Syysretki 18.-19.9.2021

Kesä meni vähän kevyemmillä retkillä ja syyskuun retkelle sain taas siskoni Susannan mukaan. Olimme sopineet treffit tällä kertaa Kurjenrahkan kansallispuistoon lauantaille puolille päivin. Edellispäivänä mieleeni juolahti, että Mietoistenlahtihan olisi lähes matkan varrella. Niinpä päätin poiketa sinne aamunkoitteessa ja ehtisin vielä hyvin Kurjenrahkaan. 

Starttasin kotoa puoli kuuden maissa aamulla. Vielä oli pimeää ja ajomatkalla lensi suurikokoinen pöllö autoni editse. Valitettavasti tilanne oli niin nopea ja ulkona liian pimeää, jotta olisin lajimäärityksen voinut tehdä. Olin perillä Mietoistenlahdella aamuhämärissä juuri kun aurinko alkoi nousta. Lahdelta kuului melkoinen hanhien kaakatus.

Vasikkahaan lintutorni

Tornilla ei ollut vielä ketään, mutta hanhia laskin olevan noin 5-6 tuhatta. Valkoposkihanhia oli suurin osa, myös merihanhia oli aika paljon ja jonkin verran metsähanhia. Aamun tullen hanhilla on tapana lähteä maalle ruokailemaan ja niin kävi nytkin. Melkoisen kaakatuksen saattelemana iso osa hanhista nousi lentoon ja suuntasi läheisille pelloille.

Valkoposkihanhet

Osa valkoposkihanhista lähti sisämaahan ruokailemaan

Lahdella oli myös paljon suokukkoja ja jotain pienempiä kahlaajia, joita en niin kaukaa saanut tunnistettua. Todennäköisesti jotain sirrejä. Sinisorsia ja haapanoita näkyi myös. Yhtäkkiä metsän reunasta nousi nuori merikotka siivilleen ja sai hanhetkin nousemaan metelöiden ilmaan.

Nuori merikotka

Hanhet pelästyivät merikotkaa

Valkoposkihanhet lähtivät pikkuhiljaa kaikki pois ja lahti muuttui aika hiljaiseksi. Vihdoin alkoi aurinkokin nousta korkeammalle ja valoa kuvaamiseen tuli lisää. Linnut  olivat niin kaukana, ettei mitään loisto-otoksia saanut. Oli kuitenkin kiva seurata lintujen touhuja. Parin tunnin päästä hanhia alkoi palata aamun ruokailureissuilta tai sitten tilalle tuli uusia. 

Valkoposkihanhia palaa lahdelle

Jalohaikara

Jalohaikarakin pistäytyi lahdella. Se lensi lahden pohjukkaan hetkeksi tepastelemaan ja lähti aika pian samaan suuntaan mistä tulikin - merelle. Hanhia alkoi tulla tasaisin väliajoin lisää. Välillä tuli suuriakin tuhatpäisiä parvia ja välillä pieniä muutaman kymmenen yksilön parvia. 

Valkoposkihanhua

Ruskosuohaukat

Viime vuonna kävin Mietoistenlahdella suunnilleen samoihin aikoihin. Silloin oli oikea petolintupäivä. Tällä kertaa petolinnut rajoittuivat kahteen ruskosuohaukkaan, jotka liitelivät lahden toisella puolella.  Ja kahteen merikotkaan, jotka vuoroin kiersivät lahden yllä.

Aikuinen merikotka

Suokukkoja

Variksia lenteli välillä rannoilla

Kun maisemat ja valo alkoi olla parhaimmillaan, oli minun aika jättää Mietoistenlahti taakseni. Vielä viimeiset silmäykset tornista lahdelle ja suunta kohti pysäköintialuetta. Polun varrella niityllä oli karjaa laiduntamassa. 

Kaunis Mietoistenlahti

Niityllä

Auton nokka kohti Kurjenrahkaa. Keli oli hieno. Lämmintä oli noin 10 astetta ja tuulta ei ollut kuin nimeksi. Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Treffit oli sovittu Savojärven rantasaunan pysäköintialueelle. 

Savojärven pysäköintialue oli tupaten täynnä. Ei ollut ensimmäinen kansallispuisto, jonka pysäköintialueella oli kaaos. Tietääkseni autoilla ei tarvitse olla kahden metrin turvaväliä! Autot oli pysäköity sinne tänne ilman mitään järjestystä. Jos olisi pysäköity asianmukaisesti, olisi pysäköintialueelle mahtunut 5-6 autoa lisää. Moni joutui kääntymään pois. Onneksi me saimme Susannan kanssa paikat, kun oikein sovittelimme autot alueen perälle.

Päivän agendana Savojärven kierros

Polun alkupää

Lähdimme kulkemaan Savojärven kierrosta päiväreput selässä. Ruskaa oli näin etelässäkin jo näkyvissä ja maisemat Savojärven ympäristössä olivat todella kauniit. Rannoilla oli useita mäntyjä taipunut järven päälle. Osa oli jo kelottunut, toiset vielä hyvissä voimissa.

Mäntyjä oli kallistunut järven ylle useampikin

Kaunis taukopaikka

Polun varrella oli hienoja yksityiskohtia. Erikoisia puita, kauniita taukopaikkoja ja luonnon taidetta. Väkeä oli polulla aika paljon, mutta ei ruuhkaksi asti.

Maisemia

Savojärvi

Pitkokset oli hyvässä kunnossa ja ojien ylityksissä oli kunnon sillat. Kivoja opastetauluja oli pitkin polun vartta. Korkeuseroja ei juuri polulla ollut, kun se pääosin kulki järven rantoja pitkin.

Silta ojan yli

Ja pitihän sitä ojaa sitten kuvata 😊

Reilun puolenvälin jälkeen nousi polku Kurjenpesän luontotuvan pihaan. Pihamaalla oli useita pöytäryhmiä ja me jäimmekin siihen syömään lounasta. Luontotuvassa olisi ollut jokin luontoaiheinen näyttely, mutta emme olleet ottaneet maskeja mukaan, niin emme sisälle menneet. Lounas teki hyvää ja matka jatkui Kurjenpesältä taas eteenpäin. Aluksi polku kulki kauempana järvestä ja se oli esteetön melko pitkän matkan. Itseasiassa polulta erkani vaativa esteetön Karpalopolku, jonka pituus oli 1,7 km.

Esteetön pääsy laiturille

Tämä kurki vahti polun varrella

Tämäkin vahti pitkoksilla

Hetken matkaa kuljettuamme, vastaan tuli erikoinen kivipaasi. Se osoittautui kahdeksan pitäjän rajapyykiksi, jonka Nousiaisten ja Mynämäen Rotarit olivat kunnostaneet vuonna 1965. Rajapyykin kivetyksessä oli metallilaatoin kirjoitettu kaikkien kahdeksan pitäjän nimet oikean ilmansuunnan kohtaan. Hienoa historiaa.

Kahdeksan pitäjän rajapyykki

Savojärven rantojen rahkasammalsuot olivat melko vetisiä

Savojärvi

Lopulta polku kulki taas järven läheisyyteen ja aloimme olla kierroksen loppupäässä. Maisema muuttui metsäisemmäksi ja loppumatkasta kuljimme hienoa kujaa pitkin takaisin Savojärven pysäköintialueelle.

Loppupään lehtipuukuja

Kääpäpuu

Kun pääsimme takaisin autoille, ajoimme pari kilometriä Pukkipalon pysäköintialueelle. Siirsimme tarpeelliset tavarat päivärepuista rinkkaan. Rinkassa odotti yöpymisvälineet. Jalkauduimme Pukkipalon reitille. Opasteet Pukkipalon reitillä eivät olleet parhaat mahdolliset, onneksi puhelimen maastokarttasovellus auttoi.

Kärpässieniperhe

Pukkipalon reitillä

Vaikka ei oltu kuin muutaman kilometrin päässä Savojärven kierrokselta, niin täällä maisemat oli aivan erilaiset. Metsä oli suht vanhaa kuusikkoa ja maanpohja kauniin vehreä. Osan matkaa oli vanhoja pitkoksia, jotka oli aikalailla lahoja tai todella kapeita. Maasto oli tähän aikaan vuodesta kuitenkin melko kuivaa ja pystyi kävelemään pitkosten vierellä polulla.

Kapeat pitkokset

Metsäoja

Polulla oli metsäojan ylitys, jonka silta oli todella huonokuntoisen näköinen. Sitä oli paikattu levyllä yhdestä kohdasta ja hieman varovaisesti sitä lähdimme ylittämään. Silta osoittautui kuitenkin melko lujatekoiseksi.

Huonokuntoisen näköinen silta

Suuntasimme Susannan kanssa Lakjärven laavulle, joka poikkesi hieman Pukkipalon reitiltä. Laavun läheisyydessä oli huussi ja puukatos. Paikalla oli kolme laavua ja kaksi nuotiopaikkaa. Puita oli mukavasti riippumattoja varten. Edelliset olivat juuri lähdössä laavulta ja saimme valmiin nuotion. Susanna oli tehnyt meille päivälliseksi kanatortilloja ja paistoimme ne nuotiolla.

Tekemäni villapuserot herättivät keskustelua muiden retkeilijöiden kanssa

Lakjärvi

Laavut eivät olleet aivan järven rannalla. Välissä oli aikamoinen ryteikkö, jonka läpi kulki polku. Järvi oli kaunis. Sen reunamat olivat suomaiset ja vetiset. Kuivin jaloin ei olisi esimerkiksi vettä saanut otettua. Pitkä päivä alkoi vaatia veronsa ja kömmimme riippareihin jo kahdeksan maissa, kun alkoi olla hämärää. 

Riipparissa makuupussin lämmössä

Riipparin näkymät

Kauaa ei tarvinnut riipparissa makoilla, kun uni tuli. Ja nukuttikin hyvin ja pitkään. Viihdyimme makuupussin lämmössä lähes kellon ympäri. Aamulla oli jo valoisaa, kun vihdoin nousimme aamunuotiolle.

Aamu riipparissa

Aamunuotiolla

Vietimme aamunuotiolla pitkän tovin. Rupattelimme mukavan pariskunnan kanssa, joilla myös oli islantilaispaidat. Siitä se juttu alkoi luistaa. Nautimme aamiaistakin pitkän kaavan mukaan. Vielä sulattelimme ruokaa tovin riippareissa, ennen kuin purimme leirin ja pakkasimme rinkat. Matkalla autoille poimittiin polun varrelta kanttarelleja ja suppilovahveroita mukaan. 

Suunnittelimme seuraavan kansallispuistoretken kohdistuvan joko Liesjärvelle tai sitten vien Susannan Helvetinjärvelle. Aika näyttää. Ajoin kotia kohti Säkylän kautta ja päätin poiketa siellä paikallisella lintutornilla, jossa en aiemmin ollut käynyt.

Sarvonlahden opaste

Polku Sarvonlahden lintutornille

Sarvonlahden lintutornin pysäköintialue löytyi helposti. Paikalla oli huussi ja opastetaulu. Pysäköintialueelta oli parisensataa metriä lintutornille. Polku kulki upean rantalehdon läpi.

Sarvonlahden lintutorni

Näkymä lintutornilta

Lintutornilta aukesi upeat näkymät Pyhäjärvelle. Sarvonlahti oli hieno ruovikkoinen matala lahti. Lahdella uiskenteli pari nokikanaa, tuhatpäinen vihervarpusparvi pyrähteli lehdon latvuksissa. Korppeja lensi ylitse jokusia ja kurkien ääniä kuului jostain kauempaa. Tänne täytyy tulla uudemman kerran joskus. 

Jatkoin kotimatkaa ja Säkylässä vastaan tuli upea hiirihaukka tien varressa. Ei muuta kuin auto tien sivuun ja kamera esiin. Haukka lekutteli ojan yllä ja siirtyi siitä pikkuhiljaa kauemmas pellolle. 

Hiirihaukka

Vielä päätin ajella Eurajoella Irjanteen kautta kotiin, jos peltoaukeilla näkyisi jotain mielenkiintoista. Ja sekin kannatti. Vaikka sinisuohaukka olikin aika kaukana pellolla, sain siitä tunnistettavia kuvia kuitenkin. Samalla pellolla liiteli tuulihaukka, joka kävi nappaamassa myyrän pellolta sillä välin, kun minä kuvasin sinisuohaukkaa.

Sinisuohaukka, koiras

Tuulihaukkakoiras saaliinsa kanssa

Enää oli muutama kilometri kotiin ja melko väsynyt retkeilijä pääsi huilaamaan. Hieno retkiviikonloppu oli ja upeat kelit jälleen kerran. Ensi kuussa retkeilen yksikseni, retkikohde on vielä auki. Siitä sitten ensi kerralla.

Johanna

P.S. Kiitokset Suskille taas seurasta ja parista kuvasta!