PLY:n kesäpäivätalkoot Säpissä 24.-25.7.2021

Porin lintutieteellisen yhdistyksen perinteinen kesäpäivä vietettiin Säpin saarella. Lähdimme lauantaiaamuna Kuuminaisista Salokankaan kalastusaluksella kohti saarta. Tarkoituksena oli hoitaa majakkapihaa niittämällä. Majakka on ollut koko kesän remontissa ja se oli hieman erinäköinen kaikkine telineineen.

Majakan remontti menossa

Heti ensitöiksi pääsimme tunnistuspuuhaan, kun Aila oli löytänyt hepokatin. Tuo osoittautui lehtohepokatiksi.

Lehtohepokatti

Hietakastikka-heinä yrittää kovasti vallata alaa majakkapihan ympäristöstä. Jotta harvinaistuneet kukkivat kasvit saisivat pitää elintilansa, kastikat on niitettävä ennen kuin ne siementävät. Säästettäviä kukkia majakkapihalla ovat mm. keltamatara, ketoneilikka ja rantatädyke.

Hietakastikkaa ja mäkikauraa

Keltamatara

Tänä kesänä on ollut niin kuivaa ja kuumaa, että suuri osa kasveista oli alkanut jo lakastua. Majakkapihalla kasvaa myös mäkikauraa ja se oli jo aivan kellastunutta, niin se niitettiin heinäkastikan mukana.

Opastusnäyte Kimmolta

Lintuasemaisäntä Kimmo opasti meitä kokemattomia raivaussahan käytössä. Saha oli melko painava, mutta valjaiden kanssa ja oikeilla säädöillä sai hyvän leikkuuasennon. Niitettävää alaa oli melko paljon. Jouko niitti pihamaata, Jaakko ja Matti saunan ympärystä. Itse niitin siitä väliltä. Kun olin oman alani niittänyt, siirryin nauta-aidan ulkopuolelle niitylle kaatamaan kastikkaa ja mäkikauraa.

Siimaleikkuri laulaa

Lounastauko

Parin tunnin niittämisen jälkeen oli lounastauko. Kimmo oli laittanut herkullista perunasalaattia ja savukalaa. Ruokaa sulateltiin auringon lämmössä leppoisasti rupatellen. 

Työvälineet odotti ruokailijaa palaavaksi

Kun ruokaa oli tarpeeksi sulateltu, palattiin sorvin ääreen. Osa porukasta haravoi heinät kasalle ja osa nosteli niitä seipäille kuivumaan. Heinä kelpaa hyvin saaren mufloneille talvella. Aurinko paistoi kuumasti iltapäivällä, eikä tuulikaan juuri pihamaalle osunut. 

Heinää seipäälle

Siistiä pihaa

Mufloneille talvievästä

Kun olin saanut niityn parin muun avustuksella niitettyä, päätin lopetella. Olin todella väsynyt kuumuudesta ja raivaussahan kantamisesta. Olin varmaankin juonut liian vähän, vaikka juomapullo oli taskussa koko ajan. Oli ihan pakko päästä vilvoittelemaan mereen. Porukan muut naiset Aila ja Heli tulivat pian perässä.

Aila ja Heli uimassa

Mahtava keli satamassakin

Rantakiveltä löysimme taas yhden hepokatin. Se osoittautui niittyhepokatiksi. Satamassakin oli hieno keli. Tuuli vain vähän ja oli lämmin. Rannasta pääsi kivasti uimaan ja vesi oli juuri sopivaa virkistäytymiseen.

Niittyhepokatti

Kun palasimme uimasta, oli Kimmo jo loihtinut meille päivälliseksi Pasta Bolognesea. Ruoka maistui kovan työpäivän päätteeksi. Siinä ulkona syödessämme Jaakko huomasi auringossa halon. Koitin sitä kuvata ja ihan kivasti onnistui.

Auringon halo

Sen verran kova rypistys oli, ettei kukaan jaksanut enää lähteä saarikierrokselle. Itsekin tyydyin kuvailemaan pihamaan perhosia, joita olikin aika paljon.

Kimalainen rantatädykkeessä

Loistokultasiipinaaras

Loistokultasiipinaaras

En ollut aiemmin loistokultasiipinaarasta nähnyt, niin en sitä tunnistanut. Apua sain tutulta alan harrastajalta. Loistokultasiipikoiras ja  pikkukultasiipi olivatkin jo vanhoja tuttuja.

Pikkukultasiipi

Loistokultasiipikoiras

Yksi hopeatäpläkin lenteli majakkapihalla, sen tunnistamiseen sain myös apuja. Näiden lisäksi itse näin neitoperhosen, joka ei suostunut kuvaan ja Jouko näki amiraalin. 

Angervohopeatäplä

Angervohopeatäplä

Illemmalla laitettiin sauna päälle ja naiset pääsivät ensin saunaan. Kaivon vesi oli kuivuuden takia tyrehtynyt, joten jouduimme kylmän pesuveden hakemaan merestä. Kiukaalle jouduttiin tuhlaamaan talousvettä. Sauna teki hyvää väsyneille lihaksille. Naisten saunoessa oli miehet sytyttäneet grilliin tulen ja pääsimme heti paistamaan makkaraa ja Aila oli tehnyt lättytaikinankin. Pikkuhiljaa alkoi väki siirtyä yöpuulle. Jotkut jäivät vielä grillikatokselle istuskelemaan.

Aamiainen pihamaalla

Aamulla herättyäni sain syödä aamiaisen itsekseni aamuauringossa. Osa miehistä oli lähtenyt aamuvakiolle jo puoli viiden aikaan. Muut nukkuivat vielä. Siinä aamiaista syödessäni, alkoi muitakin heräillä ja tulla ulos aamiaiselle. Minä päätin lähteä Lännennokkaan staijaamaan, kun Ailakin lupasi kaukoputkensa lainaksi. 

Aamu Säpissä

Upeaa karua rantamaisemaa

Aamuvakiolla olleet miehet olivat vielä Lännennokassa, kun saavuin sinne. Sain vinkiksi, että ruokkeja oli näkynyt reilusti. Itse en ollut koskaan ruokkia nähnyt, joten tutustuin sen tuntomerkkeihin lintukirjasta.

Mää itte staijaamassa

Merikotka ja ristisorsia

Huomasimme pian, että kauempana merikotka yritti päästä ristisorsapoikueen kimppuun. Emo kuitenkin nousi urheasti puolustamaan poikasiaan, jotka pääsivätkin kauemmaksi. Pian tulivat lokitkin apuun, mutta emme nähneet, miten siinä lopulta kävi.

Ristisorsaemo puolustaa poikasiaan ja lokit tulevat apuun

Merikihu ahdistelee tiiraa

Miehet jatkoivat matkaa saarikierrokselle ja jäin itsekseni Lännennokkaan. Ajattelin, etten jaksa edellispäivästä kipeillä jaloilla lähteä saarta kiertämään. Hetken päästä katselin, kun merikihu ahdisteli tiiraa. Merikihun saalistustapa on hieman erikoinen. Se odottaa, että lokki tai tiira kalastaa ja hyökkii sitten niiden perään, yrittäen saada niitä pudottamaan saaliinsa. Jos se siinä onnistuu, niin se taitavasti nappaa saaliin ilmasta.

Lokkeja ja tiiroja

Kalatiira syöksyy

Kalatiira vaanii

Aika hiljaista oli lännennokassa. Merimetsoja oli paljon sekä eri lokkeja. Muutamia merikihuja ja lopulta kuusi ruokkia lensi ohi ja laskeutui Präälän (luoto Lännennokan edustalla) taakse. Hienoja lintuja! Kun Lännennokassa oli niin hiljaista, ajattelin sittenkin lähteä kiertämään saarta, olinhan ottanut eväitäkin mukaan.

Naurulokkinuorukaiset

Kävelin rantoja pitkin kohti Eteläkaria, johon jäin vähäksi aikaa. Kolme metsävikloa pelästyi minua ja lensi piiloon. Rannoilla ei kahlaajia juuri näkynyt. Jokunen meriharakka, valkovikloja, punajalkavikloja ja yksi töyhtöhyyppä. 

Eteläkarin kelo

Yhtäkkiä havahduin lokkien kirkunaan ja ne lensivät suoraan ylitseni merikihu perässään. Tietenkin kameran säädöt olivat aivan pielessä niin yllättävään tilanteeseen, mutta onneksi yksi kuva sentään onnistui. 

Merikihu

Yleensä merikihuja näkee vain kauempana rannan luotojen tuntumassa, en koskaan aiemmin ollut nähnyt sitä näin läheltä. Jatkoin matkaa kohti Kuolinnokkaa. Matkalla rantaniityllä näin lanttuperhospariskunnan. 

Lanttuperhoskoiras

Lanttuperhosnaaras

Kivitaskut

Kivitaskuja hyppeli rantakivillä aika paljon. Myös pieniä kottaraisparvia liikkui rantaniityillä. Yhtäkkiä hoksasin ruovikossa kimaltavan jotakin. Se oli kuollut sudenkorento, jonka aamukaste oli verhonnut kuin timantein. Se oli luonnossa vielä upeampi näky kuin kuvassa.

Kuollut merisinikorento aamukasteessa

Kuolinnokassa

Kun pääsin Kuolinnokkaan pidin vähän pidemmän tauon. Kaivoin repustani termarin ja kaadoin itselleni teetä. Söin banaanin ja välipalakeksin sekä vähän pähkinöitä. Hetken seurailin siinä kivitaskujen menoa ja muurahaisten touhuja.

Jatkoin matkaa vielä Hanhistoon, mutta ranta oli aivan autio. Ei ollut kahlaajia, ei taveja, ei mitään. En sitten viitsinyt jatkaa pidemmälle, vaan käännyin pienen matkaa takaisin Knaperniemeen. Sieltä lähti vanha polku majakkapihalle. Polun loppupäässä jäin kuuntelemaan jonkun petolinnun kerjuuääntä. Sain siitä äänitteen ja kyselin tunnistusapua monelta taholta. Aivan yksimielisiä ei äänestä oltu, mutta enemmistö arveli sarvipöllön poikasen kerjuuääneksi. 

Loppumatkasta metsässä tuli vastaan myös saarta laiduntavia highlandereita. Ne on kyllä upeita otuksia. 

"Ekkö ennen oo sonnia nähny??"

Sonni

Muutaman kanssa menimme vielä uudestaan kuuntelemaan, josko sitä kerjuuääntä olisi kuulunut. Mutta se huusi vain kerran vähän kauempana, emmekä voineet lähteä sitä jäljittämään. Paluumatkalla polulla oli pieni kyy, saattoi olla jopa tämän kesän poikasia.

Kyy

Porukassa oli muutamia kasveista kiinnostuneita ja he olivat löytäneet muutamia mielenkiintoisia kasvilajeja. Itselleni parhaiten jäi mieleen jänönapila. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan moisesta. 

Kasvien tunnistus käynnissä

Lounasta odotellessa kiersin vielä pihamaata amiraalin toivossa. Sitä ei kuitenkaan näkynyt. Lauhahiipijän sentään löysin ja pikkukultasiiven.

Lauhahiipijä ja joku kimalainen

Pikkukultasiipi

Odotellessamme lounasta, huomasimme kalliolla pienen hepokatin tai ainakin hepokatin näköisen otuksen. Se oli huomattavasti lyhyempi kuin muut näkemämme hepokatit. Se kuitenkin näytti selkeästi enemmän hepokatilta kuin heinäsirkalta. Haastavan tunnistusoperaation jälkeen päädyimme heinätöpökattiin.

Heinätöpökatti

Lounaaksi saimme tortilloja ja jälkiruuaksi Ailan tekemää kesäkurpitsa-suklaakakkua. Sitten olikin aika kerätä kamppeet. Maitokärryt ja kottikärryt lastattiin ja kuskattiin tavarat laiturille. Pian Salomaan vene jo näkyikin tulevan kohti satamaa ja pääsimme kotimatkalle. Kiva reissu oli taas ja oli kiva tutustua muutamiin yhdistysläisiin, joiden nimen tiesi, muttei ollut tavannut aiemmin.

Kohta alkaa jo elokuu ja täytyy alkaa suunnittelemaan elokuulle jotain yöretkeä. Mutta siitä sitten ensi kerralla...

Johanna

P.S. Kiitokset taas Ailalle muutamasta kuvasta!