Lomaviikko Pohjois-Pohjanmaalla 19.-27.6.2021

Lomanvietto aloitettiin pakkaamalla auto täyteen tavaraa. Kohteena oli Kitka Kuusamossa ja välietappina Limingan luontohotelli. Matkanteko alkoi Parkanosta lauantaiaamuna. Mukaan tällä kertaa tuo komeampi puolisko sekä hänen veljensä. Valitsimme reitin Seinäjoen kautta Evijärvelle ja siitä edelleen Liminkaan. Evijärvellä on ollut mustatiiroja, joten pitihän sitä kurkkaamassa käydä, josko niitä sattuisi näkymään. Evijärven lintutornille kulki lyhyen matkaa polku. Polun varrella oli kukassa paljon erilaisia kasveja.

Suopursu

Tupasvilla

Kangasmaitikka

Vehka

Oravanmarja

Ruohokanukka

Kukkaloiston jälkeen päästiin lintutornille. Järvellä lentelivät naurulokit ja kalatiirat. Mustatiiroja ei näkynyt, mutta ruskosuohaukka liiteli kauempana. Olimme tornissa vain tovin ja palatessamme polulle siellä kuului äänekästä varoittelua. Hetken etsittyämme, löytyi varoittelija läheisestä männystä. Metsäkirvinen siellä huuteli. Nappasimme kuvan ja jatkoimme matkaa.

Metsäkirvinen

Jatkoimme automatkaa ja muutaman tunnin päästä saavuimme Limingan luontokeskukselle. Olimme varanneet huoneen kolmelle luontokeskuksen hotellista. Huone oli reilun kokoinen ja kivasti kolmas henkilö nukkui suurella parvella, jossa olisi ollut vuode neljännellekin. Oli ikään kuin omat huoneet, vaikka samassa oltiinkin. 

Asetuimme taloksi ja lähdimme iltakävelylle lintutornille. Matkalla oli äänessä peippoja, pajulintuja sekä kiuruja. Niityllä äänekkäimpiä olivat punajalkaviklot.

Punajalkaviklo

Västäräkki

Polun loppupään rantapusikoissa oli västäräkkejä ja pajusirkkuja. Lintutornilta ei juuri lintuja näkynyt. Sinisorsapesue uiskenteli lähellä ja merikotka istui kaukana pienen mökin katolla. Pääskysiä lenteli ympäriinsä. 

Sinisorsat

Pajusirkku (koiras)

Tämänkin polun varrella oli paljon kukkivia kasveja. Ruohokanukkaa oli ihan metsänpeittona monessa paikassa. Liminganlahdella kasvaa myös esimerkiksi myrkkykeisoa. Luulin alla olevassa kuvassa olevan juuri myrkkykeison, mutta selailtuani värikasviota, en olekaan enää varma. Sopii laittaa kommentteihin oikea kasvi, jos satut tunnistamaan.

Mysteerikasvi

Pikkuvarpunen

Liminganlahdelle oli tullut myös uusi luontopolunpätkä rantaniitylle. Sitä kulkiessa lenteli suokukkoja edes takaisin polun yli. Niityltä nousi myös kuovi kovaäänisesti varoitellen. Sillä taisi olla jälkikasvua lähistöllä, kun koitti meitä pommittaakin.

Suokukkoja

Kuovi

Metsätähti

Mesimarja

Pitkä päivä verotti sen verran, että menimme ajoissa nukkumaan. Hotellissa tuotiin aamiainen valmiiksi huoneen jääkaappiin. Oli kiva, kun sai omaan tahtiin ja rauhassa syödä aamiaista. Mustapyrstökuirin havaitseminen oli yksi toiveista tällä etapilla. Kun sitä ei illalla nähty, niin lähdettiin aamulla vielä kameroiden kanssa ulos luontokeskuksen lähistölle. Suokukkoja oli taas paljon ilmassa. 

Suokukot

Mustapyrstökuiri

Mustapyrstökuirikin löytyi lopulta aivan luontokeskuksen vierestä niityltä. Se oli rengastettu. Lähetin renkaan tiedot kuvan kera rengastustoimistolle, sieltä saa myöhemmin tiedot linnusta ja sen rengastusajankohdasta.  

Kuovi

Suokukko

Jätimme Liminganlahden puolilta päivin ja suuntasimme kohti Kuusamoa. Matka sujui mukavasti ja olimme perillä Kitkalla illansuussa. Asetuimme taloksi ja suunnittelimme jo seuraavan päivän retkeä Valtavaaralle. Tiesimme Valtavaaralla olevan sinipyrstöjä ja niitä oli tarkoitus lähteä etsimään.

Niinpä maanantaina nousimme Valtavaaralle Konttaisen pysäköintialueelta. Nousu oli aika raskasta, mutta jossain puolivälissä matkaa kuulin sinipyrstön ja koitimme paikallistaa linnun. Se lauloi melko kaukana rinteellä.

Näkymä länteen Valtavaaralta

Konttainen Valtavaaralta

Jatkoimme nousua ja ihailimme maisemia. Järripeippoja ja metsäkirvisiä oli paljon äänessä ja silloin tällöin kuului myös sinipyrstö. Kun pääsimme ylös, käännyimme takaisin. Palatessamme sinipyrstö lauloi miltei samalla paikalla kuin noustessamme, mutta nyt hieman lähempänä. Onnistuin muutaman kuvankin saamaan.

Sinipyrstö (koiras)

Sinipyrstö (koiras)

Illaksi oli luvassa ukkosta, joten palasimme mökille hyvissä ajoin. Pihassa oli laulurastas meitä vastassa. Rannalla uivat telkkäemo kuuden poikansa kanssa ja kauempana oli kuikkien kokoontumisajot.

Laulurastas

Kuikat

Illan ukkonen ei ollut niin raju kuin odotettiin. Kitkalla se meni ohitse muutamalla mahtavalla pamauksella ja salamoinnilla. Kuusamon eteläpuolella se oli ollut paljon rajumpi.

Ukkonen tulossa

Salama iskee vastarannalle

Ukkosen jälkeen ilma tyyntyi ja keskiyön aurinko pääsi paistamaan taivaanrannasta. Kuusamon korkeudella oli valoisaa läpi yön ja välillä oli vaikeaa nukkua, kun aurinko oli niin korkealla.

Keskiyön aurinko

Tiistaina oli luvassa huilipäivä ja laitoimme veneen vesille. Meillä oli mukana sähköperämoottori, jolla oli mukava ajella hissukseen järvellä. Uistimeen tarttui mukavankokoiset hauki ja ahven, jotka päätyivät paistinpannulle fileinä.

Uistelua Ala-Kitkalla

Järveltä näkyi hyvin Konttainen ja Valtavaara

Rentoa menoa

Pannulle päätynyt saalis

Kävimme myös Rukakylässä jättimunkeilla ja huomasimme, että ukkonen oli taas tulossa. Ajoimme Mastohuipulle katsomaan, josko rintama näkyisi sieltä. Ukkonen ehti kuitenkin edelle ja tuli päälle valtavalla voimalla. Tuntui kuin olisimme olleet autopesulassa. Paula-myrskyn pohjoisreuna osui Rukalle. Yhden salaman onnistuin ikuistamaan, se oli mielenkiintoisesti kaksiosainen. 

Salaman ensimmäinen osuus

Toinen osuus

Näytti siltä, että sähköpurkaus tuli ensin maahan. Toisessa kuvassa salaman yläosassa on kuitenkin uusi kirkas valo ja siitä lähtee uusi haara viereiseen pilveen. Vaikka se iski lähellä, oli jyrinää mahdotonta kuulla autossa. Niin kova oli tuulen ja sateen ääni. Salamointi lakkasi Rukalla suhteellisen nopeasti ja tuulikin laantui kovaksi. Menimme mökille katsomaan, olisiko kaikki siellä kunnossa. Kitkalla ei ollut mitään tuulivaurioita. Vettä oli kyllä tullut paljon.

Illaksi taivaanranta aukeni ja tuuli tyyntyi

Vettä oli satanut niin, että rannan polut olivat vetiset koko loppuviikon. Auringonlaskut ja nousut olivat kyllä hienoja myrskyn jälkeen.

Keskiviikkona lähdimme hieman säätiedotusta uhmatenkin Kuntivaaralle. Oli luvattu sadekuuroja, mutta ne onneksi kiersivät meidät. Kuntivaara on itäistä Kuusamoa, lähellä Venäjän rajaa. Pysäköintialue on aivan karhukuvauspaikan läheisyydessä. Polku lähtee Liittolammen itäpuolelta ja jatkuu sen eteläpuolitse kohti vaaran huippua. Liittolammen rannoilla on laaja suoalue.

Liittolammen eteläpuolen suota

Märkää polkua

Alkumatkasta Liittolammen ja suon eteläpuolella polku oli paikoin todella märkä myrskyn jäljiltä. Vettä valui puroina polkuja pitkin myös vaaran alarinteillä. Matkaa pysäköintialueelta huipulle on vain 1,7 kilometriä. Polku ei ollut hyvässä kunnossa ja se teki noususta hieman raskaan. Lintuja kuului olevan paljon. Järripeippoja oli kymmeniä, metsäkirvisiä myös paljon. Sinipyrstön kuulin jo aika pian alkumatkasta. Pohjansirkun onnistuin äänittämään ja varmistamaan havaintoni kokeneemmilta lintutietäjiltä kuukkeliporukasta ja tuplavarmistus vielä tutulta lintushamaanilta. Yrityksistä huolimatta en löytänyt lintua kuvattavaksi.

Kuntivaaran kota

Kodassa välipalalla

Liittolampi Kuntivaaran huipulta, taustalla Venäjän tuntureita

Maisemia

Tankkasimme välipalaa kodalla ja ihastelimme maisemia. Venäjän tunturit ja vaarat näkyy todella hienosti hyvällä säällä ja nyt pilviselläkin ne siinsi sinisenä taivaanrannassa. Paluumatkalla onnistuin paikallistaa sinipyrstöpariskunnan.

Sinipyrstö (koiras)

Sinipyrstö (naaras)

Laskeutuessani vaaralta kuuntelin tarkasti lintujen lauluja ja kuulin pohjansirkunkin toistamiseen. Pajulintuja oli myös jokunen alemmilla rinteillä ja järripeipot edelleen enemmistönä surisemassa suunnilleen joka kolmannessa latvuksessa 😀

Pajulintu

Järripeippo (koiras)

Pitkoksilla

Loppumatkasta yksi metsäkirvisistä tuli rohkeasti polun viereen laulamaan. Eikä lähtenyt, vaikka kuljin aivan vierestä. 

Metsäkirvinen

Ajelimme Kuntivaaralta Kuusamon kautta pois. Kävimme kaupassa ja poikkesimme vielä Rääpyslammelle katsomaan, josko näkyisi pilkkasiipiä. Näkyihän niitä, olivat vaan todella, todella kaukana.

Pilkkasiipi

Illaksi haimme Ruka Pizzeriasta pizzat. Voin lämpimästi suositella. Palvelu on hyvää ja nopeaa. Ruokia ei tarvitse kauaa odotella ja pizzat on todella hyviä. Seuraavaksi päiväksi oli suunniteltu käyntiä Taivalkoskelle Kalle Päätalon syntymäkotiin Kallioniemeen. 

Nukuimme aika pitkään ja aamiaisen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Taivalkosken Kallioniemeä. Matkalla ukkosmyrskyjen rajuus konkretisoitui. Metsää oli kaatunut hehtaareittain ja teiden varsilla oli paljon miehiä sekä koneita työn touhussa. Valtatiet oli kyllä siivottu hyvin, mutta pienemmillä teillä oli vielä puita pitkin poikin. 

Tässä oli pari päivää aiemmin ollut ihan kokonainen metsä

Puita laonnut tielle

Vain yksi kaista oli käytössä

Monin paikoin oli sähkölinjaa maassa ja katulamppuja katkeillut. Tielläkin makasi sähköjohtoa. Sähköt oli poikki laajoilta alueilta. Näimme myös muutaman rakennuksen, jotka olivat kärsineet myrskytuhoja. Maisema oli surullisen näköinen.

Raju myrsky ollut kyllä

Koivut katkenneet kuin tikut

Kallioniemen pysäköintialueella oli puita kaatunut ja alueen opastaulu makasi rähmällään maassa. Muutama puu oli kaatunut alueen aidan päälle ja yhden latva ulottui piharakennuksen katolle. Se ei onneksi ollut kärsinyt vahingoista. Kallioniemi oli muutenkin päässyt melko vähällä. Läheltä piti-tilanteita oli kuitenkin ollut.

Päätalon aitta

Suuri koivu kaatunut saunan eteen

Aitan vieressä ollut kuusi oli katkennut myrskyssä ja latva oli pudonnut veteen, vaikka tuuli oli puhaltanut rantaan päin. Saunan eteen oli kaatunut rantakoivu ja sen latva vain hieman hipoi saunarakennusta. Hyvää tuuria siis Kallioniemessä.

Tämä kaunis vanha sauna säilyi ehjänä

Tukkijätkä

Pirtissä

Tällainen pirtti kelpaisi minullekin

Kallioniemi oli hieno pala suomalaista historiaa. Vanhat tavarat ja miljöö loivat aivan erityisen tunnelman. Paluumatkalla saatiin taas katsella myrskytuhoja, metsät olivat välillä kuin sotatannerta.

Perjantaina juhannusaattona päätimme lähteä Posion Riisitunturille kiertämään Riisin rääpäsy-polku. Tein mukaan lettutaikinan ja pakkasimme reppuun lisäksi makkaraa ja kuumaa vettä termariin. Aamupäivällä ajoimme Kitkalta noin 20 kilometrin päähän Riisitunturin kansallispuiston pysäköintialueelle. Paikalta lähtee useita polkuja. Syksyllä kiersin Riisin riettaan ja nyt suuntasimme siis Riisin rääpäsylle, jolla on pituutta 4,7 kilometriä.

Tapion pöytä

Riisitunturilla oli muutamia Tapion pöydäksi kutsuttuja kuusia. Tapion pöytä syntyy, kun puu ei kasva korkeutta vaan leveyttä. Suuri syy tähän on valtavat lumikuormat, jota ne kantavat talvisin.

Riisitunturin rinteillä oli myös paljon kelottuneita kuusia

Rinnesuo

Riisitunturi on tunnettu rinnesoistaan ja niitä riittääkin joka puolella. Yleensä suot syntyvät alaville maille, mutta täällä ne ovat korkealla tunturin rinteillä. Riisitunturilla on kaksi huippua, toinen on nimeltään Pikku Riisitunturi. Kiersimme polkua suositusten mukaan myötäpäivään ja pääsimme Riisitunturin huipulle ihailemaan maisemia.

Pikku Riisitunturi

Tuo komeampi tunturin huipulla

Huipulta laskeuduimme sen toiselle puolelle polkua pitkin. Polut oli päällystetty murskeella ja niitä pitkin oli helppo kulkea. Paikka paikoin viime päivien runsaat sateet saivat ne märiksi, mutta kuivin jaloin selvisimme.

Takaisin polulle

Retkiseurani

Riisitunturin kaksoishuippujen välissä oli laajalti suota sekä todella upea Ikkunalampi. Lampi on syntynyt tunturin rinteeseen, sen takana avautuu maisema Kitkajärvelle ja kauempana siintäville Kuusamon tuntureille ja vaaroille.

Ikkunalampi

Jonkin ajan kuluttua saavuimme Riisitunturin autiotuvalle ja nuotiopaikalle. Tupa oli aika suuri ja siisti. Nuotiopaikka oli tuvan vieressä ja sen viereen rinteeseen oli rakennettu upea nuotiokatos. Katoksessa oli hieno hormillinen tulisija sekä paljon pöytiä. Katos oli täällä jo syksyllä, mutta silloin se taisi olla juuri rakennettu. Heti paikalle tultuamme lennähti viereiseen puuhun lintuja. Äkkiä kamera käteen ja sieltä paljastui pikkukäpylintupariskunta.

Pikkukäpylintukoiras

Pikkukäpylintukoiras

Pikkukäpylintunaaras

Pikkukäpylintunaaras

Linnut olivat siinä tovin kunnes lähtivät muualle. Me paistoimme makkarat nuotiolla ja lettuja varten olin ottanut trangian mukaan. Sen kyllä huomasin, että trangialla kului melkoisesti polttoainetta puolen litran lettutaikinan paistoon. Täytyy pitää se mielessä, kun joskus muilla retkilläni päätän paistella lettuja.

Letunpaistoa

Siinä taukoa pitäessämme lennähti taas lintu lähelle. Luulimme sitä taas pikkukäpylinnuksi. Sillä oli kuitenkin hieman erilainen nokka sekä valkeat raidat siivissä Se osoittautuikin taviokuurnakoiraaksi. En ollut kyseistä lintua koskaan ennen nähnyt, niin en osannut heti sitä tunnistaa. Lintu oli upean punaisen värinen.

Taviokuurnakoiras

Taviokuurnakoiras

Matka jatkui tauon jälkeen rinnettä alas. Polun varsilla oli paljon hopeatäpliä, tarkempaan lajimääritykseen en ole tarpeeksi kokenut perhostuntija.

Hopeatäplä

Riisitunturillakin järripeipot pitivät kovinta meteliä, metsäkirvisiä oli myös. Jossain vaiheessa polkua kulkiessamme, alkoi kuitenkin kuulua erilaista ääntä. Se oli selkeästi varoitusääntä ja pian huomasimme leppälintukoiraan varoittelemassa kolonsa lähellä. Sillä oli pesä kelottuneen puun latvassa olevassa kolossa. Kun kuljimme polkua eteenpäin, se jatkoi äänekästä varoitteluaan, kunnes olimme kauempana.

Leppälintukoiras

Riisitunturilta palatessa söimme päivällistä ja minä aloin pakkaamaan rinkkaa. Olin päättänyt vähintään yhden kansallispuistoyön hoitaa tällä reissulla. Alkoi olla jo viimeiset hetket, kun viikko oli lopuillaan. Mietin, minne pääsisin suht lyhyellä kävelyllä. Mieleeni tuli ainoastaan Juuman Myllykoski Oulangan kansallispuistossa. 

Jätin miehet mökille ja ajoin Oulanka Basecampin pysäköintialueelle. Suihkuttelin vähän reilummin Offia käsivarsiin ja jalkoihin. Hyttyskausi alkoi olla pahimmillaan. Suuntasin polulle kohti Myllykoskea. Täälläkin rankkasateet oli kastellut polkuja ja mäkikohdissa juokseva vesi oli uurtanut syviä puroja. Myllykoskelle ei ollut kuin puolen kilometrin matka. 

Yösija

Ripustin riipparini hyttysten inistessä ympärillä. Laitoin leirin muutenkin valmiiksi yötä varten ja menin nuotiopaikalle paistamaan makkarat. Nuotiolla oli myös nelihenkinen perhe. Vähän väliä ohitse kulki juhannusillan retkeilijöitä. Ilta oli aika lämmin ja aurinko pilkahteli silloin tällöin. Nuotiopaikan huussi oli hieman ylempänä kalliolla. Sen takana oli poro käynyt iltalevolle.

Poro iltalevolla

Myllykoski

Kosken pauhu oli aika kova, onneksi nukkumapaikkani oli hieman kallion takana. Kohina kuului silti koko ajan, mutta se ei nukkumista haitannut. Enemmän haittasi ne pari porukkaa, jotka tulivat polkua pitkin keskellä yötä musiikki pauhaten. Molemmat porukat ymmärsivät kyllä sammuttaa musiikin, kun huomasivat leirini. Toinen porukka laittoi nuotioon valkean ja istuskelivat aika hiljaa nuotiolla. 

Aamiainen myllyllä

Hyvin sain nukuttua. Nousin vasta kahdeksan aikoihin aamulla. Laitoin aamupuuron ja menin syömään myllyn laiturille. Sää oli pilvipoutainen ja ehkä hieman viileämpi kuin edellispäivänä. Kun pakkasin leirini ja olin saanut jo rinkan selkään, niin paikalle lennähti viiden kuukkelin parvi. Olin kuukkeleita odottanut näkeväni joka päivä, mutta olin ollut epäonninen. Tähän aikaan vuodesta ne pysyttelevät enemmän metsissä. Nyt vihdoin onnisti. Kuukkelista tuli lintu nro 159 tänä vuonna. 

Kuukkeli

Kuukkeli

Kuukkeli

Pääsin takaisin autolle hyttysarmeijan saattelemana. Ajelin metsätietä hiljalleen ympäristöä tarkkaillen. Pian huomasin kaukana hakkuuaukealla kelon latvassa suuren linnun. Kamera käteen ja sääksihän siellä istui tarkkailemassa.

Kalasääski

Viimeinen ilta

Loppuuhan ne pidemmätkin lomat joskus. Tämä viikko kului hävyttömän nopeasti. Lauantai-iltana kävin vielä tuon komeamman kanssa uistelemassa ja ihastelemassa järvimaisemia. Edessä oli enää pakkaaminen ja mökin siivous. Yhdessä hoidettiin mökki lähtökuntoon ja sitten kotia kohti. 

Minulla oli tällä reissulla mukana Lidlistä ostetut parin kympin vaellussauvat. Olivat tosi hyvät maastossa ja ajoivat täysin asiansa. Varsinkin nousuissa sauvojen käyttö oli ainakin tällaiselle huonokuntoiselle todella hyvä apu. Kun kuljin rinkka selässä Myllykoskelle, niistä sai hyvän lisätuen. Kokeilemisen arvoiset pienemmilläkin retkillä.

Lintujen osalta tuli tämän viikon aikana seitsemän vuosipinnaa ja peräti viisi elämänpinnaa. Täytyy olla todella tyytyväinen, vaikka muutama etsitty laji jäikin saamatta. 

Mukavaa keskikesää lukijoilleni!

Johanna