Kolme kansallispuistoa kolmessa päivässä

Minulla oli toukokuussa viikko lomaa ja olin päättänyt  lähteä itseasiassa neljän kansallispuiston retkelle. Olin ensin muutaman päivän äidin luona Pälkäneellä ja tapasin tyttäreni sekä muita sukulaisia pitkästä aikaa.  Covid-19 on aiheuttanut sen, etten juuri ole heitä nähnyt. Oli oikein mukava tavata kaikkia, vaikka vain lyhyenkin aikaa. Lomaviikon keskiviikkona ajelin kohti pääkaupunkiseutua ja matkalla tapasin myös isäni. Yhdessä kävimme Ridasjärven lintutornilla. Siellä sain ensi kertaa elämässäni seurata nuolihaukan metsästysretkeä. Se saalisti sudenkorentoja rantaruovikon yllä. Se myös ilmeisesti söi lentäessään, ainakin siltä se näytti.

Nuolihaukka

Nuolihaukka ja saalis

Ridasjärveltä suuntasin Nuuksion kansallispuistoon Espooseen. Olin jälleen aiemmin kysellyt Nuuksion facebook-sivuilta vinkkejä. Näiden vinkkien perusteella päätin muuttaa itse tekemääni yöpymispaikkasuunnitelmaa. Ajoin autoni Haukkalammen pysäköintialueelle. Keli oli tihkusateinen, mutta kohtuullisen lämmin. Varmaankin johtui kelistä ja arkipäivästä, että ihmisiä oli liikkeellä todella vähän.

Nuuksion opastauluja

Polun varren kallioita

Heitin rinkan selkään ja lähdin polulle. Seurasin keltaisia Korpinkierroksen merkkejä, sillä yöpymispaikkani olisi sen reitin varrella. Polku oli aluksi leveä hiekkatie, esteettömyys oli täälläkin otettu huomioon monin tavoin. Polun vierestä nousi jyrkkä kallio vasemmalla ja oikealla oli Haukkalampi. Muutaman sadan metrin päästä polku haarautui ja edelleen molemmat haarat olivat esteettömiä. Minun kulkemani tosin sisälsi sen verran korkeuseroja, että ilman saattajaa ei sinne kannata lähteä. 

Mustalammen pato

Jyrkkää nousua

Mustalampi oli aika korkealla, nousua oli jo jonkin verran ennen sitä. Padolta polku nousi todella jyrkästi kalliolle lammen rantaan. Mustalammelta polku jatkui metsässä melko tasaisessa maastossa. Maasto oli kuitenkin vaihtelevaa. Oli lehtoa, sekametsää ja kalliopohjaista havumetsää.

Kallioita

Metsää

Koko matkan tihkutti enemmän tai vähemmän vettä. Vihdoin löysin leiripaikkani Holma-Saarijärven. Aikomukseni oli mennä järven eteläpuolella olevaan saareen, mutta en huomannut polun risteystä ja olin jo melkein pohjoispuolen leiripaikalla, kun sen tajusin. Jatkoin kuitenkin matkaa eteenpäin. Pohjoispuolen paikka oli siisti ja siitä löytyi helposti myös riipparille paikka. Niinpä päätin jäädä siihen.

Holma-Saarijärven pohjoisen leiripaikan nuotio

Iltateet keitetty

Koska sataa tihutti, niin jätin rinkkani liiterin suojiin ja menin pystyttämään tarppia. Kun tarppi oli paikoillaan, sain rinkan sen suojiin ja jatkoin riipparin ripustamisella. Ei huvittanut mennä sateeseen nuotiota sytyttelemään, niin laitoin trangian tulille ja keittelin iltateet. Söin iltapalan riipparissa istuen ja ihaillen kaunista järvimaisemaa. Ilta alkoi jo pian hämärtää ja lammelle lennähti kaakkuripariskunta. Saareen olikin joku muu leiriytynyt, kun nuotion tulet alkoivat sieltä hämärässä loimuta.

Kaakkuri ja vastarannan nuotio

Holma-Saarijärvi

Vetäydyin yöpuulle riippariini sateen ropistessa tarppiin. Nukuin yön todella hyvin ja pitkään. Herätessäni oli mustarastas tullut ihan siihen viereen. Tiirailimme molemmat järvelle, jossa juuri oli kaakkuri lakeutumassa.

Mustarastas

Kaakkuri laskeutuu

Kaakkuri

Kaakkuri on yksi monista lemppareistani. Ehkä siksi, että sitä harvoin pääsee näkemään ja siksi, että se on omalla tavallaan hyvin kaunis punaisine kurkkuineen. Laittelin aamiaista ja aloin purkamaan leiriä. Onneksi sade oli lakannut ja aamu oli lämmin. Silti riipparissa viihtyi taas ihmeen hyvin. 

Kolmiolampi ja kanadanhanhet

Paluumatkalla pienelle Kolmiolammelle oli tullut kanadanhanhia. Loppumatka sujui kivasti, kun oli melkein koko matka alamäkeä. Autolle päästyäni soitin vantaalaiselle ystävälleni, joka oli lähdössä kanssani linturetkelle. Olimme Hannan kanssa päättäneet käydä Espoon Suomenojalla ja Helsingin Vanhankaupunginlahdella.

Kaaliperhonen

Suomenojan tekolampi

Sade pysyi onneksi loitolla. Päivä oli lämmin, mutta pilvinen. Suomenoja ei pettänyt tälläkään kertaa. Lintuja oli paljon. Ja ne olivat melko lähellä, kivoja kuvattavia. Alla muutamia otoksia.

Nokikana

Punasotka

Telkänpoikia

Mustakurkku-uikku

Lapasorsa

Usein tulee mieleen, kun näkee sinisorsan, että taas toi. Kun sitä tarkkailee lähempää, niin kuin sukulaistaan harmaasorsaakin, ne ovat todella kauniita lintuja. Omaa silmää miellyttää erityisesti harmaasorsan eri sävyt. Vaikka lintu on kauempaa katsottuna melko värittömän näköinen, niin läheltä näkee kuinka kirjava se oikeastaan on. Yksi ehdottomista lemppareistani.

Sinisorsa

Harmaasorsa

Suomenojan tekoaltaan kierrettyämme ajoimme Helsinkiin. Vanhankaupunginlahti on hienoa lintuseutua vehreine lehtoineen ja rantaruovikkoineen. Polkuja ja pitkoksia on paljon, kuin myös lintutorneja. Löytyypä lahdelta myös piilokoju.

Polun alkupäässä

Lammassaaren polulla

Lähdimme kulkemaan lehdon läpi, jossa lauloi mm. sirittäjä, kultarinta, pajulintu, tiltaltti ja peippo. Rastaita kuului olevan myös. Lammassaareen on hieno esteetön polku. Lammassaaren polun molemmin puolin kasvoi valtavasti rentukkaa. Polulla oli tosi kaunista. Heti kun tulimme kohtaan, missä ruovikko alkoi, kuului joka puolelta ruokokerttusten laulua. 

Ruokokerttunen

Lammassaaren polkua ruovikoitten kohdalla

Lammassaaren polulla kuulimme myös ruisrääkän räikkää ja pajulintujen sirkutusta. Paluumatkalla polun yli lensi variksen ahdistelema merikotka ja mulla tietysti kamerassa säädöt pusikkokuvaukselle eikä kirkkaalle taivaalle! Muokkaamalla sain niistä sentään linnut esiin. Tällaiset hienot tilanteet tulee eteen aika usein yllättäen. Ja juuri kun on se elämäsi paras tilaisuus saada loistokuvia, niin säädöt pilaa kaiken 😁

Merikotka

Varis merikotkaa ahdistelemassa

Varis ja merikotka

Käväisimme vielä piilokojulla, mutta siellä ei juuri muuta näkynyt kuin taivaalla liiteleviä pääskyjä. Retkemme alkoi olla lopuillaan. Hanna lähti kotiinsa ja minä suuntasin kohti Sipoonkorven kansallispuistoa.

Hannan kanssa pitkoksilla

Ajelin kohti Sipoota ja matkalla alkoi taas tihkuttaa. Löysin paikalle suht helposti. Lintukaverini Ailan piti tulla kanssani yöksi, mutta hän ei päässytkään. Suunnitelmissa oli yöpyä Ängesbölen leiripaikalla. Nappasin taas rinkan selkään ja lähdin polulle. Leiripaikalle oli vain vajaan kilometrin matka, mutta kiipeämistä oli taas kiitettävästi.

Sipoonkorven opastauluja

Leveät polut

Puro

Alkumatkasta oli aika ison puron ylitys. Täälläkin polut olivat esteettömät, mutta korkeuserojen takia saattaja varmaankin suotava. Puro virtasi aika vauhtia, sateet olivat varmaan syypäänä siihen. Matkalla alkoi sataa jo reilummin. Minulla oli kyllä hyvät varusteet. Sadeviittani on sen kokoinen, että rinkka mahtuu alle ja nokialaiset luottokumisaappani on hyvät kävellä. Vein jälleen rinkkani liiterin suojiin tarpin pystytyksen ajaksi. Sade oli jo ihan reipasta, kun sain tarpin kiinnitettyä. Hain rinkan sen alle ja kiinnitin riippumaton. 

Ängesbölen leirialue

Oli pakko heti istahtaa riippariin hetkeksi, sen verran aktiivinen päivä oli ollut. Laitoin trangialla iltapalaa tarpin suojissa ja kuuntelin sateen ropinaa. Oli ihanan rauhallista metsässä. Sateen ropinalta ei edes paljoa lintujen ääniä kuulunut. Hämärän tullen lennähti johonkin aivan lähelle lehtopöllö. Se huusi muutaman kerran ja häipyi. Sitä olisin voinut kuunnella kauemminkin. 

Huilia riipparissa

Yö sujui hieman rauhattomasti, koska sade oli niin rajua. Riipparissa oli kyllä lämmin ja mukava, enkä aamulla olisi millään halunnut sieltä kömpiä ulos. Keittelin aamuteet ja termariinkin vähän kuumaa vettä päivää varten. Sade jatkui edelleen ja jouduin purkamaan leirin tarpin alla ja viemään muut tavarat taas liiterin suojiin, kunnes sain tarpinkin kasaan. Rinkka selkään ja autoa kohti...

Tarkoituksena oli tosiaan yöpyä vielä Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistoissa. Sain kuitenkin selville, että Torronsuolla ei saa yöpyä. Ja varusteeni olivat melko kosteat edellisen sateisen yön jäljiltä. Riippari ja makuupussi olivat imeneet itseensä ilmankosteutta aika reilusti. Eikä niitä saanut mihinkään kuivumaan, kun satoi jatkuvasti. Susanna-siskon piti tulla kanssani Liesjärven kansallispuistoon, mutta hän sairastui. Päätin sitten poiketa kotimatkalla Torronsuolla ja mennään Susannan kanssa toiste Liesjärvelle.

Matkalla vähän ennen Vihtiä oli mies tien laidassa kaukoputken kanssa. Pysäytin autoni ja otin kiikarit sekä kameran kaulalle ja menin katsomaan mitä siellä näkyy. Heti huomasin siinä kostealla pellolla hanhia ja yksi oli erityisen vaalea. Nappasin pari kuvaa ja tiibetinhanhihan se siinä oli valkoposkihanhien kanssa. Samalla kosteikolla oli ollut samana päivänä myös mustatiira, mutta se jäi minulta huomaamatta. 

Tiibetinhanhi, valkoposkihanhet ja töyhtöhyyppä

Jatkoin matkaa kohti Tammelaa ja Torronsuon kansallispuistoa. Pysäköintialueella oli hyvin tilaa varmaankin sateesta johtuen. Kartasta huomasin, että siellä olisi luontotorni. Otin mukaani vain kiikarit ja kameran ja puin sadetakin päälle. Tornille oli vain muutama sata metriä leveää hiekkatietä pitkin. Tämäkin kohde siis esteetön.

Kiljamon pysäköintialueella

Luontotornin juurella oli hieno nuotiokatos, huussit ja nuotiopaikka. Kaikki vaikutti suhteellisen uusilta. Ja pitkoksia uusittiin ilmeisesti, koska paikalla oli lankkupinojakin.

Huussit

Nuotiokatos

Nuotiopaikka

Paikka oli kaunis ja olisi ollut hienoa laittaa riippari johonkin rauhalliseen paikkaan. Mutta kun täällä ei saanut leiriytyä, niin päätin sitten käydä tornissa ja kiertää jonkun lenkin.

Luontotorni

Näkymä tornista Torronsuolle

Kiipesin torniin, mutten viihtynyt siellä kauaa. Suon ja tornin välissä oli metsää ja olisi pitänyt olla todella hyvä kaukoputki, jotta sieltä voisi lintuja seurata. Niinpä lähdin kiertämään lyhyen lenkin suon laitaa pitkin.

Pitkoksia oli tosiaan uusittu ja osasta tehty esteettömiä

Torronsuo

Lintuja ei näkynyt yhtään. Muutamia peippoja ja tiltaltti kuului metsässä, mutta muuten oli hiljaista. Keli oli kylmä ja sateinen, liekö sillä osuutta asiaan. Pitkokset oli kyllä hyvät ja maisema kaunista suomaisemaa. Reitillä oli kaksi luontolavaa suon reunassa.

Pitkokset

Torronsuo luontolavalta

Lenkin kierrettyäni jatkoin matkaa kotia kohti. Kolme kansallispuistoa tuli käytyä ja aika monta uutta lintulajia tuli tälle vuodelle. Nyt tätä kirjoittaessa on kulunut viikko kotiin paluusta ja nyt jo tekee mieli lähteä johonkin. Täytyykin seurata vähän noita säätiedotteita, jos vaikka lähtis taas jossain käymään.

Seuraavaa retkeä siis suunnittelemaan.

Johanna