Tämä on tarina täydellisestä hurahtamisesta pyöräilyyn. Olen aina pitänyt pyöräilystä. Ne ylämäkikuolemat vaan ei ole ollut mun juttu ja ne on rajoittaneet tehokkaasti mun pyöräilyä. Olenkin haaveillut sähköavusteisesta jo pidemmän aikaa.
Kuukausi sitten saimme mahdollisuuden työsuhdepolkupyörään ja tartuin heti tilaisuuteen. Kävin Pyörä-Nurmella Raumalla koeajamassa pyöriä. Sain hyvää palvelua ja pyöräksi valikoitui Helkama CX10, joka tuntui heti omalta. Liekö vaikutusta sillä, että vanha pyöräni oli myös Helkama. Kaikki hoitui hienosti pyöräliikkeessä ja sain kaupan päälle muutaman määräaikaishuollonkin. Työsuhdepyörän "paperitöissä" meni oma aikansa ja pyörän sain kahden päivän kuluttua.
Helkama CX10 työmatkan varrella Eurajoen riippusillalla
Aloin heti kulkea työmatkoja polkupyörällä. Töihin tulee yhteen suuntaan matkaa 23,8 km. Niinpä kilometrejä tulee kuin itsestään. Ja itse pyöräily tuntuu tosi kivalta, kun ei tarvitse kieli vyön alla ja veren maku suussa polkea.
Aloin miettimään jotain pidempää matkaa. Tällä viikolla oli sovittuna etäpäivät torstaille ja perjantaille. Otinkin keskiviikolle vapaapäivän, jotta voisin polkea Parkanoon etäilemään. Isäntä on kesälomalla ja ollut Parkanossa jo toista viikkoa. Alun perin hänen piti tulla Eurajoella käymään, mutta kun ilmoitin pyöräileväni, ei hän sitten lähtenyt edestakaisin ajelemaan.
Suunnittelin matkan niin, että pitäisin pidemmät tauot Noormarkussa ja Kankaanpäässä. Tiistaina sää näytti siltä, että sadetta tulisi vähän puolen päivän aikaan. Joten illalla pakkasin satulalaukut ja katsoin eväät valmiiksi.
Aamulla herätessäni ulkona satoi jo! Laitoin aamiaista ja tarkistin säätiedotuksen. Sadetta tulisikin lähes koko päivän ja ukkostakin monta tuntia! Päätin kuitenkin lähteä matkaan. Voisinhan aina keskeyttää, jos siltä näyttää. Klo 8.22 starttasin matkaan Eurajoen Kuivalahdelta.
Lähdössä
Vettä tuli edelleen. Olin pakannut itselleni pari kuivaa vaatekertaa mukaan. Päälleni laitoin pyöräilyhousut ja sateen pitävät housut. T-paidan päällä oli vedenpitävä kuoritakki ja huomioliivi. Parin ensimmäisen kilometrin jälkeen oli selvää, että ajaisin märillä kengillä koko matkan.
Ajattelin, että juomataukoja olisi syytä pitää säännöllisesti noin kymmenen kilometrin välein. Ensimmäinen tauko olikin Luvialla 13 km jälkeen. Söin Elovena-keksin ja join vissyä. Pidin hetken aikaa sadetta, jota tuli melko rankasti. Kun sade muuttui tihkuksi, jatkoin matkaa.
Tauko Luvialla
Luvialta pääsi mukavasti pyörätietä pitkin eteenpäin. Ei tarvinnut ajaa ruuhkaisen kasitien varressa. Kun pyörätie päättyi, jatkoin ajamista pitkin pikkutietä, joka kulki kasitien vartta myötäillen.
Kasitiellä
Siinä ajellessani päätin, että pidän pienen tauon Raumatien motellilla. Sain motellilla pyöräni sateelta suojaan. Riisuin märät päällysvaatteeni hetkeksi kuivahtamaan. Kahvilassa oli oikein ystävällinen palvelu. Söin makoisan munkin ja join kupin teetä. Tee lämmitti mukavasti.
Poriin asti pääsi mukavasti pyörätietä. Sade jatkui edelleen, muttei ihan niin rankasti kuin tähän asti. Kostea keli oli oikein hyvä hengitysteille. Porissa valitsin reitin Rauhanpuistosta Karjarantaan ja edelleen Kirjurinluodon läpi Pormestarinluodon sillalle. Ja siitä edelleen Hyvelänviikiä kohti.
Raumansilta, Pori
Jazzia pukkaa
Kirjurinluodon läpi ei tietenkään tähän aikaan vuodesta niin vain ajetakaan. Jouduin ajelemaan luodon rantoja pitkin, koska Jazzit oli täydessä vauhdissa. Joku lastenkonsertti taisi olla menossa. Kilometrit alkoivat näyttää taukoa ja Hyväntuulentien loppupäästä löytyikin sopivasti kahvila. Söin suklaapatukan ja join limpparin. Sade taukosi hetkeksi kun jatkoin matkaa.
Pyörätie Noormarkkuun oli alkumatkasta vähän huonokuntoinen. Kun pääsi Parkanontielle, oli pyörätien päällyste jo parempikuntoinen. Jotenkin tuntui matkalla, että Hyvelästä Noormarkkuun oli pelkkää nousua. Avustusta tuli käytettyä tosi paljon ja akku näytti tyhjenevän melko reippaasti. Onneksi oli pian tauon paikka Noormarkun Shellillä, kun kilometrejä oli tullut 47. Tilasin ruokaa ja ilmoitin, että otan pistorasiasta sähköä pyörälleni. Kysyin, haluavatko siitä maksun, mutta ystävällinen neiti kassalla sanoi, ettei sille ole tarvetta.
Riisuin ruokaa odotellessani lähes kaikki vaatteet. Vedenpitävät housuni eivät sitten olleetkaan täysin vedenpitävät. Ne ovat tosi hiostavat, eivät hengitä yhtään ja senkin takia ajattelin, että ne pitäisivät jopa paremmin vettä kuin kuoritakkini, joka on hyvin hengittävä. Kastuin kuitenkin läpimäräksi alaosasta. Paidan helma oli märkä, mutta takki oli pitänyt minut muuten kuivana. Laitoin takin, huomioliivin ja housut kuivumaan tuolien selkämyksille. Pyöräilyhousut jätin tietty jalkaan, vaikka nekin oli ihan märät.
Latausta pyöräilijälle
Samalla kun pyörän akku latautui, latasin itse hampurilaista nassuun. AIka hyvä oli hampurilaisateria. Ranskalaiset oli suuret ja ihanan rapeat. Hampurilaisessa oli hyvät tuoreet vihannekset. Kun akku oli latautunut 1 h 15 min, päätin jatkaa matkaa, vaikka latausvalo vilkutti edelleen. Akku oli latautunut 4/5 täyteen.
Taukopaikkani Shell Noormarkku
Noormarkussa
Noormarkusta eteenpäin piti ajaa valtatie 23:n pientareella. Piennar oli ihan normaalikokoinen ja sitä oli hyvä ajaa. Noormarkusta Pomarkkuun oli noin 15 km ja päätin pitää Pomarkussa seuraavan pienen tauon. Matkalla oli tuttu Isonevan soidensuojelualue. Keli oli sen verran kostea, ettei houkutellut lähteä suolle. Enää ei kuitenkaan satanut kuin satunnaisia tihkuja.
Isonevan kohdilla
Pomarkku häämöttää
Pomarkunjoki
Pomarkun Shellin kahvilassa kävin vessassa ja ostin pientä välipalaa. Näytti siltä, että alkaisi taas sataa ja odottelin terassin suojissa istuen. Synkistä pilvistä huolimatta, sade pysyi poissa ja pääsin jatkamaan matkaa. Kankaanpäähän oli vielä 25 km. Siellä olisi seuraava lataustaukoni.
Matkalla oli kova vastatuuli ja avustus jälleen kovilla. Pomarkun ja Kankaanpään puolivälin jälkeen Veneskosken risteyksen lähellä oli bussikatos, johon istahdin hetkeksi juomatauolle. Taisin syödä vähän suklaatakin.
Juomatauko Veneskosken ristillä
Noin kolme kilometriä ennen Kankaanpäätä alkoi akkuni vilkuttaa punaista! Vaikka matkaa Noormarkusta Kanakaanpäähän ei ollut kuin 41 kilometriä, jouduin käyttämään paljon avustusta tuulen ja pitkien ylämäkien vuoksi. Se tietysti kulutti akkua tosi nopeasti. Sähköavusteinen pyörä on muutenkin painava ja mulla oli vielä satulalaukuissa reilusti painoa lisää. Ilman avustusta ylämäet on todella raskaita, kun suorillakin saa tehdä töitä. Onneksi pääsin hyvin perille Kankaanpään Neste-huoltamolle ajettuani 89,3 km.
Latausta pyörälle ja pyöräilijälle
Täälläkin sain ladata maksutta pyöräni akkua. Oli pakko pitää pidempi tauko kuin edellinen, koska loppumatkasta todennäköisesti olisi paljon väsyneempi ja avustusta tulisi käytettyä entistä enemmän. Lisäksi akku oli nyt päässyt aivan tyhjäksi, sen lataaminen kestäisi pitkään.
Sääkartta näytti hurjalta
Katselin sääkarttaa ja totesin, että tauko tuli hyvään paikkaan! Kartta näytti valtavaa ukkosrintamaa, joka oli liikkumassa pohjoiseen juuri Kankaanpään yli. Rintaman jälkeen näytti tulevan sateeton ilta. Niinpä odotellessani kaivoin kuivat pyöräilyhousut esiin ja kävin vessassa vaihtamassa ne. Otin myös märät kengät ja sukat pois ja vedin jalkaan villasukat. Oli paljon mukavampi istuskella kuivissa vaatteissa. mietin, että miten saan pari tuntia kulumaan. Pelailin vähän kännykällä ja juttelin kivan huoltoaseman työntekijän kanssa.
Hän neuvoi minulle kivan reitin eteenpäin. Minun ei tarvitsisi ajaa valtatien varressa, vaan voisin ajaa hyvää pyörätietä pitkin Niinisaloon asti. Odottelimme kovasti sitä ukkosrintamaa, mutta se taisi mennä itäpuolelta ohi, kun ei jyrinän jyrinää kuulunut. Vaihdoin kuivat sukat ja pakkasin märät kuorihousut laukkuun, keli oli lämmin, joten pärjäisin ilman niitä. Lopulta lähdin jatkamaan matkaa, kun olin pitänyt taukoa reilut 2h.
Pori-Haapamäki
Upea metsäinen pyörätie Niinisaloon
Niinisaloon menevä pyörätie kulki upeissa metsämaisemissa ja tosiaan ihan keskellä metsää. Yhtäkkiä esiin tuli Pori-Haapamäki ratakin. Nauratti junaradan varoitusmerkki keskellä umpimetsää. Niinisalosta piti jälleen siirtyä valtatie 23 pientareelle. Tosin täällä piennar oli muutaman kilometrin matkalla oikein mukava. 😊
Niinisalon varalaskeutumispaikalla
Matka jatkui mukavassa pilvipoutaisessa säässä. Huomasi, että vettä oli tullut runsaastikin paikka paikoin, mutta nyt oli oikein raikas keli. Reilun sadan kilometrin jälkeen huomasin pienen joen, jonka yli ajoin. Pysähdyin ja kävin ihastelemassa kaunista luonnontilaista jokea. Pidin samalla juomatauon. Jälkeenpäin löysin kartalta nimenkin joelle: Naurisjoki.
Naurisjoki
Juomatauko Naurisjoella
Mulla oli ollut rinkan sadesuoja satulalukkujen suojana. Se oli hieman liian pieni tällä matkalla, kun laukut oli aivan täynnä. Se jatkuvasti liukui pois toisen puolen laukun päältä ja jouduin välillä vahtimaan, ettei se irtoa kokonaan. Totesin tässä kohtaa, että ehkä suojaa ei enää tarvitse, kun sadetta ei enää ollut tiedossa. Niinpä heitin senkin satulalaukkuun.
Muutaman kilometrin päästä olinkin jo Suurimaalla, jossa kuvasin itseni entisen työpaikkani edessä. Tuonne ei ole ikävä. Oli kiva työ, mutta ei niin kiva työpaikkana. Suurimaan kauppakin oli vielä pystyssä, en tosin tiedä onko enää voimissaan.
Profil-Lista
Suurimaan kauppa
Matka jatkui piiiitkää Suurimaan suoraa eteenpäin. Jossain Kuusijoen kohdilla oli Pirkanmaan ja Parkanon raja. Tässä kohtaa mittarissa 112 km. Vielä olisi reilut parikymmentä kilometriä edessä.
Pirkanmaalla
Pidin vielä yhden juomatauon Raivalassa n. 12 kilometrin päässä määränpäästä. Bussikatokset olivat hyviä juomataukopaikkoja, käytin niitä paljon tällä matkalla. Laitoin isännälle vielä viestin, että saunan saa pian laittaa päälle.
Raivalassa
Pian perillä
Vajaat viisi kilometria enää matkaa ja piti ottaa kuva vielä tämän toisen entisen työpaikkani edessä. Jos ei edellinen ollut suosikkipaikkani, täällä olisin tykännyt olla. Maailma päätti toisin ja nyt olen kyllä aivan huippukivassa työssä ja työporukassa!
Kekkilä
Vielä viimeinen rypistys. Tuuli oli alkanut tyyntyä ja loppumatka tuntui jopa kevyemmältä polkea. Olisiko siinä ollut jotain psykologista, kun sai polkea tutuissa maisemissa. Pihassa mittari näytti 129,1 km. Olen joskus kakskymppisenä polkenut lihasvoimin n. 80 km. Muuten matkat ovat olleet ihan lyhyitä. Vähän itseäni jännitti, että joudunko soittamaan isännän matkalla hätiin, mutta hyvin jaksoin. Ja säätietojen lupaamat ukkoset eivät osuneet lainkaan mun kohdalle! Siinä mielessä kävi hyvä tuuri.
Akku kesti loppumatkan paremmin
Osa evääksi varaamistani eväistä jäi syömättä, koska alkumatkasta löysin aina jonkin kahvilan, jossa pitää sadetta ja juomataukoa. Tämä oli hyvää oppia siitä, miten usein akkua pitää ladata ja kauanko sen lataamiseen menee. Jos aikoo lähteä uudestaan pidemmälle matkalle, täytyy huolehtia siitä, että on kunnolla aikaa ladata akkua matkalla.
Nyt on annettava kropan palautua muutaman päivän. Ensi viikolla sit taas työmatkapyöräilyä.
Johanna
Kommentit
Lähetä kommentti