Isojärven kansallispuisto 27.-28.3.2021

Heretyn kämppä

Maaliskuun ulkona nukuttu yö oli jälleen uudessa kansallispuistossa. Isojärven kansallispuisto on Kuhmoisissa. Ajelin lauantaiaamusta ensin Nokialle hakemaan Susanna-siskon taas mukaani. Yhdessä jatkoimme Kuhmoisiin, jonne oli Tampereelta reilun tunnin ajomatka. Viimeiset kymmenen kilometriä tie oli todella huonossa kunnossa. Routa oli tehnyt paljon reikiä ja kuoppia.

Piharakennus

Olimme päättäneet kiertää Hevosenlenkin ja olla yötä Kuorejärven rannalla. Reitti alkoi Heretyn kämpältä. Kämpän pihamaalla oli huussit, jätepiste ja paljon infotauluja. Pysäköintialue oli suhteellisen suuri. Polkujen aloituspaikka oli merkitty selkein kyltein. 

Infotauluja

Reittimerkinnät

Heitimme rinkat selkään ja lähdimme Hevosenlenkille. Maasto oli aluksi kaunista mäntykangasta, pieniä mäennyppylöitä ja helppokulkuista polkua. Aurinko lämmitti mukavasti ja jouduin luopumaan islantilaisneuleestani heti alkumatkasta.

Mäntykangasta

Erikoinen kuusen kaarna

Mäntykankaan jälkeen alkoi maisema muuttua sekametsäksi ja välillä eteen tuli koivikoita ja lehtoja. Maasto muuttui vaikeakulkuisemmaksi. Nousuja ja laskuja oli tiheästi. Osan matkaa oli pieni pätkä metsätietä. 

Hitaasti mutta varmasti eteenpäin

Aurinkoinen koivikko

Suunnilleen Hevosenlenkin puolivälissä oli Hevosjärvi. Sen rannalla oli paljon kelottuneita puita ja se teki maiseman hieman aavemaiseksi.

Hevosjärvi

Hevosjärven keloja

Hevosjärven toisessa päässä oli pieni pato. Oletimme sen olevan majavien töitä. Alueella tiettävästi on majavia ja pato ei vaikuttanut ihmisen tekemältä. Hevosjärvi laski Kuorejärveen padon ohi pienenä purona. 

Pato

Puro Kuorejärveen

Puron varrella oli opastekyltit vaihdettu uusiin metallisiin kyltteihin, joita oli lähtöpaikallakin. Itse henkilökohtaisesti pidän enemmän noista puisista kylteistä, joita useimmissa kansallispuistoissa edelleen käytetään. Paikalla oli myös opastauluja, jotka kertoivat majavien elämästä ja paikallisista lehdoista. 

Poistetut kyltit

Kuorejärvi tuli näkyviin

Jäin välillä ylämäissä vähän jälkeen

Kuorejärven rannalla oli laavu, liiteri, huussi ja kaksi nuotiopaikkaa. Kun pääsimme perille, oli laavulla jo tulet valmiina. Paikalla oli perhe ollut grillailemassa ja he tekivät lähtöä. Söimme runsaan päivällisen ja aloimme pystyttää leiriä. Susannan teltalle löytyi paikka kallioiselta rannalta kuusen alta ja minä laitoin riippumattoni siihen lähelle. 

Laavun nuotiopaikalla

Riipparissa

Muutamia päiväretkeilyporukoita kävi laavulla evästämässä. Illemmalla tuli kolmihenkinen perhe telttailemaan alueelle meidän seuraksi. Illan tullen aurinko kääntyi mukavasti paistamaan laavulle. Ilta oli lämmin ja melko tyyni. Oli mukava istuskella nuotiolla ja nauttia luonnosta.

Ilta-aurinko osui kivasti laavulle

Närhipariskunta kävi usein kurkkimassa leiriläisiä

Iltatee

Odotimme kuulevamme edes jonkun pöllön illalla, mutta oli aika hiljaista. Yöllä satoi vähän vettä ja oli muutenkin kosteaa. Riipparissa oli kuitenkin lämmin ja kuutamo tuli esiin loppuyöstä. 

Aamulla heräsin riipparista käpytikan äänekkääseen rummutukseen. Tikkoja oli kaksi ja ne rummuttivat vuorotellen. Kuuntelin ääniä pitkään, ennen kuin nousin ylös. Päätin jättää laavun yötä olleen perheen käyttöön ja sytytin nuotion rannalla olevalle nuotiopaikalle. Aurinko nousi kallion taakse, joten se ei meitä aamusella juuri lämmittänyt. Aamiaisen jälkeen vielä huilasimme tovin, ennen kuin aloimme purkaa leiriä. Vielä viimeiset vilkaisut laavulle ja matka jatkui Kuorejärven kallioista rantaa eteenpäin.

Kuorejärven laavu

Laavu vielä matkan päästä

Maasto jatkui edelleen vaihtelevana. Oli jyrkkiä nousuja ja laskuja. Välillä oli paras laskeutua alas pyllymäkeä. Metsän lumi oli jo roskaisen näköistä, kun oli varmaankin sulanut aika paljon. Silti metsässä oli hyvinkin kauniita paikkoja ja yksityiskohtia.

Jälleen yksi jyrkkä lasku

Naavakelo

Siirtolohkare

Kallioilla oli paljon erikokoisia siirtolohkareita ja välillä ihan louhikkoakin. Jääkausi on siis tehnyt tehtävänsä myös Isojärven kansallispuistossa. Naavaa oli paikoin runsaasti. Talitiaiset seuraili meitä äänekkäästi reitin varrella.

Kuorejärven loppupää

Hieman suurempi siirtolohkare

Reitin loppupää oli yhtenevä maastopyöräilyreitin kanssa. Ja ehkä siitä johtuen polku oli hieman helpompikulkuinen. Kuorejärvi jäi taakse ja saavuimme pian Kurkijärven rantaan. Kannuslahden yli pääsi hienoa siltaa pitkin. Sillan pielessä oli suuri kivi, jossa oli upeat kuvioinnit. Kenties jotakin jäkälää.

Kannuslahden ylitys

Sillanpielen hienokuvioinen kivi

Kannuslahden ylityksen jälkeen päätimme syödä lounaan Kannuslahden nuotiopaikalla. Nuotiokatos oli suhteellisen uusi ja paikalla oli useampikin pöytäryhmä. Liiteri löytyi myös ja melko uudet huussit. Paikka olisi varmasti kesällä hyvin kaunis. 

Kannuslahden nuotiokatos

Kannuslahden toinen nuotiopaikka

Kannuslahdelta oli enää muutama sata metriä autolle. Jätimme mukana kantamamme roskat Heretyn kämpän jätepisteelle ja lähdimme kotia kohti. 

Hevosenlenkin reitti oli vaativa, kuten sen kuvauksessakin sanottiin. Nousuja ja laskuja oli paljon enemmän kuin esimerkiksi syksyisellä Riisitunturin retkellä. Juuri se ylös-alas, ylös-alas oli rankkaa ja reisissä sen huomasi jälkeenpäin. Majavaa ei näkynyt, kesällä siihenkin saattaisi törmätä. Jokunen majavan kaataman puun kanto reitillä näkyi. Lintuja ei vielä tuolla alueella keväästä huolimatta ollut. Järvi oli vielä hyvin jäässä ja lunta tosiaan paikoin paljonkin. Jos joskus vielä tuonne seudulle menen, niin teen sen ehdottomasti lumettomaan aikaan.

Kotimatkalla Pinomäen pelloilla näkyi mustavariksia, töyhtöhyyppiä ja kottaraisia. Myös hanhia oli paljon.

Mustavaris

Töyhtöhyyppiä ja kottaraisia

Pian on pääsiäinen ja saapa nähdä keksinkö siihenkin jonkun pienen retken. Täällä Eurajoella ei lunta enää ole edes metsissä ja muuttolintuja tulee joka päivä paljon lisää. Linnuista puheenollen on tämän vuoden tunnistetut lajit jo 67 kappaletta. Toivon pääsiäisen tuovan paljon lajeja lisää. Jos niitä lintukuviakin tänne taas saisin. 

Ihanaa pääsiäistä lukijoilleni!

Johanna

P.S. Kiitos Susanna-siskolleni retkiseurasta ja muutamasta valokuvasta :)