Savommualla juu...Ystävät pyysivät meitä kanssaan Tahkolle viikoksi. Mutta koska meillä ei ollut kummallakaan vielä kertynyt talvilomaa, lähdimme vain pitkäksi viikonlopuksi. Pitkä matka autolla ei nyt houkutellut ja ostinkin meille junaliput hyvissä ajoin. Hyvissä ajoin siksikin, että hinta olisi edullisempi ja toiseksi - korona. Sain varattua pääosuuksille meille työskentelyhytin. Eli Porista Tampereen kautta Pieksämäelle asti saimme olla ihan kahden. Vajaan tunnin matka Kuopioon oltiinkin sitten maski kasvoilla normipaikoilla.
Kukko-veturi Kuopion asemalla
Junassa matkustaminen on kyllä helppoa ja mukavaa. Kuopioon päästyämme lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Löysimme ruokapaikan kivenheiton päästä rautatieasemalta. Lounasravintola Mairellassa oli oikein maukasta kotiruokaa ja hyvää jälkkäriä. Hintakin oli kohdillaan. Saimme kulutettua mukavasti aikaa Mairellassa ja syötyämme siirryimme linja-autoasemalle bussia odottamaan.
Bussimatka kesti reilun tunnin. Ystäväni Heli tuli vastaan meitä ja kävelimme pienen matkaa hotellille. Huoneisto oli hieno. Kaksi makuuhuonetta, kummassakin oma wc ja suihku. Iso avoin keittiö ja olohuone. Hetivalmis sauna oli piste iin päälle. Saunoimme tietysti illalla ja huilailtiin matkarasitukset pois.
Meidän huoneisto tuossa vasemmanpuoleisessa
Ylös, ulos ja lenkille!
Lauantaina aamiaisen jälkeen osa lähti hiihtämään, osa jäi vielä lepäämään ja minä otin kameran kaulalle ja lähdin kiertelemään ulos. Kuljin lyhyen matkaa Tahkovuoren juurelle. Järven yli kulki silta, joka oli käytännössä tarpeeton tähän aikaan vuodesta. Jää oli nimittäin hyvässä jäässä, pysäköintialuettakin oli laajennettu järven jäälle ja sinne oli tehty mm. karting-rata.
Tämä herra vahti ohikulkijoita
Tahkovuori
Silta Tahkolahden yli
Kävin puolen päivän aikaan kylpylän puolella hieronnassa hoidattamassa junamatkalla jumiutuneita lihaksia. Päätimme ukon kanssa syödä lounasta kylpyläravintola Riemussa. Vahva suositus burgereille, oli reilun kokoiset ja maukkaat. Ilta menikin sitten taas rentoutumisen ja saunomisen merkeissä.
Sunnùntaiaamuna osa lähti taas rinteeseen, osa hiihtämään ja minä patikoimaan. Katsoin alueen kartasta patikointireitit ja valitsin puolikkaan Tahkomäen reitin. Kokonainen 14,3 km tuntui liian pitkältä ja Huutavanholman kierros liian lyhyeltä.
Polkujen opasteita
Puin päälleni elämäni ensimmäisen itse tehdyn islantilaisneuleen. Halusin kokeilla sen ominaisuuksia retkeillessä. Alle laitoin vain puuvillaisen pitkähihaisen trikoopaidan. Päiväreppuun otin varuiksi mukaan toisen villapaidan. Lähdin aluksi Huutavanholman reittiä pitkin nousemaan kohti Tahkovuoren huippua.
Polku ei ollut kovin leveä, mutta hyvin tallottu silti
Polulla
Matkalla vastaan tuli Huutavanholman lehtojensuojelualue. Huutavanholma on Tahkovuoren rinnemaastoa ja paikoin todella louhikkoista. Ympäristöhallinnon (2020) verkkosivujen mukaan alueen merkittävin kohta on Tahkomäen eteläpuolitse itään laskeva puro, jonka varressa on rehevää korpi- ja lehtokasvillisuutta. Alue on kasvilajistollisesti arvokas. Huutavanholman suojeluperusteisiin kuuluvia kasveja ovat mm. hajuheinä, korpihohtosammal ja idänlehväsammal. (Ympäristöhallinto 2020.)
Lehtojensuojelualueen opaste
Lehtojensuojelualue oli hyvin merkitty
Tykkylunta oli paljon
Kuten kuvistani näkyy, lunta oli paikoin runsaastikin. Tykkylunta oli puissa ja ohuet heinätkin olivat saaneet lumipallurat päihinsä. Metsässä oli hiljaista. Ei kuulunut edes tinttien ääniä. Nousu Tahkovuorelle oli aika jyrkkää, mutta silti vaihtelevaa. Liikuin hissukseen omaan tahtiin ja kuvasin välillä maisemia. Metsäiseltä rinteeltä ei näköaloja juuri ollut. Polku oli kapea, mutta hyvin tallautunut ja kiipeäminen sujui hyvin.
Tämä "jättiläisetana" piilotteli polun varrella
Rinne oli paikoin erittäin jyrkkä
Lumista metsää
Kun pääsin ylös, vastassa olikin jo ensimmäinen hiihtohissi. Laskettelukeskus oli vallannut Tahkovuoren laen lähes kokonaan. Siellä oli helppo kävellä, kun lumi oli tampattu laskettelijoita varten. Päätin pitää teetauon Ravintola Pehkussa. Sisällä oli viihtyisää ja lämmin tunnelma. Lounastakin olisi ollut tarjolla, mutten ollut vielä nälissäni. Sain istuskella ihan rauhassa nurkassa, väkeä ei vielä lounaalle ollut tullut. Muutama kaakaonjuoja oli sisälle eksynyt.
Vihdoin ylhäällä
Tämä taitaa olla jo tykkilunta eikä tykkylunta :)
Vuokrakota Pehkun pihamaalla
Jatkoin matkaani ja huomasin, että patikoijat oli talveksi unohdettu kokonaan. Kesällä polkua on varmasti helppo seurata, mutta näin talvella ei ollut mitään toivoa löytää huipulla oikeaan suuntaan. Onneksi minulla on Metsähallituksen maastokartta-sovellus, jonka avulla navigoin Tahkovuoren huipulla. Nauhoitin samalla kävelyreittiäni sovelluksessa. Vähän väliä jouduin tarkistamaan sijaintini, jotten kävelisi harhaan. Noin kilometrin päässä oli seuraava ravintola Panorama, jossa söin lounaan. Nyt oli väkeä jo enemmän sisällä, joten valitsin kahdesta rakennuksesta hiljaisemman ja sainkin ihan oman pöydän hyvillä turvaväleillä. Ruoka oli täälläkin oikein hyvää.
Huipulla tuulee
Oikealla polulla...ehkä
Meidän asumus oikealla takimmaisena
Hetken sulattelun jälkeen jatkoin matkaa. Kuvasin vielä näköalaa huipulta. Kuten näkyy, sää ei ollut lainkaan niin hieno kuin edellisenä päivänä. Lauantaina paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Tietysti sitten oli pilvistä ja satoi lunta, kun olin patikoimassa.
Upea lumimuodostelma
Kunpa vaan olisi ollut aurinkoista, olisi tämäkin näkymä ollut edukseen
Näkymää Tahkolahdelle
Viimeinen hissilinjan alitus
Mäkiaution kelkkareittiä pitkin pääsi mukavasti laskeutumaan Tahkovuoren pohjoispuolelle. Kelkoille ajettu pohja oli tosin pehmeämpi kuin laskettelijoille tampattu huippu. Pehmeys teki laskeutumisesta hieman raskaampaa. Mutta maisemat olivat kyllä upeat.
Kelkkareitin alku
Luonnon jäätaidetta
Kelkkareitillä
Tahkon pohjoispuolen metsää
Lumisessa metsässä ei kuulunut ääntäkään. Hieman ihmettelin, ettei edes tiaisia metsässä ollut. Aivan loppumatkasta sentään käpytikka oli koputtelemassa käpyään. Samaan aikaan puhelimestani loppui akku ja reitin nauhoitus keskeytyi.
Tikankoloja
Naavaa
Käpytikka on ollut tuossa selvästi ennenkin
Reitin loppupää kulki rinteiden alapuolella ja kahdessa kohtaa jouduin kävelemään rinteen poikki. Oli hieman haastavaa välillä, kun rinne ei ollut ihan niitä loivimpia. Onneksi olin laittanut nastakengät jalkaan. Tuli myös hieman syyllinen olo kulkiessani rinteen poikki ja laskettelijoiden väistellessä. Mutta siitä se patikka- ja lumikenkäreitti kulki, joten pää pystyssä eteenpäin.
Lopulta pääsin ihmisten ilmoille ja kävin vielä kaakaolla Tirolissa. Lounasaika oli jo ohi ja tilaa runsaasti. Palvelu oli loistavaa. Enää oli vajaan kilometrin matka hotellille. Islantilaisneuleeni toimi loistavasti -12 lämpötilassa. Nousussa tuli melkoinen hiki ja puuvillapaita oli selästä aivan märkä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tuntunut kylmältä. Huipulla tuuli jonkin verran ja hihoista hieman läpi. Mutta reitti kulki pääasiassa metsässä eikä tuuli siellä häirinnyt lainkaan. Ei ollut kylmä eikä kuuma, villa hengitti hyvin ulos ja piti pakkasen loitolla.
Perille päästyäni laskin puuttuvan reittiosuuden pituuden ja yhteensä olin kävellyt noin 8,5 kilometriä. Oikein sopiva päiväpatikka. Korkeuseroa reitillä oli reilut 200 metriä. Kyllä tätäkin reittiä voin suositella lämpimästi. Talvella tosin täytyy olla tarkkana Tahkovuoren päällä, ettei eksy reitiltä. Harmittelin lintujen vähyyttä. Koko viikonlopun aikana kuulin kerran sinitiaisen, näin kolme harakkaa ja kaksi käpytikkaa. Ei suuren suuri saalis.
Sunnuntai-ilta kului jälleen saunoen ja rentoutuen. Maanantaina päätimme nukkua pitkään ja tällä kertaa saimme kyydin Kuopioon junalle. Junamatka sujui rattoisasti neuloen ja tätä kirjoittaen. Vielä en ole helmikuussa yöpynyt ulkona, mutta suunnitelma on aluillaan. Ehkäpä siitä sitten ensi kerralla.
Johanna
Lähteet:
Ympäristöhallinto 2013. Huutavanholma. Päivitetty 7.2.2020. Tulostettu 16.2.2021. https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Huutavanholma(6371)
Kommentit
Lähetä kommentti