kiviä ole. Pidimme vielä pienen juomatauon ja laitoimme Jounille viestiä, että reilun tunnin päästä oltaisiin Pikku-mallan pysäköintialueella valmiina noudettaviksi.
Pikku-Mallan rinteellä
Rakokivi
Aika tiukalle laitoimme noutoaikataulun itsellemme. Polku muuttui todella haastavaksi loppumatkasta. Rinne oli paikoin jyrkkä ja koko ajan kivinen. Oli ihan oikeasti jopa vaarallisia paikkoja, joissa pieni lipsahdus olisi voinut aiheuttaa suurenkin vamman. Ei suotta laivaemäntä varoitellut tästäkään etapista!
Jyrkkää polkua
Kivipolkua alas Siilasjoelle
Siilasjärvi
Vihdoin pääsimme rinteen alas asti ja Siilasjoen rantaan. Siilasjoen yli kulki hieno puinen silta. Sillan jälkeen polku jatkui vielä vähän matkaa tunturikoivikossa.
Siilasjoki
Siilasjoen sillalla
Loppumatkan viimeinen kilometri söi voimia ihan kunnolla. Onneksi kyyti odotti pysäköintialueella ja pääsimme mökille syömään ja saunomaan. Meillä kului aikaa matkalla vajaat 10 h. Matka-aikaa lisäsi pitkät evästauot ja piekanojen kuuntelu. Myös valokuvaukseen kului aikaa. Olin yllättynyt, miten hyvin jaksoin viimeistä pudotusta lukuunottamatta. Varmaankin hidas kulkuvauhti ja hyvät eväät olivat osatekijänä jaksamisessa.
Reitti oli vähän oletettua vaativampi. Polkujen kivikkoisuus yllätti. Reitille ei kannata huonojalkaisten ja tasapaino-ongelmaisten lähteä lainkaan. Nyt tiedän taas paremmin omat voimani ja kykyni. Mieli haluaisi yhä enemmän kuin mihin kroppa on valmis.
Tämäkin reitti kannattaa kyllä kerran elämässään kulkea, jos vaan mahdollista. Näitä maisemia on vaikea valokuvista hahmottaa. Ensi kesänä en ehkä Kilpisjärvelle pääse, mutta kyllä vielä jäi muutama reitti kulkematta. Ehkä jonain päivänä 😊
Johanna
Kommentit
Lähetä kommentti