Hämeenkangas 29.-30.10.2021
Olen joskus aiemmin kertonut, että pyrin nukkumaan vähintään yhden yön kuukaudesta ulkona. Lokakuu lähestyi jo loppuaan, eikä riippari ollut vielä ulkoillut! Aloin miettimään jotain lähikohdetta, jossa en olisi aiemmin käynyt. Paljon hienoja paikkoja on pelkästään Satakunnassa. Mieleeni tuli Anna-ystäväni Laviasta. Kysäisin häneltä vinkkejä sen alueen retkeilypaikoista. Mutta Anna ehdottikin Hämeenkangasta Jämijärvellä. En ollut Hämeenkankaalla aiemmin retkeillyt. Joskus olen Jämillä viettänyt mökkiviikonlopun ja kerran käynyt frisbee-radalla. Aloin tutkailla seudun laavutarjontaa ja sitä olikin yllin kyllin. Retkikohde oli siis selvillä. Anna ehdotti, että voisi perheineen tulla myös laavulle makkaranpaistoon. Sehän sopi paremmin kuin hyvin! Ikä alkaa jo tuntua ja vaivasenluuni oli vihoitellut koko viikon. Niinpä en pystyisi pitkiä matkoja kävelemään. Hämeenkangas oli siitäkin oiva valinta, että luontokohteisiin pääsee autolla lähelle ja suurin osa reiteistä on esteettömiä.
Lähdin liikkeelle Eurajoelta perjantaina puolilta päivin ja suuntasin kohti Hämeenkänkaalla sijaitsevaa Uhrilähdettä. Tiet Porista Jämijärvelle ja edelleen Hämeenkankaalle olivat hyvässä kunnossa. Uhrilähteen pysäköintialue löytyi helposti. Esteetöntä polkua lähteelle oli noin 100 m.
Polun risteyksessä
Esteetön polku Uhrilähteelle
Metsähallituksen mukaan Uhrilähde on saanut nimensä siitä, että sieltä on aikojen kuluessa ihmiset hakeneet parannusta muun muassa silmäsairauksiin. Lähteelle on uhrattu roponen, joka on uponnut lähteen pohjattomaan silmäkkeeseen. Kristallinkirkas vesi pulppuaa pohjasta milloin mistäkin kohtaa ja työntää hiekkaa edellään jopa pinnalle asti. Perimätieto kertoo, että vaivoihin on todellakin saatu apua lähteeltä. (Metsähallitus 2021.)
Mystinen metsä ympäröi Uhrilähdettä
Uhrilähteellä oli hiljaista ja kosteaa. Tunnelma oli aika mystinen. Tikka huuteli varoituksia jossain lähistöllä, mutta muuten tuntui että metsä ympärillä oli erityisen hiljainen. Lähteen partaalle oli rakennettu katselulava, jolta näki hienosti pohjasta pulppuavan veden. Ja toden totta, vesi vaihtoi ylöstulopaikkaa vähän väliä.
Uhrilähteen katselulava
Vesi pulppusi pohjalta tuoden hiekkaa mukanaan
Uhrilähteen vieressä 200 m päässä oli Kylmänmyllyn lähde. Sinnekin kulki esteetön polku, mutta itse lähteellä liikkuminen olisi esimerkiksi pyörätuolilla mahdotonta. Kävellen pääsi kyllä lähteen ympärikin. Lähteen kiertävällä polulla oli ainakin tähän aikaan vuodesta todella kosteaa.
Polku kulki pellon viertä Kylmänmyllyn lähteelle
Kylmänmyllyn lähde
Kylmänmyllyn lähteellä oli kaksi katselulavaa
Lähteitä ympäröivä metsä oli hieno sammalpeitteineen ja lahopuineen. Se oli hämärä ja kostea. Lähteiden ympäristössä kasvaa kasviharvinaisuuksiakin. Lisää kannattaa lukea Metsähallituksen Luontoon.fi-sivustolta.
Upeaa metsänpohjaa lähteiden ympärillä
Poistuin lähteiltä Annan kanssa sovittuun tapaamispaikkaan, jossa odotellessani söin lounasta. Kun Anna tuli, lähdimme katsastamaan alueen laavuja. Anna oli täällä käynyt jo muutamia kertoja, niin hän tiesi neuvoa muutaman. Ajoimme aluksi Koivistonvadille. Pysäköimme autot ja kiipesimme pienen mäen päälle suuren nuotiopaikan luokse. Tännekin on esteetön kulku, tosin avustaja lienee tarpeen korkeuserojen vuoksi.
Nuotiopaikka
Nuotiopaikan läheisyydessä oli usean kopin huussi. Yksi kopeista oli pyörätuolillekin sopiva. Pienen matkan päässä, näköetäisyydellä oli Leirikoululaavu. Hieno pitkänomainen kaksoislaavu, joka sopii erinomaisesti isomman porukan yöpymiseen.
Pitkänomainen kaksoislaavu
Leirikoululaavu sisäpuolelta
Kun laavu ja nuotiopaikka oli katsastettu, laskeuduimme takaisin autoille ja siitä edelleen alas Koivistonvatiin. Metsähallitus kertoo nettisivuillaan, että Hämeenkankaan harjujen harjukuopat, joita Jämijärvellä kutsutaan vadeiksi, ovat merkkejä viimeisimmästä jääkaudesta. Vadit ja koko harjumuodostelma, ovat syntyneet jään liikkeiden ja sulamisvesien seurauksena. Suurin Jämijärven vadeista on juuri Koivistonvati. Se on noin 200 metriä leveä ja 25 metriä syvä. (Metsähallitus 2021.)
Koivistonvadin reunalla
Koivistonvadin rinteellä
Koivistonvadin rinteillä oli huomattavan paljon jäkälää. Vadin pohjaa kohti mentäessä ympäristön äänet hiljenivät ja tuulikin humisi ylhäällä, muttei tuntunut alhaalla lainkaan. Anna tiesi kertoa, että vadin pohjalla on kesällä selkeästi viileämpää kuin sen ulkopuolella.
Koivistonvadin polulla
Koivistonvati
Pikkuhiljaa kiipesimme takaisin autoille ja ajoimme vadin toiselle puolelle. Sieltä löytyi Koivistonharjun laavu. Se oli kiva pikku laavu. Tällä kertaa siihen tuuli aikalailla, muutoin olisimme valinneet tämän laavun illanviettopaikaksi.
Koivistonharjun laavu
Ajoimme vielä parille laavulle, joita maastokartta-sovellus näytti. Yksi laavu oli poistettu kokonaan ja yhdelle ei päässyt autolla. Vielä etsimme Niinituvan lähellä olevan laavun, jonka Anna muisti olevan hieno. Ja hieno se olikin! Oikeastaan se oli kota, Niinikota. Lähes viereen pääsi autolla ja liiterissä oli puita. Huussikin löytyi polun varresta.
Niinikota
Niinikota sisältä
Niinikota oli aivan Niiniharjun lehtojensuojelualueen kupeessa. Täällä metsä oli rehevämpää kuin muualla oleva mäntykangas. Annan perhe alkoi puuhata tulta kotaan ja minä lähdin etsimään riippumatolle paikkaa. Ensimmäinen katsomani paikka oli hieman liian avoin ja siirryin hieman sivummalle kahden suuren kuusen katveeseen. Laitoin yösijan kuntoon ja lähdin kodalle paistamaan lättyjä. Anna tarjoili glögiä ja makkarankin sain. Minä puolestani tarjosin trangialla paistettuja lättyjä. Kyllä maistui kaikille. Oli oikein mukava ilta Annan perheen kanssa. Heidän lähdettyään, jäin yksin tuijottelemaan hiillokseen. Aika pian kömmin kuitenkin makuupussiin nauttimaan yön äänistä.
Iltahiilloksella
Yöllä heräsin kerran, kun kuulin auton tulevan lähistölle. Sieltä äänien perusteella paljastui koiranulkoiluttaja. Koira oli vapaana ja juoksi läheltä, kuulin sen askeleet. Jäin pohtimaan, että noinkohan sitä ihmiset toimii...vievät koiran pimeällä vapaasti juoksemaan alueelle, jolla ei saisi koiria pitää vapaana? Toivottavasti nämä ovat kuitenkin vähemmistö. Loppuyö oli rauhallinen ja sain nukuttua todella hyvät ja pitkät unet.
Aamuherätys riipparissa
Aamulla heräilin, kun valo alkoi lisääntyä. Laitoin tulet ja aloin purkaa leiriä. Vasta aamulla tajusin, että illalla riipparipaikkaa etsiessäni olin ajautunut luonnonsuojelualueen puolelle! Yövyin noin kymmenen metriä luonnonsuojelualueen rajan sisäpuolella. Tuli kovin rikollinen olo, kun yleensä olen hyvinkin tarkka kaikista retkeilysäännöistä ja hanakasti neuvon myös muita. Nyt sitten rikoin sääntöjä itse. Olkoon tämä muistutuksena niin itselleni kuin lukijoillenikin, että tarkista aina onko valitsemassasi paikassa yöpyminen sallittua. 😊
Nautin aamiaista pitkän kaavan mukaan ja nautin suhteellisen lämpimästä lokakuun lopun aamusta. Aamukin oli hiljainen, kukaan ei liikkunut alueella. Pikkuhiljaa kannoin tavaroitani autoon ja lähdin kotimatkalle.
Tekipä hyvää taas päästä ulos tuulettumaan. Muutaman viikon päästä on tiedossa kansallispuistoretki. Susanna-siskon kanssa on suunnitteilla yöpyminen Liesjärven kansallispuistossa. Tätä kirjoittaessani ihan tunnin sisään on blogini lukukerrat ylittäneet 3000 rajapyykin 😮 Suuri kiitos siitä teille lukijoille! Toivottavasti jaksatte edelleen retkilläni mukana.
Johanna
Lähde:
Metsähallitus 2021. Hämeenkankaan luonto ja nähtävyydet. Tulostettu 2.11.2021.
https://www.luontoon.fi/hameenkangas/
Kommentit
Lähetä kommentti