Ahvenanmaa 27.-29.5.2022

Tästä tarinasta tuli pitkä ja runsaskuvainen. Tällä kertaa vähemmän lintukuvia ja enemmän luontokuvia. Ahvenanmaan luonto on upea ja tämä reissu oli kyllä erityisen mahtava ja ikimuistoinen.

Turun saaristoa

Lintuharrastajana ja retkeilijänä liikun paljon luonnossa. Olen tullut sen ansiosta pikkuhiljaa entistä valveutuneemmaksi ympäristöasioista. Ilmastonmuutos näkyy jo linnustonkin muutoksissa. Kun minua syksyllä kysyttiin mukaan ammattiliittoni ilmasto- ja ympäristöfoorumiin, en epäröinyt hetkeäkään. Lupauduin mukaan tietämättä mihin soppaan taas lusikkani pistin 😁

Perjantaiaamuna 27.5. ajoin autollani Turun satamaan, missä Pro Goes Green-foorumilaiset astuivat Maarianhaminaan vievään laivaan. Edessä oli koulutus- ja suunnitteluseminaari ja matkaan lähti puolet kaikista foorumilaisista.  Vaihtelevista sääolosuhteista huolimatta liikuimme upeassa saaristoluonnossa käyden samalla läpi ennakkotehtäviä ja suunnitellen tulevaisuutta. Bongasimme ohimennen muutaman tipun, nauroimme vatsalihakset kipeiksi, maistelimme paikallisia herkkuja sekä keräsimme virtaa arjen haasteisiin. Hyvinvointia luonnosta asiaosuutta unohtamatta!

Merikihu

Haahkoja

Kari

Merimatka alkoi pilvipoutaisessa sumuisessa säässä. Aamiaisen jälkeen käytiin läpi viikonlopun ohjelma ja sen jälkeen suunnattiin kannelle kiikareiden kanssa. Olin toivonut näkeväni paljon merilintuja laivamatkalla, mutta sumun takia välillä oli todella vaikea havaita mitään. Merikihu kuitenkin lenteli alkumatkasta laivan ohi. Haahkoja oli todella suuria parvia pitkin matkaa. Saaristomaisemia oli kyllä ilo katsella.

Matalikko

Pilkkasiipiä

Riskilän lentoonlähtö

Kivasti tuli vuosipinnoja menomatkalla, kun merikihun lisäksi näin mustalintuja, pilkkasiipiä ja riskilöitä. Tulipa ruokkikin nähtyä sumuisen poijun luona. Matka alkoi siis lupaavasti. Laivamatkalle ei oltu suunniteltu aamiaisen lisäksi muuta ohjelmaa ja viihdyinkin kannella pitkään. Sumukin hälveni jossain kohtaa ja maisemat näkyivät paremmin.

Upeita maisemia

Kauniita kallioita

Merikihut ja lokki

Merikotka

Jossain vaiheessa aikainen aamuherätys alkoi painaa ja menin hyttiin ottamaan pienet nokoset. Muut tulivat hyttiin, kun aloimme lähestyä Maarianhaminaa. Kamat kasaan ja autokannelle. Aluksi vain kiertelimme Maarianhaminaa autoilla. Sitten etsimme sopivaa lounaspaikkaa. Sellainen löytyikin aika pian hienon porttikongin suojista.

Lounaspaikkaan

Kadulla

Magnolia

Lounaan jälkeen kävelimme hieman Maarianhaminan keskustassa. Kukkaloisto oli kaupungissa parhaimmillaan. Magnoliapuut ja tulppaanit kukkivat joka puolella ja tuoksu oli ihanan keväinen. Löysin kirjakaupan, josta kävin ostamassa kortteja ja postimerkkejä. Pian suuntasimme kohti pohjoista ja Getan kylää. Matkalle saimme ensimmäisen tehtävän, piti etsiä verikurjenpolvi. Se onnistuttiinkin näkemään automatkalla. Hotellimme HavsVidden sijaitsi aivan pohjoisrannikolla. Se oli rakennettu upeille kallioille ja rannassa oli sauna sekä uima-allasrakennus. Kirjauduimme sisään ja etsimme huoneemme. Hetken päästä tuli viestiä, että halutessamme voisimme ajella Geta-vuorelle vielä iltaretkelle.

Geta-vuorelle

Kirjanpainaja ilmeisesti onnistunut työssään

Pikkulampikorento

Vaikka olimmekin matksta väsyneitä, niin kaikki halusivat lähteä iltaretkelle. Geta-vuori ei ollut kaukana hotellilta. Vuoren huipulla oli ravintola, minigolfrata, frisbeegolfrata ja luontopolkuja. Toisena tehtävänä oli etsiä hietaheinäperhonen. Lähdimme luontopolulle kävelemään. Heti tuli vastaan mielenkiintoinen korento ja kirjanpainajan tuhoama puu. Maisemat olivat upeat ja vuorelta näkyi kauas.

Vuorella

Kangaskiuru

Leveät polut

Luontopolku kulki paljon kalliolla, niinpä polut olivat aika leveät. Hietaheinäperhosta ei valitettavasti löytynyt, mutta sen sijaan kallion männikössä lauleli kangaskiuru ja se jäi myös näkösälle männyn latvaan. Ilta oli lämmin ja kallioilla kiipeily lämmitti vielä lisää.

Kauniit maisemat

Kun olimme kiertäneet pienen lenkin, palasimme hotellille. Istuimme päivällistä odottamaan pienelle terassille, jolle oli pääsy hotellin käytävältä. Siinä istuskellessamme lennähti läheiseen mäntyyn kaksi isokäpylintua. Kuviakin sain, mutta oli niin paha vastavalo, ettei niistä tullut julkaisukelpoisia. Söimme päivällisen hotellilla ja istuimme vielä hetken iltaa pikku terassillamme, kunnes nukkumatti korjasi porukan vuoteisiin.

Seuraava päivä alkoi hienolla aamiaisella hotellin ravintolassa. Tarjolla oli vaikka mitä herkkuja. Olimme jo lopettelemassa aamiaista, kun yhtäkkiä huomasimme ikkunasta hotellin ohi raskain siiveniskuin lentävän suuren tiiralinnun. Se oli vaalea ja sillä oli tumma nokka sekä suhteellisen pitkä haarapyrstö - riuttatiira! Kaikille, jopa matkanjohtajallemme Petrille tuli tästä elis. Petri on Proliiton sopimusasiantuntija ja liiton edustaja Pro Goes Green-foorumissa.

Kastelholman linna

Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseo

Tuulimylly

Reissun kolmas tehtävä oli löytää ukkoetana ja Susanna löysikin sellaisen jo hotellin pihamaalta. Sää oli sateinen, mutta melko lämmin ja me suuntasimme autot kohti Kastelholman linnaa sekä sen vieressä sijaitsevaa Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseota. Paikalla oli myös pienen pieni Ahvenanmaan postimuseo, jossa käytiin päivän ohjelmaa läpi. 

Postimuseo

Ulkoilmamuseossa

On ilmoja pidelly 😁

Niille foorumin jäsenille, joilla ei ollut mahdollisuutta lähteä mukaan, oli järjestetty tilaisuus ottaa etäyhteys meihin. Ulkoilmamuseossa aloimme pikkuhiljaa käymään läpi ennakkoon saamiamme tehtäviä foorumin toimintaa ja tulevaisuutta koskien. Anni oli ilmoittanut olevansa tavoitettavissa aamupäivällä, niinpä soitimme hänelle videopuhelun ja kuuntelimme hänen ennakkoon miettimät vastaukset tehtäviin. 

Minulle tällainen ulkoilmakokous oli ensimmäinen laatuaan. Ei lainkaan huono toimintamalli! Meillä Olkiluodossa voisi hyvin joskus järjestää vaikkapa tiimipalaverin jossain ulkona, luontoa siellä ainakin riittää.

Kokoustamassa

Ahvenanmaan "Stonehenge"

Omenankukkia

Kun kokous oli ohitse, kävelimme pikkuhiljaa Kastelholman linnan ohi mäen päälle. Linna oli hieman raunioitunut ja kolkon, mutta hienon näköinen. Aikanaan se on varmasti ollut kunnioitusta herättävä pytinki.

Rantapolulla

Linnan mailla

Linnan sivulla

Mirka

Kiersimme linnan ja menimme kurkkaamaan Ahvenanmaan panimoon. Talossa oli näyttelytila ja ravintola. 

Kastelholman linna "takapuolelta"

Ahvenanmaan panimon näyttelytila

Jengi koossa

Suuntasimme seuraavaksi kohti Bomarsundin vanhaa linnoitusta. Linnoitus on aikanaan ollut Ahvenanmaan suurin rakennus, mutta se tuhottiin Oolannin sodassa. Krimin sodan vuonna 1856 päättänyt rauhansopimus sisältää määräyksen, ettei Ahvenenmaata saa linnoittaa. Tuolloin Suomi oli vielä osa Venäjää eikä silloin haluttu, että venäläisillä on alueella sotilaallista toimintaa.

Johanna R. kiikaroi raunioilla

Papelorikko

Soikkoratamo

Raunioilla kasvoi paljon ruusu- ja marjapensaita, katajia ja suuri määrä erilaisia niittykykkia. Ainakin kivitasku, keltasirkku ja penaskerttu kuuluivat raunioiden lintulajistoon. Eri lokkeja toki kierteli paljonkin, koska rauniot olivat veden äärellä. 

Pensaskerttu

Aseistusta

Linnoituksen keskiosaa

Paksut muurit

Raunioihin tutstuttuamme lähdimme lounaalle Ahvenanmaan panimolla olleeseen ravintolaan. Lounaspasta oli oikein hyvää ja tapasinpa siellä luontovalokuvaaja Niclas Nordlundinkin, jonka kuvista on painettu kortteja muun muassa Suomen Postcrossingyhdistykselle. Lounaan jälkeen vaihdoimme maisemaa. Suuntasimme kohti Maarianhaminan länsipuolella olevaa Ramsholmenin luonnonsuojelualuetta. Ramsholmen oli oikeastaan niemi ja kasvillisuus lehtoa. Ramsholmen on saanut nimensä karhunlaukan ruotsinkielisestä nimestä ramslök. Karhunlaukkaa kasvoikin lähes joka puolella. Meillä oli haaveena nähdä pähkinänakkeli, jota täällä tavataan yleisesti.

Kevätlinnunherne

Karhunlaukka

Keltavuokko

Lehdon maapeitteenä vuorotteli karhunlaukka-, valkovuokko- ja kevätesikkomeret. Usein ne sekoittuivat keskenään iloiseksi värimereksi. Välillä eteen ilmestyi niittyjä, joilla ei kasvanut puita. Ahvenanmaan rantalehdoissa laidunnetaan ilmeisesti säännöllisesti, koska lehdot ja rantaniityt ovat pysyneet niin monimuotoisina. 

Metsäorvokki

Tarkkana nyt!

Niitty

Kolo

Ukkoetanoita oli lehdossa ja niityllä paljon. Ne olivat vielä aika pieniä, vielä kasvuvaiheessa. Kostea keli oli ne saanut runsain joukoin liikkeelle. 

Ukkoetana

Lehtokielo

Karhunlaukan lisäksi täällä oli muitakin erikoisempia lehtokasveja. Seljakämmekkää näki vähän väliä ja lehtokielo oli jo nupulla. Niemen kärjessä törmäsimme rannalla olleisiin kahteen kanadanhanhipesueesaan. Poikaset eivät vielä suuren suuria olleet.

Kanadanhanhet

Untuvikot

Isokoskelopariskunta

Rannalla oli myös tiklejä ja melko peloton isokoskelopariskunta. Kuljimme rantaniittyö pitkin rauhallisesti niin eivät ne juuri häiriintyneet. 

Reikä

Kevätesikko

Polku

Lehdossa oli vaihtelevasti eri ikäisiä puita. Oli ikivanhoja onttoja lahopuita, suuria vanhoja jalopuita, nuoria lehtipuita ja pähkinäpensaita.  Pähkinänakkeleita ei vaan tuntunut näkyvän eikä kuuluvan. Rantalehdossa meitä tuli vastaan kirjopikarililjoja, tämä lilja elää Suomessa luonnonvaraisena ainoastaan Ahvenanmaalla. Kevätesikko on Ahvenanmaan maakuntakukka ja ihan syystä, sitä tuntui olevan kaikkialla.

Mirka ja Susanna

Kirjopikarililja

Rantalehto

Rantaniitty

Kiersimme koko Ramsholman niemen ja samalla kävimme läpi viimeiset ennakkotehtävät. Saimme paljon aikaiseksi samalla, kun liikuimme luonnossa! Yhteenvetona voisi sanoa, että foorumin toiminta-ajatus sekä tavoitteet selkeytyivät ja tulevaisuuden suunnitelmat löysivät muotonsa. Pähkinänakkeli näyttäytyi vasta, kun olimme jo melkein parkkipaikalla. Se huuteli muutaman kerran ja lopulta lennähti ylitsemme ja katosi pusikkoon. Tyytyväisinä tästä havainnosta jatkoimme autoille ja ajoimme Stallhagenin panimolle päivälliselle. Ja kyllähän sitä panimon kaupan puolellakin tuli käytyä.

Tynnyrikaupalla olutta?

Stallhagenilla

Pitkän päivän päätteeksi palasimme hotellille ja menimme saunaan. Saunat olivat hieman alempana rannassa. Silti sieltä oli mahtavat näkymät merelle. Ihana oli  rentoutua sateisen päivän lopuksi näin upeissa maisemissa. Alhaalla rannassa oli vielä yhteissauna, ja siitä pääsi mukavasti laituria pitkin mereen. Kyllähän sitä täytyi uimaan päästä oli keli mikä hyvänsä. 

Naisten saunan näkymät

Laiturilla

Mää itte pulikoimassa

Sauna teki tehtävänsä ja uni tuli nopeasti. Aamulla Petri oli jo hyvissä ajoin kiikareineen aamiaisravintolassa ja pikkuhiljaa sinne valui muutkin. Taisin aina olla viimeisenä paikalla. Rauhallinen aamiainen , jonka jälkeen tavaroiden pakkaaminen autoihin.  Vielä viimeiset kiikaroinnit hotellialueen suuren hirven selästä.

Petri aamiaisella

Hirvitorni

Hotellin asuinrakennukset hirven selästä kuvattuna

Ajoimme vielä aamupäiväretkelle Maarianhaminan eteläpuolelle Nåtön luonnonsuojelualueelle.  Nousimme autoista parkkipaikalla juuri parahiksi näkemään pähkinänakkelipoikueen kisailua puiden rungoilla.  Nåtössä oli hieno pähkinäpuulehto ja täälläkin kevään kukkaloisto oli parhaimmillaan. 

Pähkinänakkelin poikasia

Maariankämmekkäniitty

Seljakämmeköitä

Ahvenanmaalla kasvaa useita kämmekkälajeja. Seljakämmekällä on kaksi eri värimuotoa ja niitä oli sikin sokin joka niityllä. Valkovuokkojen ja kevätesikoiden lisäksi kukassa olivat kielot, metsä- ja pelto-orvokit, ojakellukat ja monet muut.

Kielo

Jauhoesikko

Pelto-orvokki

Ahvenanmaalla kasvaa luonnonvaraisena myös useita kielolajeja. Me onnistuimme näkemään kielon, lehtokielon ja kalliokielon. Eräällä niityllä oli valtava ojakellukkapelto. Ojakellukka on yksi suosikkikasvejani. Johtunee siitä, että mantereella se usein häviää ojien korkeaksi ja voimakkaammin kasvavien heinien joukkoon. Kun sitä tarkastelee lähemmin, se on hyvin kaunis hentokukkainen kasvi.

Kalliokielo

Ojakellukkaniitty

Ojakellukka lähemmin tarkasteltuna

Lehdossa liikkuessamme kuulimme käpytikan varoittelevan ja se lensi puun kolosta ulos. Kolosta alkoi heti kuulua poikasten kerjuuta. Pähkinähakki huuteli jossain kauempana ja onnistuttiin sekin hetken päästä näkemään.

Käpytikan pesäkolosta kuului poikasten kerjuuta

Katajanpihlajaruoste

Monessa katajassa oli omituista keltaista peitettä. Se osoittautui katajanpihlajaruosteeksi. Niitä on olemassa useita eri lajeja ja lajin nimi riippuu isäntäkasveista. Keväisin sieni kasvaa katajan rungolla ja lähettää itiöitä toiseen isäntäänsä orapihlajaan, pihlajaan tai omenapuuhun. Siellä syntyy kuormapullot ja helmi-itiöt lehtien alapinnalle ja syksyllä ne levittävät itiöitä, jotka talvehtivat katajissa.

Luontopolulla

Valkovuokkoniitty

Kuollut aines luo uutta elämää

Pähkinäpuulehdossa kävellessämme kertasimme vielä edellisen päivän kokousten lopputulemaa ja mietimme erilaisia tapoja toteuttaa hybriditapahtuma Proliiton jäsenille. 

Jotain mettäläisiä😄

Satumainen tunnelma

Lehdossa oli paikoin aivan satumetsän tunnelma. Ihan kuin olisi kävellyt johonkin lasten elokuvaan. Melkein odotti keijujen kohta ilmaantuvan jostain. Olin itse ainakin täysin lumoutunut siitä vehreydestä ja kukkamerien loisteesta, mikä täällä oli. Ihana paikka.

Satumetsää

Erikoisia puita

Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu...

Vaikka edellisessä kuvassa mainitaankin lehdokki, niin kuvaan sitä en saanut. Niitäkin tosin oli monessa paikassa. Ja itselläni soi Anttilan keväthuumaus päässä koko viikonlopun. Pisteenä iin päälle ehdimme vielä ennen laivaan menoa maistamaan "Ålands pannkakor" paikalliseen kahvilaan.

Ahvenanmaalainen pannukakku

Paluumatkalla söimme laivalla lounaan ja siirryimme sieltä kokoustiloihin. Saimme koulutusta ilmastoasioista, oikeudenmukaisesta siirtymästä ja muista tärkeistä ympäristöaiheista. Sain myös tietää, että me Suomessa olemme jälkijunassa siinä, että ammattiliitot ympäri Eurooppaa ovat jo mukana valtioidensa ilmastopäätöksenteoissa. Mutta ei meillä Suomessa. 

Pian olikin aika poistua laivasta ja jättää hyvästit tälle mahtavalle porukalle. Onneksi tapaamme näissä merkeissä vielä toivottavasti monta kertaa. Olen niin kiitollinen tästä reissusta, reissukavereista ja Proliitosta, joka tämän on mahdollistanut. 

Lause, jonka kuulen aika usein: "Miksi pitäis kuulua ammattiliittoon?" Ai miksi? Pro Goes Green-foorumilainen Johanna R. tiivisti asian niin hyvin, että jaan sen teillekin: "Ammattiliitto neuvottelee sun työpaikalla noudatettavan TES:in eli työehtosopimuksen, siellä sun työpaikalla sulla on työsuhdeasioissa apuna, tukena ja neuvottelijana  luottamusmies, saat liitolta lakiapua, jäsenetuna alennuksia mm. vakuutuksista jne. Lista hyödyistä on todella pitkä, tässä muutamia. Yksi hyvä syy edellä mainittujen lisäksi on tällaiset käsittämättömän hienot jutut, joihin sulla on mahdollisuus päästä mukaan liiton jäsenenä ja samalla päästä vaikuttamaan meidän kaikkien työelämää koskeviin asioihin."

Pro Goes Green-foorumin tarkoituksena on osallistaa ja tuoda jäsennäkökulmaa Pron ilmasto- ja ympäristöasioihin liittyvässä toiminnassa, suunnittelussa ja vaikuttamisessa. Ilmastonmuutos ja ympäristöasiat vaikuttavat myös meidän työelämäämme – halusitpa tai et. Ilmastonmuutokseen kytkeytyvillä tekijöillä on merkittäviä vaikutuksia mm. työntekijöiden terveyteen, työn turvallisuuteen ja sujuvuuteen sekä siihen, millaisilla toimialoilla ja millaisissa työtehtävissä ja työympäristöissä ihmiset työskentelevät. Muuttuvat sääolot ja yleistyvät sään ääri-ilmiöt muuttavat työolosuhteita ja luovat uusia riskejä työterveydelle ja työturvallisuudelle. Pro haluaa olla edelläkävijä myös näiden asioiden huomioimisessa.

Siksi minä kuulun ammattiliittoon ja juuri Proliittoon. Haluan osaltani olla edistämässä ajattelu- ja toimintatapoja, joilla voimme ottaa kaikki osapuolet ilmasto- ja ympäristöasioissa huomioon ja auttaa päättäjiä tekemään parhaat mahdolliset ratkaisut kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla. 

Ootte parhaita 💚

Kiitos Petrille, että kysyit mukaan foorumiin. Kiitos Johanna R., Mirka, Osmo ja Susanna mahtavasta reissusta ja hedelmällisistä keskusteluista, tikahduttavista naurukohtauksista ja loistavasta matkaseurasta. Ja muutamista kuvistakin😊 KIITOS!

Johanna I.