Kuusamon lintumaraton 2024
Olen haaveillut Kuusamon lintumaratonille osallistumisesta jo muutaman vuoden. Petri Varjonen, yksi maratonin puuhamiehistä, kävi talvella kertomassa tästä linturallista Porin lintutieteellisen yhdistyksen lintuillassa. Siellä useampikin kiinnostui lintumaratonista. Matka kuitenkin rajoittaa osallistumista huomattavasti. Kysäisin jo tutulta linturallikaverilta Marikalta, josko hän lähtisi mukaan. Marika innostui ajatuksesta ja aloimme miettiä kuka lähtisi kolmanneksi joukkueeseen. Martin oman rallijoukkueen jäseniä ei kiinnostanut (tai eivät pystyneet lähtemään), niin kysäisin häntä meidän mukaan. Näin syntyi ihan uusi 'porilainen' rallijoukkue.
Joukkueellahan täytyy olla nimi. Marikan kanssa kuulumme muissa ralleissa Närhen munat-nimiseen joukkueeseen. Koska Martti ei kuulu siihen, päätimme keksiä joukkueellemme kokonaan uuden nimen. Pyörittelimme ajatusta Poriin liittyvästä nimestä, koska olisimme todennäköisesti ainoa porilainen joukkue. Porin karhuhan sieltä nousi esiin ja lopulta nimeksi muotoutui Karhukopla.
Varasin meille mökin jo hyvissä ajoin, taisi olla maaliskuuta. Valitsimme mökkikylän, joka olisi hieman rauhallisemmalla alueella. Rukan rauha-niminen paritalon puolikas tuli valituksi. Mökki on pienen tunturijärven, Valkeisjärven kupeessa Valkeisrinteellä. Lintumaratonille ilmoittautuminen kävi näppärästi sähköpostilla ja maksamalla osallistumismaksu.
Aloitimme matkan kohti Kuusamoa keskiviikkona 12.6.2024 klo 6.00. Vaasassa kävimme kahvilla ja vaihdoimme kuskia. Lounastauko pidettiin vähän ennen Oulua Järvelänjärven grilli-kioskilla. Tämä taukopaikka oli pienen järven rannalla. Järven yllä lenteli törmä- ja haarapääskyjä sekä pikkulokkeja. Rastaat ja västäräkit keräsivät ruokaa, selkeästi oli pesinnät käynnissä. Telkällä oli jo poikaset matkassa mukana, mutta slkkiuikku vielä hautoi. Oli jälleen kuskinvaihdon aika ja oli oma vuoroni ajaa.
Seuraava etappi oli Liminganlahti. Eihän sitä voi lintuharrastajat käymättä ohittaa. Poikkesimme ensin luontokeskukselle kahville ja ihailimme maisemia. Kävimme Marikan kanssa lintutornilla. Itselle ei tainnut sieltä uutta vuosipinnaa tulla, mutta aina siellä on hieno käydä.
Autolle palatessa jäimme hetkeksi pysäköintialueen reunalla olevaa niittyä tarkkailemaan. Siellä oli Martti hetkeä aiemmin nähnyt mustapyrstökuirin, eikä siinä kauaa tarvinnut odotella kun se tuli taas hienosti esiin. Mustapyrstökuiri on yksi Limingan erikoisuuksista ja aika varma laji nähtäväksi. Vuosipinnan sain siitä.
Sovimme, että jatkan kuskina Taivalkoskelle asti. Pudasjärvellä tuli kuitenkin tauon tarve ja kuski vaihtui samalla. Ajoimme loppumatkasta suoraan mökille. Tie perille oli huonokuntoinen, muuten paikka ja mökki olivat vallan upeat. Valkeisjärvi oli aika korkealla pienen Valkeisenvaaran kainalossa. Järvi oli pikkuinen ja todella kirkasvetinen. Mökki oli perussiisti kolmen makuuhuoneen paritalon puolikas. Maisemia ei mökiltä oikein ollut, mutta emmepä me niitä siellä olisi ehtineet katsellakaan.
Asetuimme pikaisesti taloksi ja lähdimme Rukalle kauppaan. Illan päätti visiitti Pizzeria Rukassa, jota suosittelin reissukavereilleni. Kaikki olivat enemmän kuin tyytyväisiä saatuaan kunnon pizzat. Sauna laitettiin päälle ja itse käväisin huuhtomassa matkapölyt Valkeisenjärveen. Saunoa en jaksanut, vaan käväisin uinnin jälkeen suihkussa ja kömmin sänkyyn.
Nukuimme pitkään ja söimme aamiaisen pitkän kaavan mukaan. Kävin tietysti aamu-uinnillakin. Puolilta päivin lähdimme tutustumaan suunnittelemaamme lähialueen rallireittiin. Kävimme katsastamassa lintupalvelu-tiiraan merkittyjä kivoja havaintoja ja havaintopaikkoja. Jo ensimmäisellä pysähdyksellä löysimme hyvän paikan josta aloittaa ralli.
Rukan Saarualammille oli tiirassa ilmoitettu paljon havaintoja, kävimme itse toteamassa saman. Kuulimme monta laulavaa lajia. Paikalla nähdyt virtavästäräkki ja hiiripöllö jäi kuitenkin haaveeksi. Jatkoimme matkaa tieosuudelle, jota olime rallireitiksi suunnitelleet, muttemme tienneet sen kunnosta. Tie osoittautui oikein hyväksi ja jatkoimme matkaa Konttaisen pysäköintialueelle. Siellä lauloi komeasti sinipyrstöt, hömötiaiset liikkuivat aktiivisesti ja kuukkelinkin ääniä kuului.
Seuraavaksi löysimme pikkulepinkäisen tiirassa ilmoitetulta reviiriltään ja samalla suolla oli pesäpuuhissa keltavästäräkkipariskunta. Kuulimme pohjansirkun ja näimme paljon rastaita ja niittykirvisiä sekä närhen. Saman tien loppupätkä ei vaikuttanut lupaavalta, joten päätimme tehdä rallissa vai piston tälle pikkulepinkäispaikalle.
Ajoimme vielä pari tieosuutta ennenkuin suuntasimme kohti Oivangin lomakartanoa ja Ravintola Ukonkiveä, jossa pidettiin 41. Kuusamon lintumaratonin aloituspalaveri. Tapasimme muiden joukkueiden edustajat ja saimme kilpailukaavakkeet sekä muuta tarvittavaa tietoa. Palaverissa ystävällinen kanssakilpailija antoi tarkat koordinaatit Rukan Juhannuskalliolla hautovalle muuttohaukalle. Kävimmekin vielä illalla kaukoputkilla sitä etsimässä ja hyvin se sieltä löytyi. Emon pää pilkisti pesän reunalta korkealla pystysuoran kallion rinteellä. Kuvani on otettu kaukoputken läpi kännykällä vapaalla kädellä, joten laatu on sen mukaista.
Käväisimme vielä kaupassa hakemassa evästarvikkeita rallia varten. Illalla käytiin vielä yhdessä rallireittiä läpi ja teimme viimehetken muutokset suunnitelmaan. Säätiedotus ei näyttänyt kovin lupaavalta, mutta ei se meidän innostusta lannistanut. Martti laittoi meille päivälliseksi herkullista kilohailipastaa. Vielä piti päästä iltauinnille, jonne sain Marikankin mukaan. Saunan kautta ajoissa nukkumaan, jotta olisimme virkeitä rallissa.
Ralliaamuna käväisin taas aamu-uinnilla. Järven viileä vesi herätti aina mukavasti. Tein retkieväitä samalla kun söin aamiaista. Noin klo 8.00 starttasimme mökin pihasta. Siinä ei mitään erikoisia laulajia ollut äänessä, niin siirryimme muutaman sadan metrin päähän alas Salmenlammelle, joka oli soinen pitkulainen pieni lampi. Olimme siinä edellispäivänä nähneet mm. tilhen, liron, metsäviklon ym. Harmiksemme tilhi ei ollut liikkeellä. Käkinaaras huusi lähistöllä ja metsäviklokin näyttäytyi, niin löimme rallin aloitusajaksi 8.03. Saimme tältä paikalta peräti 18 lajia, joten ihan hyvä aloituspaikka.
Seuraava etappi oli pikkulepinkäispaikka ja sieltähän se hienosti löytyikin männyn latvasta tähyilemästä. Muutama muukin laji löytyi tältä suolta. Tämän jälkeen pikaisesti tähystämään muuttohaukka Juhannuskalliolta ja hakemaan Rukan Saarualta virtavästäräkit (jotka nyt löytyivät melko helposti). Hiiripöllö ei vieläkään näyttäytynyt. Muutama muu laji silti tuli taas lisää, mm. rautiainen ja keltasirkku.
Jatkoimme matkaa pientä metsätietä pitkin kohti Virkkulaa. Matkalla teimme muutaman kuuntelupysähdyksen ja onnistuimme näkemäänkin muutaman lajin. Virkkulan ja Konttaisen väliltä oli tiirassa ilmoitettu hiiripöllön reviiri. Sitäkin koitimme tähystellä pienessä tihkusatressa tuloksetta. Konttaiselle päästyämme satoi jo todella rankasti. Siitä huolimatta onnistuimme näkemään hömötiaisen ja punatulkkuja. Kukkelitkin ilmaantuivat paikalle ja sinipyrstö lauloi jossain Valtavaaran puolella.
Koskikaraa tähyilemässä. (kuva: Marika Koivunen)
Matkamme jatkui pohjoiseen ja teimme lenkin Juumaan ja edelleen Käylään koskikaraa etsimään. Sieltä se kara löytyi tutulta paikalta. Ala-Kitkan kalasatamaa oli meille vinkattu hyväksi staijauspaikaksi. Vesisade onneksi taukosi ja saimme staijata mukavassa poutasäässä. Kalasatamasta havaittiin mm. lokkeja ja muita vesilintuja. Kun matka jatkui, jatkui myös sade. Meidän reittimme kulki saderintaman reunustaa, välillä tuli rankastikin vettä.
Kiersimme Ala-Kitkan ja jatkoimme sitten etelään Mustosenvaaran ja Salmisen kautta. Salmisessa oli pelto, jossa oli ollut valkoposkihanhia. Hanhia siellä kyllä näkyi, mutta ne olivat metsähanhia. Töyhtöhyyppiä ja laulujoutsenia oli myös pellolla. Kiurut lauloivat iloisesti. Jatkoimme Salmisesta edelleen kohti etelää ja poikkesimme Oivangissa vinkatulle pöntölle, jossa asusteli lapintiaispariskunta. Ilmeisesti poikaset olivat jo kuoriutuneet, kun molemmat emot pyörivät ympärillä. Välillä joutuivat hätistelemään kirjosieppoakin.
Oivangissa poikkesimme myös kosteikolle, joka oli minuellekin ihan uusi paikka. Autolla pääsi perille asti ja perillä odotti torni. Tornin vieressä olevassa pöntössä oli kirjosiepon pesä. Hyttysiä tuntui olevan enemmän kuin tarpeeksi. Kosteikolla oli taveja päiväunilla, liro istuskeli tolpannokassa ja sinisorsia näkyi siellä täällä.
Meille oli kerrottu, että naakkoja löytyy oikeastaan vain jäteaseman tienoilta. Suurella vaivalla löysimme yhden jäteaseman naakan istumasta sähköjohdolla ja palattuamme keskustaan toinen naakka käppäili keskellä liikenneympyrää! 😀
Keskustassa kävimme Jyrängin tornilla, jonne oli todella hankala kulku. Polkua ei käytännössä ollut ja vähät pitkospuut ihan lahoja. Tornikaan ei vakuuttanut. Näkymät kyllä oli hienot. Tornista näkyi hyvin missä säärintama kulki. Toisaalla taivas oli synkän tumman pilven peitossa ja toisaalla oli kaunis puolipilvinen sää. Keskustassa kävimme etsimässä sellaisia harvinaisuuksia kuin sinitiainen, varpunen ja pikkuvarpunen. Muut löytyivät ihan sattumalta, pikkuvarpusten paikka tiedettiin etukäteen. Puluja ei useista yrityksistä huolimatta löydetty.
Kun rallia oli kulunut 12 tuntia, päätimme poiketa ruokailemaan. Puolen tunnin ruokatauko teki hyvää ja saimme uutta energiaa jatkaa rallia. Kävimme vielä kotiseutumuseolla ja Toranki-järven rannalla kuuntelemassa, josko pikkusirkkua kuuluisi, mutta sekin jäi haaveeksi. Härkälintu osui kuitenkin kohdalle, kun rannalla kiikaroitiin. Yhdeksän maissa illalla jätimme keskustan ja suuntasimme yöreitillemme kohti Riekin peltoja. Riekin pelloilla piti tiiran ja muidenkin vinkkien perusteella olla suopöllö, joka olisi minulle elis.
Aluksi kuitenkin ajettiin Säynäjän kautta kohti Heikkilää. Heti kohta Säynäjän jälkeen pysähdyimme kiikaroimaan puun latvassa olevaa lintua, joka jälleen kerran osoittautui punakylkirastaaksi. Niitä oli koko rallireitin varrella varmaankin satoja. Juuri kun olimme jatkamassa matkaa, Marika kiljaisi : "PÖLLÖ!" Ja siinä se nökötti kymmenen metrin päässä, suopöllö. Se ei kiinnittänyt aluksi meihin mitään huomiota, mutta kun avattiin ikkuna, niin se tuijotti kirkkaankeltaisilla silmillään suoraan kohti. Onneksi oli kamera mukana! Upea elis ja vielä ihan sattumalta. Ei tarvinnut odottaa Riekin pelloille asti.
Kävimme Heikkilässä kääntymässä, koska oikotie Heikkilästä Riekin suuntaan oli ilmoitettu olevan todella huonokuntoinen. Palasimme siis Säynäjään ja sieltä jatkoimme matkaa kohti Riekin peltoja. Matkalla eteen osui mm. pyy ja punarinta. Vinkkinä oli saatu, että yksinäinen tundrahanhi oli erään kilpailijan kotipelloilla oleskellut jo jokusen päivän. Olimme kokonaan unohtaneet tuon vinkin kun yhtäkkiä Martti sanoi, että tuolla pihassa oli jotakin ja lähti peruuttamaan. Siinähän se tundrahanhi oli näppärästi näytillä. Ja vasta sitten tajuttiin olevamme juuri siinä etukäteen vinkatussa osoitteessa.
Aurinko alkoi painua taivaanrantaan ja vaikkei se kokonaan tähän aikaan vuodesta täällä laskekaan, tuli ihan hetkeksi pieni hämärä. Pysähdyimme kuuntelemaan yölintuja ja ihailemaan maisemia. Lehtokurppia sai yöllä väistellä íhan tosissaan. Niitä oli vähän väliä tiellä tepastelemassa.
Olimme Riekin pelloilla juuri sopivasti puolenyön aikaan. Paikalla oli melkein 200 metsähanhen parvi ja lisäksi joutsenia, töyhtöhyyppiä, teeriä ym. Myös se etukäteen mainittu suopöllö oli pellolla saalistelemassa. Se oli siis jo toinen suopöllö tunnin sisään! Yöllinen kierroksemme jatkui kohti Määttälänvaaraa. Oli puoliyö ja taivas upean punainen. Matkalla näkyi hienosti kelon nokassa tähystelevä ampuhaukka ja metsokin tupsahti eteen lähempänä Määttälänvaaraa.
Taivas punertui upeasti.
Määttälänvaarasta ajettiin Vuotungin lintutornille. Minä ja Martti jäätiin nuotiopaikalle staijaamaan ja Marika lähti lintutornille, joka oli todella hankalakulkuisen polun päässä. Hetken päästä Marika soitti ja sanoi näkevänsä mahdollisen pilkkasiiven. Paikkaan, missä lintu oli, ei ollut näkyvyyttä nuotiopaikalta, niinpä Martti lähti kahlaamaan tornille. Minä menin autoon odottamaan ja otin 15 min torkut samalla. Oli varhainen aamuyö enkä ole tottunut valvomaan, joten torkut tuli kyllä tarpeeseen ja auttoivatkin! Pilkkasiipioletus osoittautui oikeaksi ja saimme taas yhden lajin lisää.
Matka jatkui kohti Virkkulaa ja Konttaista, matkan varrella näimme vielä kelon nokassa päivystävän nuolihaukan. Konttaiselta ei tullut enää mitään uutta. Martti aikoi ottaa pienet torkut myös, joten me Marikan kanssa kävelimme vähän matkaa Konttaisen polkua. Kaksi sinipyrstöä lauleli hippiäisen kanssa kilpaa. Marika oli kuulevinaan puukiipijän, mutta itse en sitä kuullut, joten se laji jäi saamatta. Tämän enempää meillä ei ollut nuotteja kisaan ja pidimme pienen palaverin, että missä vielä voisimme käydä.
Ajoimme uudestaan Rukan Saarualammille. Siellä kolme kuukkelia kiusasi hiiripöllöä! Se näytti saaneen oikein kunnolla siipeensä kuukkelien hyökkäyksestä. Toivottavasti jaksoi kuitenkin jatkaa poikastensa ruokkimista, sellaiset sillä kuulemma oli maastossa jo. Lehtokertunkin kuulimme laulelevan jossain kaukaisuudessa. Vielä siis löytyi lajeja, vaikka olikin jo aamu.
Päätimme ajella vielä Ala-Kitkalle Kaukosaaren lintutornille, koska siellä emme vielä käyneet sateen takia. Nyt oli hieno aamukeli ja muutama laji sieltä saatiinkin. Mustaviklo siitä pyörähti ihan meidän ylitse ja urpiaisia lensi läheisen saaren luona. Martti kuuli vielä tyllin, mutta minä ja Marika emme sitä havainneet.
Kello oli melkein 7 aamulla ja me aloimme olemaan aivan poikki, nuotit oli loppuneet jo pari tuntia sitten, emmekä enää keksineet missä olisimme pikaisesti voineet käydä. Siispä suuntasimme kohti mökkiä.
Maratonin aikana törmäsimme myös nisäkkäisiin. Näimme porojen lisäksi hirven, oravia, pari majavaa ja varmaan kolmisenkymmentä metsäjänistä (ellei enemmänkin). Jänisten runsaudesta huolimatta, yhtään maakotkaa ei osunut meidän kohdalle.
Teimme vielä loppuyhteenvedon ja lähetimme tuloksen rallin järjestäjälle. Pikainen saunassa lämmittely, suihku ja sänky.
Lintumaratonin purkutilaisuus oli taas ravintola Ukonkivessä. Upeita lajeja oli havaittu ja voittajajoukkue Doz K Hahn havaitsi huikeat 125 lajia 24 tunnun aikana. Meidän tulos oli 98 lajia ja saimme kehuja upeasta ensikertalaistuloksesta. Ässiä kisassa tuli yhteensä 14. Ässälajeissa oli ihan tuttuja satakuntalaislajeja, jotka tosin Kuusamon korkeudella ovat harvinaisempia, esim. harmaapäätikka, varpuspöllö, varpushaukka, nokikana ja uuttukyyhky. Kisassa palkittiin myös mielenkiintoisin havainto ja palkinnon sai joukkue Karhu-Kuusamo harmaahaikarallaan.
Kun palkinnot oli jaettu, pääsimme nauttimaan ravintolan herkuista. Rallin kutsussa oli, että tarjolla on koillismaalaisia herkkuja. Odotukset olivat suuret ja hintaan nähden ruoka oli hieman pettymys. Ruoka oli kyllä tosi hyvää, mutta ajatus koillismaalaisista herkuista oli ainakin etelän ihmiselle hieman eri kuin mitä oli tarjolla. Kaiken kaikkiaan kisasta jäi mahtava fiilis. Järjestelyt oli toimivat ja ensikertalaiset otettiin avosylin vastaan! Itse ainakin päätin jo heti osallistua myös ensi vuonna.
Ilta menikin mökillä rallin tuloksia pohtiessa ja uusia reittejä suunnitellessa. Marika ja Martti katselivat vielä Jukolan viestiä, mutta minä painuin pehkuihin, koska oli mun vuoro aloittaa kotimatkalla kuskina. Aamulla kyllä huomasi, että oli valvottu kokonainen vuorokausi. Tuntui, että väsymys ei hellittänyt lainkaan. Aamiaisen, pakkailun ja siivouksen jälkeen olo oli kuitenkin jo hieman virkeämpi. Klo 11 starttasimme kotimatkalle.
Kotimatkalla ajoimme Kalajoen hiekkasärkille rantaravintolaan syömään. Kaikkien mielestä ruoka oli ihan ok, mutta hieman erikoista kuitenkin. Minun ja Martin texmex-annokset olivat saaneet vivahteita Intiasta ja Saksasta, mikä tuntui oudolta, eikä Marikan lohi-cevichekään ihan aidolta tuntunut. Tämä ravintola ei meiltä suosituksia saa. Miljöö ja sisustus tosin olivat hyvät.
Pakko oli käydä rantakin katsastamassa, koska en ollut ennen Kalajoella käynyt. Ohi kyllä ajanut ja huoltoasemallakin poikennut, mutten särkkiä ollut nähnyt. Yyteri on parempi, jos multa kysytään 😊 Matka jatkui ja muutaman tunnin päästä olimmekin jo Porissa.
Matka ja ralli sujui tällä porukalla oikein kivasti. Vaikka emme tunteneet toisiamme hyvin ennen reissua, niin tulimme toimeen mainiosti. Huumorilla selvittiin monesta paikasta ja vaikka kaikki oli väsyneitä, niin tunnelma pysyi koko ajan hyvänä. Itse ralli oli mahtava kokemus ja vaikka toipuminen tuollaisesta valvomisesta kestää pitkän aikaa, oli se kaiken arvoista.
Suuret kiitokset siis Marikalle ja Martille hyvästä joukkuehengestä sekä Petrille ja muille kanssakilpailijoille vinkeistä ja neuvoista! Ensi vuonna uudestaan!
Johanna
Kommentit
Lähetä kommentti