Marraskuuta metsässä 13.-14.11.2021

Marraskuun yöretki oli jälleen kansallispuistoretki. Tällä kertaa lähdimme Susanna-siskon kanssa Liesjärven kansallispuistoon, jossa kävin päiväretkellä viime talvena. Paikaksikin valikoitui sama Kaksvetisen nuotiopaikka. Aikataulujen vuoksi emme tällä kertaa voineet tehdä pitkää kävelylenkkiä, joten ajoimme auton lähimmälle pysäköintialueelle, josta matkaa Kaksvetiselle tuli reilut 2 kilometriä.

Kylä lähtee!

Valitsimme kulkea Kaksvetisen lenkin vastapäivään. Tämä osuus oli esteetön ja helppokulkuinen. Optimistisena otin kameran mukaan, jos vaikka jotain metsän lintuja tulisi näkyville. Pian metsään päästyämme, kuului tikan varoittelua. Korkean kuusen latvaan polun viereen lensi lintu. Koitin sitä kuvata, mutta se näytti meille vain peräpäätä. Ajattelin sen olevan se varoitellut tikka ja jatkoimme matkaa. Kotona kuvasta paljastui käpylintumainen olemus ja kyllä harmitti, etten jäänyt ottamaan enempää kuvia.

Käpylintulaji

Peukalolammi

Jonkun matkaa kuljettuamme, eteen tuli Peukalolammi. Se oli saanut hienon jääriitteen pinnalleen. Lammen rannalla oli Peukalolammin laavu. Kiva pieni laavu ja kaksi pöytäryhmää. Polulla oli meidän kanssa samaan suuntaan kulkijoita, niin päätimme pitää pienen kahvitauon laavulla.

Peukalolammin laavu

Kahvitauko

Kun muut kulkijat olivat menneet ja kahvit ja teet juotu, jatkoimme matkaa. Metsä oli kaunis ja vihreä. Sammal peitti metsänpohjaa ja polku oli leveä ja helppokulkuinen. Joka puolella oli paljon kelopuita, mikä viittaa siihen, että metsä on saanut olla luonnontilassa jo kauan.

Kelokanto

Luonnon taidetta

Pistimme myös merkille, että puut täällä oli todella korkeita. Monissa keloissa oli hyönteisten kaivamia käytäviä ja hienoja kuvioita.

Polulla

Kuvissa kaatuneet kelot eivät ihmeellisiltä näytä, mutta yllä oleva puukin oli todella pitkä. Pian saavuimme määränpäähän Kaksvetisen kodalle ja nuotiopaikalle. Nuotiolla oli tuli valmiina ja kodassa edellämme kulkenut porukka. Päätimme aivan ensiksi laittaa leirin pystyyn. 

Riippumaton testausta

Puutöitä

Kun oltiin saatu riipparit asennettua, alkoi olla jo kova nälkä. Ei auttanut muu kuin ryhtyä puutöihin. Liiterissä oli paljon puuta, mutta pöllit olivat metrin mittaisia ja puoliksi halkaistuja. Meillä on Susannan kanssa hyvä työnjako, minä sahaan ja Susanna halkoo. Tehtiin ihan reilusti puita, koska ilma oli aika viileä ja tarvitsimme tulta myös lämpimänä pysymiseen.

Nuotiolla

Susanna kipinässä

Söimme maittavan päivällisen ja nautimme kauniista maisemista. Kaksvetisellä oli myös jääriitettä, mutta vain molemmissa päissä. Nuotiopaikan rannat olivat sulat ja saimme vettä kivasti rannasta. Vesi oli melkoisen tummaa, varmaankin humuspitoista. Keittelimme sitä kuitenkin ruoanlaittoon ja kahvi/teevedeksi. 

Yösijat

Huomasimme illan tullen, että kosteutta alkoi levittäytyä rannalle. Niinpä viritimme vielä tarpit riippareiden ylle suojaksi. Rinkoille löysimme sopivan ripustuspaikan puunkarahkasta. 

Iltanuotiolla

Illan hämärtyessä istuimme nuotiolla ja Susanna oli ottanut Yatzy-nopat mukaan. Olipa hauska pelata otsalamppujen valossa nuotiolla! Pimeä tuli jo viiden aikoihin, joten illasta oli tulossa pitkä. Auringon laskiessa lammen ylle muodostui upea usva ja maisema muuttui minuutti minuutilta. 

Iltausva

Rankka työviikko molemmilla takana ja metsään laskeutuva pimeys sai meidät väsyneiksi todella aikaisin. Kömmimme makuupusseihin jo seitsemän aikaan illalla. Toisaalta, niinhän sitä kuuluisikin - mennä nukkumaan auringon laskiessa. Usva ja illan pilvet väistyivät ja yöksi saimme upean tähtitaivaan ja muutaman asteen pakkasen.

Iltataivas

Aamutulilla

Reilun kymmenen tunnin unien jälkeen nousimme laittamaan nuotioon tulet. Lammen jääriite oli levittäytynyt yön aikana kaikkialle. Aamuhämärissä oli mukava syödä aamupuuroa nuotiolla ja odotella auringon nousua.

Susannalla oli menoa puolilta päivin, niin emme jääneet sen pidempään nauttimaan aamupäivästä. Purimme leirin ja totesimme tarppien olleen tarpeen. Ne olivat keränneet melkoisen määrän kosteutta itseensä ja kosteus oli aamulla muuttunut kuuraksi. Koska tuulta ei juuri ollut, emme saaneet tarppeja kuivatettua, vaan pakkasimme ne kosteina. Poistuimme Kaksvetiseltä toista polkua pitkin. Tämä polku ei ollut aivan niin leveä kuin tullessa. Juurakoita ja kivikoitakin oli matkalla.

Naavaparta

Juurakoita polulla

Paluumatkalla oli hieman enemmän korkeuseroja. Löytyi myös pari kosteikkoa, joiden yli oli pitkokset.

Kosteikkoa

Kaunista metsää

Viimeiset muutama sata metriä kuljimme metsätietä pitkin autolle. Tästä kansallispuistosta jää mieleen kyllä upeat metsät, lukemattomat kelot ja ihana vihreys.

Polun varrelta

Lähdimme kotimatkalle ja Humppilassa tiemme erosivat. Susannan kanssa seuraavan kerran reissua todennäköisesti vasta ensi vuoden puolella. Minullahan on vielä joulukuun ulkona yöpyminen edessä. 

Olin sopinut sunnuntaitreffit lankomiehen Jukan kanssa, koska olin liikkeellä sen verran aikaisin. Päätimme käydä parilla tutulla lintupaikalla. Aloitimme Huittisista Puurijärven-Isosuon kansallispuistosta.

Puurijärven rannalla

Ajoin Kärjenkallion pysäköintialueelle, jossa Jukan auto jo oli. Lähdin kulkemaan kohti lintutornia. Metsässä polun varrella kuului hippiäisten ja tiaisten ääniä. Puurijärven ranta oli saanut myös jääriitteen, silti joutsenten äänet kantautuivat järveltä.

Kuuraa

Jäätaidetta

Lintuja ei jääriitteen takia rannoilla näkynyt, mutta polku lintutornille oli upean kuuran peitossa. Innostuin kuvaamaan kauniita kuuran muodostamia taideteoksia.

Polulla

Kuurankukka?

Jukka löytyi lintutornilta. Tornin raput oli alaosasta myös kuuran peitossa ja liukkaat. Puurijärvi oli upea oma itsensä. Lähipuissa oli tiaisia ja käpytikka. Pienen matkan päässä pihlajissa oli satoja ellei tuhansia rastaita. Tuntui, että niitä oli joka puolella, sen verran pitivät mekkalaa.

Puurijärvi tornista

Laulujoutsenia ja sinisorsia

Järven keskellä sulassa oli satoja laulujoutsenia ja sinisorsia. Melkoista mekkalaa pitivät nekin. Oli upea aurinkoinen keli ja tuntui ettei linnuilla ollut kiire mihinkään.

Laulujoutsenia metsän reunassa

Laulujoutsenpesue

Kun lähdimme tornilta, oli aurinko paistanut polulle ja sulattanut kuuraiset taideteokset vesipisaroiksi. Kuuraa oli vain varjopaikoissa.

Timantteja

Rapea keli

Kuljimme Jukan kanssa takaisin autoille metsän vanhaa polkua pitkin. Tosin harhauduimme polulta jo heti kättelyssä ja jouduimme pienen matkaa kulkemaan umpimetsässä, kunnes löysimme polun uudelleen. Polun varrelta löytyi hippiäisiä tali-, sini- ja hömötiaisia. 

Hippiäinen

Valoisaa aikaa oli vielä vähän jäljellä ja ajoimme Kauttuan voimalaitokselle katsomaan, josko koskikarat olisivat jo tulleet. Kyllähän ne näkyivät heti joen varren luontopolun alkupäässä. Olivat kovin arkoja ja lähikuvia ei tällä kertaa niistä saanut. Närhiä oli yllättävän paljon ympäriinsä.

Kyllä se koskikara siinä nököttää, kun tarkkaan katsoo

Närhi rantapenkalla

Närhi

Koskikarat katosivat, emmekä nähneet niitä enää. Palasimme siis pikkuhiljaa takaisin autoille. Autot odottivat sillan pielessä ja kun olin menossa autoon, huomasin koskikarat aivan lähellä keskellä jokea. Ja tilanne oli tietysti ohi sekunnissa ja linnut kadonneet.

Koskikara keskellä jokea puunkarahkalla

Aurinko alkoi laskea ja lähdimme ajamaan kotiin. Matkalla oli pysähdyttävä vielä muutamassa paikassa ihastelemaan auringonlaskua.

Sumuinen metsä auringonlaskun aikaan

Sydänmaa ja iltausva

Auringonlasku Irjanteella

Kotiin päästyäni alkoi kosteiden retkeilykamppeiden kuivattamisoperaatio. Levittelin riipparin, makuupussin, underblanketin ja tarpin pitkin poikin kuivumaan. Oli taas mukava retki. Kiitokset Susannalle ja Jukalle retkiseurasta! 

Joulua odotellessa täytyy suunnitella seuraavaa retkeä. 

Kiva kun luit! Ainakin yksi reissutarina tulossa vielä tänä vuonna, pysy mukana!

Johanna