Pallerot pohjoosessa 11.-19.8.2023

Onkin paljon aikaa edellisestä retkestäni! Talvella en retkeillyt lainkaan ja keväällä jalka leikattiin, niin en ole päässyt liikkeelle. Jos nyt jalan parannuttua lähtisin taas enemmän luontoon. Tämän retkitarinan otsikko syntyi kuin itsestään. Meitä oli reissussa kaksi pariskuntaa, eikä kukaan ole ihan hoikimmasta päästä😅 Alkumatkasta pohdimme auton ja varusteiden painoa ja siitä retken #pallerotpohjoosessa sai alkunsa. Viime vuotinen Lapin turnee Susanna-siskon kanssa sai siis jatkoa, kun päätimme ottaa nuo komeemmat (Jouni ja Sami) mukaan. 

Siskokset reissussa

Saimme kuin saimmekin kaikki lomaa samalle viikolle ja minä sain kunnian suunnitella reitin. Itse olin siis jalkaoperaatiossa toukokuun lopussa ja vielä hieman toipilas. Omalta ukolta meni kierukka polvesta juuri ennen reissua, joten haasteita oli. Piti löytää yöpymispaikat, joissa kävelymatka olisi lyhyt tai olematon.

Pallerot lähdössä Nokialta

Perjantaina iltapäivällä pakkasimme auton Nokialla ja lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Ensimmäinen yöpymispaikka oli Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Ajoimme Kotajärven pysäköintialueelle ja kaivoimme rinkat autosta. Jouni otti kyynärsauvat mukaan ja niiden kanssa 1,7 km matka Kotajärven laavulle onnistui ihan hyvin.

Pyhä-Häkin kansallispuistossa

Kyynärsauvailijakin pääsi perille

Laavulla oli jo telttailijoita ja me etsimme miesten teltoille ja naisten riippareille paikat hieman sivummalta. Iltapalaksi Suski oli tehnyt meille kana- ja kinkkuwrappejä. Myöhemmin paistoimme vielä makkarat. Minä kävin iltauinnilla Kotajärvessä. Vesi oli mukavan lämmintä. Illan pimetessä siirryimme yöpuulle. Heräsin yöllä lehtopöllön ääneen ja jäin sitä hetkeksi kuuntelemaan. Aamulla Suski kuvaili ääntä, jonka hän oli kuullut yöllä ja minun paras arvioni tuosta äänestä oli viirupöllö. Luulen itsekin kuulleeni sen puoliunessa, mutten ollut varma.

Kotajärvi iltavalaistuksessa

Herättyäni kävin aamu-uinnilla ja menin nuotiolle, jossa Suski ja Sami olivat jo aamiaisella. Puurolautasellisen ja keitetyn kananmunan jälkeen lähdin pakkaamaan riippariani. Kun kaikki olivat syöneet aamiaista ja pakanneet majoitteensa, lähdimme takaisin autolle. Minä olin toipilaalla jalallani porukan hitain. Jounikin loikki kyynärsauvoillaan minua nopeammin.

Kelo

Puun raato

Pyhä-Häkin luonto oli kaunista. Lahopökkelöitä ja katkenneita puita oli paljon. Soilla oli suopursua, tupasvillaa, variksenmarjaa, juolukkaa ja hillaa. Hillan marjoja ei näkynyt. Taisivat olla hieman aikaisemmassa tänä vuonna. 

Lahopökkelö

Saimme tavarat autoon ja jatkoimme matkaamme kohti Kuusamoa. Hieman ennen Kajaania pysähdyimme laittamaan lounasta Iso-Ruuhijärvelle. Paikka oli hieno nuotiopaikkoineen, kotineen ja laavuineen. Oli vesivessa ja roskikset. Iso-Ruuhijärveen istutetaan lohikalaa ja kalastajia olikin jokunen paikalla. Samikin otti muutaman tunnin luvan ja koitti meille päivälliskalaa laihoin tuloksin. Jälkiruokakahvien jälkeen jatkettiin matkaa. 

Iso-Ruuhijärvi

Alkuperäinen ajatus oli yöpyä Hossan kansallispuistossa. Mutta yöksi luvattu sade muutti suunnitelmia. Pääsimme Samin vanhempien mökille Kuusamon Kerolle yöksi. Suski ja Sami nukkuivat päämökissä, minä ja Jouni saatiin peti saunamökistä. Pääsimme saunaan ja uimaan, paistettiin makkarat saunan päälle ja nautimme kuusamolaisesta luonnosta ja sen hiljaisuudesta.

Saunamökki Kerolla

Ilta Kerolla

Aamiaisen jälkeen oli taas aika hypätä autoon. Suunnaksi otettiin viime vuoden tapaan Orhinselänniemi Ylitorniossa. Ensin poikettiin kuitenkin Rovaniemellä syömässä ja kaupassa. Tie Orhinselänniemeen oli edelleen aika huonokuntoinen ja loppumatkaan kului aikaa. Perille kuitenkin päästiin. 

Uusitut pitkokset

Orhinselänniemi häämöttää

Orhinselänniemeen oli tämän retken pisin kävelymatka n. 2,5 km. Jounille matka tuotti hieman hankaluuksia, koska polulla oli paljon kiviä ja juurakoita. Uusituilla pitkoksilla kävely sujui hyvin. Itselläni matkavauhti oli n. 30 min/km. Melko hidasta siis. Mutta kiirehän meillä ei ollut. Ilma oli lämmin (+18), joten matkalla piti luopua takista.

Iltanuotiolla

Kun itse pääsin perille, oli nuotiossa jo tuli ja kahvit keitettynä. Miehet päättivät yöpyä laavussa ja naisille löytyi riipparipaikat lähistöltä. Laitoimme ruokaa ja teimme yösijat valmiiksi. Suski uskaltautui ilta-uinnille kanssani. Vesi tuntui melko lämpimältä viilenevässä illassa ja oli kiva huuhdella päivän hiet pois. 

Miesväki nukkui laavulla

Yöksi lupailtiin sadekuuroja, joten laitoimme Suskin kanssa tarpit riippareiden ylle. Hämärän tullen painuimme pehkuihin. Nukuin oikein hyvin ja heräsin melko aikaisin. Sami oli jo hereillä ja oli laittanut tulet. Menin aamu-uinnille, keittelin puuron ja laitoin koko porukalle kananmunat kiehumaan. Pikkuhiljaa muutkin heräilivät. Emme pitäneet kiirettä, vaan istuskelimme laavulla rauhassa.

Pikkukäpylintuja

Minä ja Jouni lähdettiin kävelemään takaisin autolle puolen tunnin etumatkalla. Jossain vaiheessa jäin Jounista jälkeen, kun jäin kuvailemaan pikkukäpylintuja. Niitä lenteli vähän väliä ylitseni, mutten tahtonut saada kunnon kuvaa niistä. Suski ja Sami ohittivat minut puolivälissä ja joutuivat  autolla vähän odottelemaan. Metsässä kuului hippiäisiä, tiaisia ja peippoja. Luonto heräili auringon noustessa korkeammalle. Yhtäkkiä kuukkeli lennähti katsomaan outoa kulkijaa. Se hypähteli nuoren kuusen oksistossa ja ihmetteli minua. Sain siitä kivat kuvat ja sitten se yhtäkkiä häipyi. Totesi ilmeisesti ettei tuolta heru makupaloja. 😊

Kuukkeli

Meidän matka jatkui kohti Kilpisjärveä. Ajoimme samaa reittiä kuin edellisvuonna. Poikkesimme Kolarin Teboililla pizzalle. Pizzat olivat paljon isompia kuin edelliskerralla. Pidimme viime vuoden pienemmistä enemmän, nyt ne olivat tavanomaisia. Poikkesimme myös hillalätyllä ja nyt muistin paikan nimenkin laittaa ylös. Savustamo Tunturikala Käsivarrentien varressa Kuttasessa oli edelleen yhtä kiva kuin edellisvuonna. Jouni söi paistetut muikut ja piti niistä kovin. Hillalätty ei myöskään pettänyt!

Tunturikala-kota

Loppumatka sujui joutuisasti maisemia ihaillessa ja lopulta Saanakin kurkisti vaarojen takaa. Kävimme kaupassa ja majoituttiin mökkiin. Kilpisjärven Tunturimajojen mökki oli oikein sopivan kokoinen. Näkymä mökin terassilta oli suoraan Saanalle ja sisäänkäynnin pikkuterassinkin maisemat oli hienot.

Näkymä etupihan pikkuterassilta

Mökissä oli kaksi makuuhuonetta, olohuone ja tupakeittiö, sauna sekä parvi. Astianpesukone, pesukone ja kuivauskaappi kuuluivat varustuksiin. Asetuimme taloksi ja Suski paistoi meille pihvit päivälliseksi. Kuivattelimme edellisyön sateen kastelemia varustuksia ja lämmitimme saunan. 

Terassinäkymät

Seuraavana aamuna päätimme lähteä käymään Norjan puolella. Alkuperäisenä ajatuksena oli tarkoitus lähteä Blåisvattnetille Norjan pohjoisosiin. Koska matkassa oli jalkapuolia, vaihdoimme määränpään Tromssan kaupunkiin. 

Yykeänvuono

Norjan maisemat hätkähdyttivät tälläkin kertaa. Lumiset vuorenrinteet, siniset vuonot ja vuoristopurot ovat näkemisen arvoisia. Tiet Norjan puolella olivat paljon paremmassa kunnossa kuin Suomen Lapissa. Tromssaan mennessä täytyy kiertää pari vuorta ja muutama vuono, joten linnuntien ja oikean ajomatkan ero on melkoinen. Matkalla pysähdyimme tauolle Yykeänvuonon pohjukkaan ja saimme ihailla upeita maisemia. Laskuveden aikaan lietteillä kahlaili tyllejä, meriharakoita ja lokkeja.

Sami Yykeänvuonon pohjukan taukopaikalla

Laskuvesi paljasti lietteet

Tromssan kaupungin keskusta on suurella saarella keskellä vuonoa. Kaupungissa on n. 70000 asukasta ja se on Pohjoismaiden suurin napapiirin yläpuolella oleva kaupunki. Tromssassa on myös lentokenttä. Joten jos haluaa mennä käsivarren Lappiin retkeilemään, on hyvä vaihtoehto lentää Tromssaan ja vuokrata sieltä auto. Ajomatkaa Kilpisjärvelle taisi olla n. 175 km.

Tämä kahvila oli saanut paljon suosituksia

Matkalla Tromssaan tutkin paikallisia nähtävyyksiä ja ruokailupaikkoja. Monessa paikassa suositeltiin kahvila Kaffebønnaa, joten etsimme sen ensimmäiseksi. Kahvilassa myytiin paikallista puolukkalimonadia, jota saatiin vaikka pyydettiin ananas- ja appelsiinilimua. Kieliongelmia ilmeisesti, mutta puolukkalimu oli oikein hyvää. Jouni ihastui pään kokoisiin kanelipulliin, pullien koko taisikin olla tämän paikan erikoisuus. Muuten vaikutti ihan perus kahvilalta.

Kahvilla

Kahvien jälkeen kiertelimme Tromssan keskustassa. Löysimme 7eleven-kaupan, josta haimme hieman herkkuja ja jotain tuliaisia. Torin takalaidalla oli myös matkamuistomyymälä. Siellä oli paljon vaatteita ja kaikkea krääsää magneeteista pullonavaajiin. Oli paikallisia erikoisuuksia valas-, poro- ja hirvisalamia. Oli myös maistiaisia ja ihan mielenkiinnosta kokeilin valassalamia. Ei todellakaan ollut makuelämys. Salami itsessään oli ihan ok, mutta jälkimauksi sai suuhun valaanrasvakerroksen, joka maistui siellä vielä pitkään. Sai salamit jäädä ostamatta. 

Suuren suuri baari Tromssan Stortorgetin laidalla

Etsimme ravintolaa, josta saisi kalaruokaa ja päädyimme keskustan satamassa olevaan Kaia-ravintolaan. Kalaburgerille suositus, myös fish&ships oli kuulemma loistava. Ravintola käyttää paikallista lähikalaa ja tuoreuden maistoi. Palvelu oli kansainvälistä ja ystävällistä, meistä pidettiin hyvä huoli. Vaikutti siltä, että saimme turisteina parhaan näköalapöydänkin. 

Ravintola Kaia keskustan Satamassa

Rantakadulla

Vatsat täynnä kävelimme rantakatua pitkin pysäköintipaikalle, jonka maksu muuten onnistui näppärästi Easypark-sovelluksella. Lähdimme ajelemaan takaisin Kilpisjärveä kohti. Auringon siirtyessä länteen muodostui vuorista melko tyyneen jäämereen upeita heijastuksia. Valokuvista ei näe läheskään kaikkea sitä kauneutta, se on vaikea vangita kuvaan.

Tromssan eteläpuolen maisemia

Upeita heijastuksia

Loppumatkasta pysähdyimme paikkaan, jossa näkyi uimarannan merkki. Uimaranta oli Lyngen Tourist-leirintäalueella ja ystävällinen norjalaismies, joka osasi muutaman sanan suomea, opasti meidät perille. Minä kävin Jäämeressä uimassa, se kun viime reissulla jäi tekemättä. Rannalle tuli sama norjalaismies toisen miehen kanssa ja kyseli, että oliko kylmää. Juttelimme muutaman sanan ja hänen kanssaan ollut toinen mies osoittautuikin suomalaiseksi. Tai ainakin hän puhui sujuvaa suomea. Mukavia miehiä ja toivottivat tervetulleeksi toistekin.

Uimassa jäämeressä

Kun pääsimme takaisin mökille, muut aikoivat lepäillä. Itse halusin vielä nauttia kauniista illasta ulkona ja lähdin käymään läheisellä Tsahkaljärvellä. Vieressä olevalta kaupalta oli järvelle n. 1,2 km nousu tunturikoivikossa. Polku oli leveä ja soraistettu, alueella on tehty paljon polkujen kunnostuksia kohteiden paremman saavutettavuuden vuoksi. 

Polku Tsahkaljärvelle

Saana tunturikoivikosta

Matkaseuralainen

Ennen järveä tuli esiin hieno Tsahkalputous. Nousin kuitenkin putouksen yli menevälle sillalle ja löysin järven rannalta laavun. Päätin istahtaa hetkeksi ihailemaan maisemia. Siinä istuskellessani tuli pieni sadekuuro ja siirryin laavun alle suojaan. Olin ottanut vähän purtavaa mukaan, niin mikäs siinä oli istuskellessa. 

Polun alkupään näkymät Saanalle

Tsahkalputouksella

Putouksen yli menevällä sillalla

Putouksen lähellä oli laavun lisäksi uutuuttaan hohtava varauskota ja huussi. Ikäväkseni (jälleen kerran) huomasin, että ihmiset vaan eivät ymmärrä roskatonta retkeilyä. Huussiin oli tuotu pieni roskis terveyssiteitä varten. Mikä on hienosti ajateltu, ikävä niitä on mukana pois kuljetella. Mutta kaikki eivät ymmärrä sitä, että sinne laitetaan VAIN terveyssiteitä. Kaikennäköistä muuta roskaa pursuili pitkin lattiaa. Harmi, tuskin sitä kauaa ylläpidetään, jos sitä jatkuvasti väärinkäytetään.

Ihan kun olisi kaksi kuvaa päällekkäin, Tsahkaljärvi tuntureiden välissä

Tsahkaljärven laavulla

Tsahkaljoki

Tsahkaljärvelle kulki toinenkin polku, se lähti Kilpisjärven luontokeskukselta. Käytin sitä polkua paluumatkaan. Matkalla näin useampiakin poroja. Ne eivät oikein olleet yhteistyökykyisiä, että olisin saanut niistä kunnon valokuvia. Kulkivat polkua pitkin, mutta kun havaitsivat minut, lähtivät heti koivikkoon.

Polku luontotalolle kulki huussin ohi

Sadekuuron jälkeen tuli upea ilta

Tämäkin meni minua piiloon

Palatessani sain Suskin tekemää Lapinäijän porokeittoa ja pääsin saunaan. Ilta sujui lepäillessä ja miettiessä seuraavan päivän reittivaihtoehtoja. Tiedossa oli sateinen päivä, mutta retkelle silti halusin. Suski ja Sami lähtivät aamutuimaan valloittamaan Saanaa. Minä en sinne uskaltautunut vielä toipilaalla jalalla. Suunnittelin reittini maastokartta-sovelluksessa vain huomatakseni aamulla, että olin suunnitellut Saanan luontopolun 😁

Tämä herra oli aamiaisella mökin pihassa

Saanan luontopolku kodalta eteenpäin myötäpäivään

Aamu oli pilvinen, muttei vielä satanut. Otin mukaan sadevarusteiden lisäksi trangian ja Muonion LuoTusta ostamani Niesta retkieväs-nokkoskeittopussin. Lisäksi vähän pähkinöitä ja suklaata. Jouni kuskasi minut Mallan pysäköintialueelle ja lähdin siitä kiipeämään Saanan juurella olevalle kodalle. En muistanutkaan, että tuo ensimmäinen kilometri oli melko haastava. Nousua tulee paljon tuolla matkalla ja kodalla huilasinkin tovin. Mietin, että miten päin polun kiertäisin ja päätin mennä myötäpäivään. 

Kota ja Saana jäi taakse

Leppälintu

Aika pian polkua kulkiessani kuulin pikkulinnun varoitusääntä ja koitin tiirailla, että mistä se kuului. Lintu oli kuitenkin vikkelä, enkä saanut sitä etsimeen. Hetken päästä kuitenkin huomasin sen lentävän kauempana olevalle kivelle ja sain kuin sainkin siitä kuvan. Taisi olla leppälintu. 

Poroja näkyi siellä täällä

Polku mutkitteli kohti Korkea-Jehkas-tunturia ja maasto alkoi muuttua paljakaksi. Polun varrella oli luontopolun opastekylttejä, joissa kerrottiin alueen historiasta, kasveista ja eläimistä. Alueella oli toisen maailmansodan aikaan ollut saksalaisilla tulikohtia ja jopa vankileiri. Tuolta ajalta oli säilynyt kaikenlaista romua. Arktisissa olosuhteissa ne ovat säilyneet pitkään. 

Saksalaisten jättämiä romuja

Olipa joku akselikin jäänyt tunturiin

Pian polku kaarsi kulkemaan Korkea-Jehkaksen ja Iso-Jehkaksen välille. Poroja oli siellä täällä, juttelin niille mennessäni. Eipä ne juuri minusta välittäneet, vaan jatkoivat omia touhujaan. Eteen tuli elämäni ensimmäinen tunturipuron ylitys. Ei tuo järin haastava ollut, mutta ilman vaelluskenkiä tai saappaita ei olisi ollut puroon asiaa. Toki ylitys olisi hoitunut myös paljain jaloin. vähän kuitenkin käänsin lahkeita, etteivät kastuisi. Voin hyvin kuvitella, että keväällä ja alkukesästä virtaama on varmasti melkoisesti suurempi.

Tunturipuron ylitys

Puron ylityksen jälkeen alkoi jälleen nousuosuus. Polku mutkitteli tunturien välistä rinnettä ylös. Luontopolun kyltissä oli maininta tunturikihusta. Ajattelin, että eipä ollut tullut mieleen, että niitäkin täällä voisi olla. Olinhan lähtenyt tänne kiirunan toivossa. No eipä mennyt kuin muutama minuutti, kun kuulin outoa ääntä. En ollut tuota kuullut aiemmin ja etsin äänen lähdettä. Siinähän se tunturikihu istui kivellä huutelemassa. Ihan kuin polun kylttien tekijä olisi tiennyt, että juuri tässä sen on tapana istuskella. 

Tunturikihu

Välillä kihu nousi lekuttelemaan

Lintu siirtyi seuraavalle kivelle

Tunturikihu nousi välillä lekuttelemaan ja siirtyi kauemmas toiselle kivelle. Koko ajan äännellen. Ääni ei vaikuttanut varoitusääneltä ja kyselin siltä, että mitä se siellä huutelee. Eipä tuo kertonut, mutta vastauksen sain hetken kuluttua, kun nuori kihu lensi editseni emolinnun luo. Välittömästi emolintu nousi taas lekuttelemaan ja siirtyi sitten kauemmas. Se jatkoi huuteluaan ja nuorukainen vastaili sille. Pian se taas lensi emonsa luo ja emo nousi lekuttelemaan. Tätä jatkui varmaan pidempäänkin, mutta ne siirtyivät pikkuhiljaa näkymättömiin ja samalla alkoi sataa. 

Nuori kihu lensi editseni

Emolintu houkutteli nuorukaista luokseen

Nuori tunturikihu

Jatkoin matkaa polun keskivaiheilla olevalle lammelle, jossa olin päättänyt pitää tauon. Etsin suojaisan kivenlohkareen, jonka juurelle istahdin istuinalustani päälle ja laitoin trangiaan veden tulille. Kun vesi kiehui, lisäsin nokkoskeittojauheen ja keittelin sitä hiljalleen. En ollut laittanut vedenpitäviä housuja jalkaan, niin peittelin ne kertakäyttösadeviitalla, mikä jopa lämmitti jalkoja viileässä sadesäässä. Takkini piti vettä sen verran hyvin, että lisäsin alle vain hupparin tauon ajaksi. 

Tunturilampi (Saana taustalla pilvessä)

Trangialla oli ainakin palamaton alusta

Kelpasi tässä istuskella

Nokkoskeitto oli kamalaa. Ikävä sanoa, mutta en osta tuota toistamiseen. En edes pystynyt sitä syömään kuin muutaman lusikallisen. Keitin uudelleen vettä, että sain teetä. Onneksi oli pähkinöitä ja suklaata matkassa, niillä pärjäisin hyvin loppumatkan. Join teeni, joka lämmitti mukavasti. Istuskelin vielä hetken nauttimassa maisemista kiven suojissa. Zoomasin kamerallani Saanan rappusten yläpäähän ja olin näkevinäni Suskin takin värit. Soitin kysyäkseni, että missä he menivät ja siellähän he, otin muutaman kuvan heistä. Keräsin tavarani ja lähdin jatkamaan matkaa. 

Saanan rappusten yläpää

Suski ja Sami laskeutumassa Saanalta

Tästä yli

Polku nousi vielä tovin matkaa kohti Iso-Jehkasta kunnes tuli putoukselle. En edes tiennyt tämän putouksen olemassaolosta, mutta hieno se oli. Nyt virtaama oli pieni, mutta uomasta päätelleen keväisin melko mahtava ilmestys. Ja tuo piti vielä ylittää. Täällä ylhäällä virtaama oli hieman suurempi kuin alhaalla laaksossa, joten varovasti sai mennä. Onneksi olin ottanut vaellussauvat mukaan, niistä sai mukavan tuen liukkailla kivillä kulkiessa.

Yhtäkkiä oli kaikki pilvessä

Pieni virtaama näin loppukesästä

Mielikuvituksellinen taideteos

Loppumatka olikin sitten pitkälti laskeutumista. Pieni nousu Saanan rappusten juurelle ja siitä laskeutuminen kodalle. Kodalta sitten samaa polkua takaisin Mallan pysäköintialueelle. Tämä polku on varmasti aika aliarvostettu näiden mahtavien tuntureiden keskellä. Pidin kovasti tuosta reitistä ja mieluusti kulkisin sen uudelleenkin. Alun kodalle nousun jälkeen ei niin haastavia nousuja ollut ja polut olivat hyvässä kunnossa. Jalkanikaan ei vihoitellut lainkaan, kun ei ollut rinkkaa selässä.

Kivikkoista polkua

Jälleen yksi matkaseuralainen

Saanan rappusten alapäässä

Jouni haki minut ja käväisimme kaupan kautta. Mökillä pääsin heti saunaan, mikä oli ihanaa viileän sateen jälkeen. Viimeinen ilta ja laitoimme tortilloja iltapalaksi. Jouni ja Sami lähtivät vielä käymään Tsahkaljärvellä, kun sade oli lakannut. Saivat kuitenkin sadetta niskaan loppumatkasta. Ilta meni pakkaillessa ja vaatteita kuivaillessa. 

Miesväki palailemassa iltalenkiltä

Aamiaisen jälkeen oli enää loppusiivouksen aika ja auton pakkaus. Yllättävän hyvin neljän ihmisen retkikamppeet X-Trailiin mahtui. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme olleet toisenkin yön Orhinselänniemessä. Jounin polven ja vähän oman jalkanikin vuoksi vaihdoimme suunnitelmaa. Ja se muuttui vielä matkalla kohti etelää. Pysähdyimme taas muikuille ja hillalätylle Tunturikalan kodalle. Ajoimme Pellon kohdalla Ruotsin puolelle ostoksille ja palasimme samaa tietä takaisin. 

Suuntasimme kohti Martimoaapaa Simossa, jossa oli parikin potentiaalista laavua. Ensimmäisen laavun pysäköintialueella oli useampia autoja, joten jatkoimme matkaa toiselle vaihtoehdolle.

Hömmönkoski

Hömmönkosken Pohjoipuolentien laavu

Jouni väsähti ensimmäisenä

Ajoimme Hömmönkosken laavulle Simojoen rantaan. Laavu oli suuri ja Suski päätti nukkua Samin ja Jounin kanssa laavulla. Itse ripustin riipparini joen rantatörmälle. Suski ja Sami otti vuorokausiluvat ja koittivat kalaa joesta. Tämä reissu ei oikein kalaisa ollut. Kosken kohinassa oli mukava nukkua ja uni tuli pian. 

Iltatulet

Aamu-usvaa Hömmönkoskella

Vielä viimeiset ottikokeilut

Aamusella oli kiva käydä joella pesulla ja kalamiehetkin koittivat vielä onneaan - tuloksetta. Matka jatkui Oulun kautta kohti Rautavaaraa ja Tiilikkajärven kansallispuistoa. Ajoimme Pohjoispuolen pysäköintialueelle, jossa oli pari autoa ennen meitä. Kävelymatkaa Kosevan telttailualueelle oli 1,7 km. Telttailualue sijaitsi kapean pitkän Pohjoisniemen puolivälissä. Niemi oli kapeimmillaan ehkä kymmenisen metriä. Hienoa harjumaisemaa ja vettä molemmin puolin. 

Pohjoisniemi

Riipparille löytyi kiva paikka

Ei huono

Telttailualueella oli autiotupa, liiteri, huussi ja nuotiopaikka. Yksi nuotiopaikka oli kovassa käytössä, koska oli alueen ainoa nuotiopaikka ja väkeä oli paljon. Jouni ja Sami pystyttivät laavuteltan ja me naiset laitettiin riipparit lähistölle. Täällä oli mahdollisuus rajoitusajan ulkopuolella kalastaa kalastonhoitomaksulla, niinpä kokeilimme kaikki vähän heitellä. Tuntui, että kalat vain olivat kadonneet johonkin, kun ei mitään tullut. 

Nuotiolla

Miehet teki polttopuut isoista pölleistä

Minä itse iltakalassa

Nuotiolla laitettiin iltapalaa ja juteltiin saksalais-suomalaisen pariskunnan kanssa. He asuivat Saksassa, mutta kävivät kesäisin Suomessa retkeilemässä. Rouva oli suomalainen. Mukava pariskunta ja pääsinpä vähän Saksaakin puhumaan miehen kanssa. Kävin Suskin kanssa iltauinnilla ihanalla hiekkarannalla ja pimeän tullen menimme yöpuulle. 

Upea keli

Hiekkaranta

Hieno ilta

Aamulla oli melko sankka sumu. Menin heti herättyäni aamu-uinnille. Vesi tuntui todella lämpimältä kostean viileän yön jälkeen. Aamiainen nautittiin auringon noustessa ja sumun hälvetessä. Oli tulossa upea aurinkoinen päivä. Keräilimme yöllä kostuneet tavaramme ja lähdimme palaamaan autolle. Matkalla lehahti pyy puuhun piiloon edestäni. Auto pakattiin ja viimeinen etappi oli alkamassa.

Aamu-uinti

Auringon noustua sumu hälveni

EI tähän paljon sanoja tarvita

Pyy

Iltapäivällä olimme jo Nokialla ja ajoimme vielä samana iltana kotiin Eurajoelle seuraava matka pohjoiseen jo mielessä. Kolme yötä Kilpisjärvellä on niin kovin lyhyt aika. Siinä on vain kaksi kokonaista päivää aikaa. Seuraava retki taidetaan tehdä autojunalla Kolariin ja useampi päivä Kilpisjärvellä. Sitä odotellessa...

Johanna

P.S. Kaksi uutta kansallispuistoyötä tuli plakkariin, yhteensä niitä on nyt 21. 20 siis jäljellä😊