Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto 4.-5.4.2021
Hupsista! Ei mennyt kuin viikko edellisestä reissusta, mutta pääsiäisen vapaat houkutti uuteen reissuun. Lähdin liikkeelle Parkanosta ja matka Salomaan pysäköintialueelle kesti noin 45 minuuttia. Viimeiset kilometrit olisi melkein tarvinnut maasturia. Tie oli paikoin todella mutainen ja parissa kohdassa jo mietin, että noinkohan uskaltaa kevyellä autolla edes yrittää. Pääsin kuitenkin lopulta perille.
Taas mennään, yksin tällä kertaa
Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto on osa Lauhanvuori Hämeenkangas Geoparkia. Muita geoparkiin kuuluvia alueita ovat mm. Lauhanvuoren kansallispuisto, Hämeenkangas, Haapakeitaan soidensuojelualue, Alkkianvuori, Kaidatvedet, Aitoneva, Käskytvuori sekä Karijoen Susiluola. (Metsähallitus 2021.)
Alkumatkasta
Salomaan pysäköintialueella oli siisti esteetön huussi ja opastauluja. Polun alku oli selkeästi merkitty. Keli oli puolipilvinen ja tuulinen. Lähdin kiertämään reittiä myötäpäivään, vastoin suosituksia. Halusin kulkea pidemmän matkan mennessä ja tulla sitten seuraavana päivänä suorempaa reittiä takaisin. Alun metsäosuus Salomaan nuotiopaikalle oli vielä luminen, mutta polku oli hyvin tallattu.
Salomaan nuotiopaikka
Salomaan nuotiokatos
Salomaan nuotiopaikka oli aivan Kauhanevan laidalla. Paikalla on telttailualue, huussi, nuotiopaikka ja nuotiokatos. Myös juomavettä oli tarjolla rengaskaivossa, jossa oli käsipumppu. En jäänyt heti taukoa pitämään vaan jatkoin Kauhanevan pitkoksille. Metsän reunassa pitkoksilla oli vielä vähän lunta, mutta parinkymmenen metrin päästä ne olivat ihan sulat ja kuivat. Aurinko pilkahteli välillä, mutta taivaanrannassa oli melko synkkiä pilviä.
Pitkokset alkaa
Suolla
Pitkokset kiemurteli suolla vältellen kosteimpia paikkoja
Tällainenkin akrobaatti löytyi suolta
Luontoon.fi-sivuston mukaan Kauhaneva on Etelä-Pohjanmaan laajin kermikeidassuo. Kermikeidassuot ovat turpeen kasvun myötä ympäröivästä kivennäismaasta irtautuneita soita. Niiden keskusta on usein muutaman metrin laitoja korkeammalla. Keidassuon rakenteessa vuorottelevat kuivemmat mättäät eli kermit ja märät, upottavat painanteet eli kuljut tai avovetiset allikot. Kuivien kermien rahkasammaleen joukosta työntyy kitukasvuisia mäntyjä. Kermien välissä on laajoja vesiallikoita, joiden ympäristössä viihtyvät suolla asustavat linnut. Kirkasvetisiä avovesiallikoita on Kauhanevalla useita satoja. (Metsähallitus 2021.)
Allikoita
Suomaisema oli hyvin laikukas
Allikoita tosiaan oli paljon ja niitä ympäröivät kermit oli kuivempia. Olisi monin paikoin voinut kävellä kermejä pitkin. Pitkokset kuitenkin jatkuivat koko matkan. Kaikki oli hyvässä kunnossa, pitkokset, taukopaikat, nuotiopaikat ym. Pieniä opastauluja oli pitkin matkaa. Niissä kerrottiin alueen kasvillisuudesta, eläimistä ja historiasta.
Tämä taukopaikka oli keskellä suota
Nummikankaan lintutorni
Kauhalammi
Suon itäpuolella on suurehko lampi, Kauhalammi. Kauhalammin pohjoispuolella on uimalaituri ja taukopaikka. Paikka oli upea! Keväämmällä ja kesällä varmasti käymisen arvoinen paikka. Uikkarit täytyy muistaa ottaa mukaan seuraavalla kerralla.
Uimalaituri
Pitkosten loppupäässä
Kevät oli tehnyt tehtävänsä ja vettä tulvi monin paikoin pohjoispään polulle. Onneksi olin laittanut kumisaappaat jalkaan. Kansallispuistossa oli pitkälti myös esteetöntä polkua. Tosin se on kuljettavissa kunnolla vain sulan aikaan.
Allikot tulvi polulle
Esteetöntä polkua
Illan tullen aurinko tuli näkyviin pilviverhon alta ja se teki suomaisemasta todella kauniin. Harmitti edelleen kova tuuli. Muutoin olisi ollut mukavan lämmin ilta.
Tulvivia allikoita
Ilman kumisaappaita ei olisi perille päässyt
Kahlattuani pitkän matkan vetistä polkua, pääsin vihdoin Nummikankaan nuotiopaikalle. Tälläkin paikalla oli kaivo, nuotiopaikka, liiteri ja huussi. Lisäksi todella hieno lintutorni. Ihastelin paikkaa tovin, ennen kuin laitoin itselleni päivällistä. Nuotiota en viitsinyt laittaa, sillä tuuli oli yltynyt jo navakaksi. Nuotiossa kyti vielä edellisen kävijän jäljiltä, mutta kytevästäkin pienestä puunpalasta nousi tuulessa kipinöitä. Minulla oli trangia mukana, niin sain siinä hoidettua tarpeelliset keitokset.
Nummikankaan nuotiopaikka
Lintutorni nuotiopaikan lähellä
Menin syömään päivälliseni lintutorniin, mutta siellä oli todella kylmä. Tuuli kävi suoraan suolta tornille, eikä tuulensuojaa juuri ollut. Tornista näkyi laulujoutsenpariskunta lähistöllä. Kurkien ääniä kuului, mutten niitä onnistunut näkemään. Ääni saattoi tulla kaukaakin, koska tuuli oli niin navakka.
Laulujoutsenet
Lintutornissa
Lintutorni oli melko uuden oloinen. Siellä oli myös opastauluja, joissa kerrottiin alueen yleisimmistä linnuista. Lisäksi siellä oli havaintovihko, johon saattoi kirjoittaa omat lintuhavaintonsa. Näkymät tornista olivat upeat. Suota jatkui lähes silmänkantamattomiin. Allikoiden ja kermien vuorotellessa muodostui pitkiä kermijonoja.
Kauhaneva
Aurinko ei torniin juuri lämmittänyt tuulen takia
Syötyäni puin lisää vaatetta päälle ja aloin pystyttää leiriä. Riipparille löytyi paikka nuotiopaikan ja lintutornin välillä kulkevan polun vierestä. Kova tuuli toi hieman haasteita riippumaton ripustamiseen. Koemakuun suoritettuani, aloin laittamaan tarppia tuulensuojaksi. Normaalisti laitan tarpin kaikkein viimeisimpänä, mutta nyt oli niin kova tuuli, että tarvitsin sen suojaksi. Sain kuin sainkin sen viritettyä tuulen vastusteluista huolimatta.
Riipparin koemakuu
Leiri valmiina
Vielä ainakin kerran mainitsen, että tuuli oli inhottavan kova. Ja kun se puhalsi suolta, niin jouduin laittamaan tarpin suojaksi. Olisi ollut kiva iltasella ja aamulla katsella riipparista suolle, mutta tällä kertaa se ei ollut mahdollista.
Näkymä polulta riipparin kohdalta
Pitkiä kermijonoja
Laulujoutsenet siirtyivät äänekkäästi ilmeisesti yöpymään muualle
Auringonlasku tornissa
Kömmin yhdeksän maissa makuupussiin. Odotin, että tuuli olisi hieman tyyntynyt illaksi, mutta se vain tuntui yltyvän. Pian alkoi sataakin. Nukuin kyllä aika hyvin, välillä heräsin kuitenkin sateen ropinaan tai meteliin, kun tuuli riepotteli tarppiani. Pysyin kuitenkin kuivana ja tarppikin piti pintansa koko yön. Aamulla satoi ja tuuli edelleen. Katselin säätiedoista, että sataisi hieman vähemmän aamu kahdeksan aikoihin. Söin siis pikaisen aamiaisen ja purin leirini. Vein muut tavarat liiteriin ennen kuin otin tarpin irti. Pakkasin märän tarpin rinkan ulkopuolelle, ettei se olisi kastellut muita tavaroita. Rinkkaan sadesuoja ja itselle sadeviitta päälle ja takaisin polulle.
Esteetön lava Keidaslammin itäpuolella
Joku joutsen jättänyt merkkinsä
Esteetön polku
Esteetön reiiti Salomaalta Nummikankaalle kulkee Kyrönkankaan tietä pitkin. Luontoon.fi-sivustolla kerrotaan, että Kauhanevan-Pohjankankaan läpi kulkeva Kyrönkankaan tie on mainittu jo 1500-luvulla Suomen vanhimmassa tiestöä koskevassa selvityksessä. Tie oli tuolloin pelkkä polku, mutta myöhemmin siitä tuli kesäaikaan käytetty ratsutie, sitten tärkeä postitie ja 1700-luvulla vilkkaasti liikennöity reitti Pohjanmaalta Etelä-Suomeen. Myöhemmin Kyrönkankaan tien merkitys väheni, mutta vielä Suomen sodan aikana sotajoukot marssivat sitä pitkin taisteluihin. (Metsähallitus 2021.)
Mestäosuudellakin tulvi välillä
Loppumatkasta siirryttiin suolta metsäpolulle ja lunta oli paikoin runsaastikin. Joissakin paikoissa tallattu polku oli jäätynyt ja liukas. Viimeiset parisataa metriä oli pehmeää lumisohjoa.
Jäinen polku
Loppumatkan lumisohjoa
Viikon kahden päästä on varmaan metsäpolutkin jo sulat ja pääsee paremmin kulkemaan. Tiekin toivottavasti kuivuu nopsaa, niin ei tarvitse mutavellissä arpoa, että jääkö auto kiinni vai ei. Reitti on ympäriinsä 4,5 kilometriä eli mukavan päiväretken pituinen. Yöpymistä siltikin suosittelen, vaikka minulla kelit eivät suosineetkaan. Varsinkin keväämmällä lintujen aamukonsertti voisi olla kivaa kuunneltavaa.
Autolle päästyäni söin pari voileipää ja join mustikkakeiton. Kotiin olisi vielä vajaan parin tunnin ajomatka. Ajelin hissukseen ja tarkkailin, josko lintuja näkyisi matkalla. Pari kertaa jouduin pysähtymään ja valokuvaamaan.
Nuori merikotka Honkajoella
Merikotkan näin kahteenkin otteeseen, ensin Honkajoella ja sitten Noormarkussa. Kurkia, töyhtöhyyppiä, kottaraisia ja sepelkyyhkyjä oli matkan varrella usealla pellolla. Luvialla pysähdyin myös, kun huomasin metsä- ja merihanhien joukossa valkoisen yksilön. Se osoittautui leukistiseksi (pigmentin puutos) tundrametsähanheksi.
Leukistinen ja normaali tundrametsähanhi
Seuraava reissu on taas jo kahden viikon päästä, kun Susanna-siskon kanssa lähdetään lähiretkelle. Siihen asti aurinkoista kevättä kaikille!
Johanna
Lähde: Metsähallitus 2021. Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto. Tulostettu 5.4.2021.
https://www.luontoon.fi/kauhaneva-pohjankangas
Kommentit
Lähetä kommentti