Erilainen lintupäivä 22.8.2021

Ei ollut pitkä päiväretki, mutta ajattelin siitä kuitenkin kirjoittaa. Päivä oli nimittäin hieman erikoisempi.

Olin edellispäivänä käynyt Jukan (lankomies) kanssa Porissa lintuja kuvaamassa. Sunnuntaiaamuna mieli teki lähteä uudelleen. Ajattelin Rauman suuntaa tällä kertaa ja suunnaksi valikoitui Rihtniemen ja Unajan lintutornit. Jukka lähti mukaan myös.

Sateli vähän mennessä, mutta Rihtniemessä sade oli tauonnut. Tie Rihtniemeen oli kapeaa asfalttia, sitä oli ihan mukava ajella. Hienoja metsiä oli matkan varrella. Lintutornin pysäköintialueelle mahtuu varmaankin 5-6 autoa. Luontolava oli heti pysäköintialueen edessä. 

Rihtniemen lintutorni

Lintutornille oli lyhyt kävelymatka hyvin sorattua polkua pitkin. Sää oli tuulinen ja torni näytti huojuvan hieman. Se oli kuitenkin tuettu useilla vaijereilla maahan.  Tornissa oli kolme tasoa ja penkitkin joka tasolla. Kivasti oli mainostettu myös paikallista lintuyhdistystä tornilla.

Läheinen luoto

Tornista oli mahtavat näkymät. Vaikka keli ei ollut millään muotoa kaunis, niin näkyvyys kauas merelle oli silti hyvä. Tornin editse lensi jokusia isokoskeloita sekä merimetsoja. 

Näkymä lintutornista

Hetken päästä näkyviin tuli kyhmyjoutsen ja pian huomattiin sen perässä uivat seitsemän poikasta. Mahtava määrä poikasia oli jo kasvanut melko isoiksi. Ne tuli tornin edustalle syömään ja liikkuivat hitaasti eteenpäin. 

Kyhmyjoutsenpesue

Sadepilvet lähestyvät

Tyrnipensas rannalla

Vähän kauempana istui kivillä isokoskelo ja tukkakoskelo. Sadepilvet alkoivat uhkaavasti lähestyä mereltä. Huomasin tornin juurella suuren tyrnipuskan ja menin keräämään niitä vähän mukaan. Sade kuitenkin tuli keskeyttämään ja lähdimme takaisin autolle.

Isokoskelo

Tukkakoskelo

Vähän tyrnin marjoja mukaan

Kun lähdimme ajamaan poispäin muutaman sadan metrin päässä metsätiellä edellämme tepasteli nuori kalalokki siipi maassa. Ajoin hieman lähemmäs eikä se silti lähtenyt karkuun. Sillä oli selvästi siivessä joku vamma. Koitin soittaa eläinsuojeluneuvojalle useamman kerran, mutten saanut häntä kiinni. 

Pysäytin auton tien reunaan ja katsoin, josko takakontista löytyisi jotain, millä ottaa lintu kiinni. Siellä olikin vanha lakana, joka on toimittanut suojapeitteen virkaa. Otin lakanan ja lähestyin lintua. Se yritti juosta pakoon, minkä räpylöillään pääsi. Välillä se yritti nousta lentoon, mutta muksahti nenilleen. Pääsin tarpeeksi lähelle ja heitin lakanan sen päälle. Soitin tutulle rengastajalle Arille, mutta hänkään ei vastannut.

Nuori kalalokki lakanan sisällä

Hetken mietittyäni nappasin linnun lakanan sisään ikäänkuin pussiin ja Jukka siirtyi kuskiksi. Pian Ari soittikin takaisin ja lupasi tarkastaa linnun kunnon. Hän oli Eurajoella rengastamassa ja ajoimme sinne linnun kanssa. 

Ari tarkastaa linnun

Ari otti lokin käsiinsä ja huomasi heti, että sillä oli siivessä ongelma. Pienen tutkimisen jälkeen hän totesi, että lokilla oli siipi poikki kahdesta kohtaa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että linnulla oli varmasti kipuja ja se tulisi hitaasti kuolemaan nälkään tai joku peto söisi sen.

Siiven vammat tuntuivat selvästi

Armollisempaa oli siis päästää se päiviltään. Ari hoiti asian tottuneesti. Kun lintu oli kuollut, Ari tutki sitä tarkemmin ja totesi sen olevan hyvin laiha. Se oli siis jo nälkiintynyt ja laihtunut. Lakanassa oli linnun ulostetta ja se oli mustkoista värjäytynyt. Lokki oli siis jo jonkin aikaa yrittänyt selviytyä metsän antimilla. Oli harmillista, ettei lintua voinut auttaa, mutta ainakaan sen ei tarvitse kärsiä enempää.

Hieman mieli maassa lähdimme Jukan kanssa jatkamaan kierrosta. Unajaan tosin ei enää kannattanut lähteä ja ajoimmekin Olkiluodontietä paikkaan, joka tiedettiin ruskosuohaukan saalistusalueeksi. Ikäväksemme sillä alueella oli kalastajia ja/tai sorsastajia, joten haukka ei varmastikaan näyttäytyisi siellä. Päätimme lopettaa kierroksen, kun vettäkin satoi taas. Kotimatkalla huomattiin vielä tuulihaukka Auvin pelloilla ja seurasimme tovin sen touhuja. 

Tuulihaukka

Tuulihaukka

Päivä jäi siis lyhyeksi lokinpojan vuoksi. Se oli silti aika opettavainen kokemus. Luonnonsuojelulakikin velvoittaa auttamaan hädänalaista eläintä. Joten jos sellaiset tapaat etkä itse pysty tai uskalla eläintä auttaa, niin ota yhteyttä tahoon joka voi. Esimerkiksi paikalliset eläinsuojeluneuvojat tai lintuyhdistukset voivat auttaa.

Satakunnan alueella loukkaantuneet luonnonvaraiset eläimet hoitaa eläinsuojeluneuvoja Petri Grönroos (SEY) puh. 040 412 3750. Jos et tavoita Petriä, voit lintuasioissa ottaa yhteyttä myös Porin lintutieteelliseen yhdistykseen tai Rauman seudun lintuharrastajiin. Jostain saa aina avun. Facebookissakin toimii erilaisia eläintenpelastusrinkejä. Ethän jätä loukkaantunutta eläintä oman onnensa nojaan! 

Johanna

P.S. Kiitokset Jukalle koskeloiden ja tuulihaukan kuvista!