Helvetinjärven kansallispuisto 25.8-26.8.2020

Mulla jäi kesäloma pidettäväksi näin loppukesään, mutta itse sen niin halusin. Nyt on mahtavat retkeilykelit, kun ei ole liian kuuma ja hyttyspopulaatio ei enää ole suurimmillaan. Hirvikärpäsiä vähän odotin, mutta tällä reissulla minuun kopsahti onneksi vain yksi. Sain ensimmäistä kertaa yöreissuun mukaan myös tuon komeemman puoliskon ja suunnaksi otettiin Helvetinjärven kansallispuisto Ruovedellä.

Tämän retken reitti

Koska olemme kovin kokemattomia retkeilijöitä eikä kummankaan kunto päätä huimaa, valitsimme suhteellisen lyhyen reitin. Päätimme lähteä Kankimäestä Helvetinportilta kohti Helvetinkolua, jossa pidettäisiin lounastauko. Sieltä matka jatkuisi Iso Ruokejärven telttailupaikalle, jossa yöpyisimme ja seuraavana päivänä sitten takaisin Helvetinportille.

Kanoja Helvetinportilla

Pakkasimme rinkan ja päivärepun täyteen ja suuntasimme kohti Ruovettä. Isännälle pakattiin mukaan yhden hengen laavuteltta ja itselläni oli jo Pinkjärvellä koekäytössä ollut DD Hammockin riippumatto. Helvetinportin ravintolan pihamaalla oli kanala, jossa oli hauskannäköisiä pörröisiä kanoja tipuineen. Joimme lähtökahvit ravintolassa ja suuntasimme Helvetinportista sisään.

Helvetinportti

Reitin alku oli muutaman sata metriä hiekkatietä, josta hetken päästä erkani polku Helvetinkolulle. Reitti, jota kuljimme on nimeltään Helvetistä itään-reitti. Reput selässä suuntasimme polulle.

Viitta hiekkatieltä polulle

Maasto oli alusta asti hyvin vaihtelevaa. Oli kosteikkoja ja kuivia mäennyppylöitä vuorotellen. Metsä oli vehreä ja polku hyvässä kunnossa. Onneksi ei ollut satanut hetkeen joten oli kuivaakin. 

Alkumatkan metsää

Helvetinkolulle kuljettiin luontopolun pohjoista osaa. Polku oli leveä ja helppokulkuinen. Hieman ennen Helvetinkolua tuli eteen portaat, jotka johtivat alas kolun päivätuvalle. 

Portaat Helvetinkolun päivätuvalle

Päivätupa oli käyttökiellossa covid-19 vuoksi, mutta nuotiopaikalla oli hyvin tilaa ja jäimme siihen lounalle. Eväänä oli edellisenä päivänä kotona tehtyä pizzaa, paahtoleipää, voita, metwurstia ja paprikaa. Kyytipojaksi lämmitimme nuotiolla teevettä. 

Päivätupa ja nuotiopaikka

Päivätupa oli Iso Helvetinjärven rannalla pienen niemen nokassa. Rannassa oli laituri ja vesi näytti melko kirkkaalta, uiminenkin olisi ollut mahdollista. Hieno paikka - portaiden kiipeämisen arvoinen.

Päivätuvan rantaa

Päivätuvan rantaa laiturilta kuvattuna

Siinä lounasta nauttiessa tuli meidän touhuja seuraamaan västäräkki, peippo ja punarinta. Aika pelottomia lintuja, olivat varmaan tottuneet ihmisiin. 

Punarinta

Juuri kun olimme keräämässä tavaroitamme, niin huomasin järvellä uiskentelevan linnun. Se osoittautuikin kuikaksi, joka sukelteli ja suki itseään.

Kuikka räpyttelee

Kuikka

Viimein olimme valmiit jatkamaan matkaa ja kiipeämään ne 200 porrasaskelmaa, jotka juuri aiemmin olimme laskeutuneet. Päivätuvalta olisi päässyt ylös myös Helvetinkolun rotkosta, me tyydyimme portaisiin. 

Polku Helvetinkolulle

Portaiden yläpäästä haarautui polku Helvetinkolulle. Polulla oli paljon puurakenteita, pitkoksia ja portaita. Vain kuivimmissa ja tasaisemmissa kohdissa kuljettiin maassa. Pian saavuimme kolulle. Se on 40 metriä pitkä ja 38 metriä syvä kalliohalkeama, joka on syntynyt joskus yli 100 miljoonaa vuotta sitten, kun maankuori on liikahtanut.

Helvetinkolu

Helvetinkolu ei kyllä kuvissa näytä miltään, se täytyy itse nähdä ja kokea. Emme tällä kertaa kulkeneet tuota solaa, mutta paljon siinä ihmisiä kulki. Me jatkoimme pienen matkan päähän näköalapaikalle.

Iso Helvetinjärven rantakalliolla

Mää ja Iso Helvetinjärvi

Näköalapaikalta piti palata noin sata metriä takaisin polulle. Polku lähtikin melkein heti laskeutumaan taas rotkon pohjalle, onneksi rappusia pitkin.

Rappujen alaosasta

Rappusten alapäässä valoa oli niukemmin ja metsä hieman hämärämpää. Hippiäiset livertelivät kuusikossa ja metsänpohja alkoi muuttua yhä kosteammaksi.

Naavaa

Rotkon pohjalla oli pieni ja kaunis Sammakkolampi ja sitä reunustava soinen metsikkö. Metsikössä oli hämärää, vaikka ylhäällä paistoikin aurinko. 

Rotkon pohjalla

Rotkon pohjalta noustiin jälleen portaita toiselle puolelle. Jostain kumman syystä (varmaan johtui kuolemasta, joka tuli kiivetessä 😃) ei kuvia ylösnoususta ja sitä seuraavasta metsäpolusta ole lainkaan. Nousu oli ainakin minun kuntoiselle toimistotyöntekijälle kova koetus. Portaita oli varmaan kolme-neljäsataa ja kun ne oltiin päästy ylös, niin polku jatkoi nousua vielä varmaankin reilun kilometrin verran. Porrasharjun päälle kun päästiin, niin maasto muuttui mukavammaksi. Polku kulki harjun päällä ja siinä oli vain pieniä kumpreita ylitettävänä. Harjulta lskeuduttiin alas Iso Ruokejärvelle - vihdoinkin!

Päivän reitti

Mulla on puhelimessa Metsähallituksen Maastokartat -sovellus, jota käytin reitin nauhoitukseen. Varmaankin johtui erittäin huonosta nettiyhteydestä, joka katkesi välillä kokonaan, että tuolla päivätuvalla reitti näyttäisi käyneen välillä keskellä järveä. Sovellus laski matkaksi seitsemän kilometriä,  mutta siitä täytynee vähentää ainakin puolisen kilometriä tuon gps-sekoilun vuoksi. Sovellus näyttää myös reitin korkeuseroksi 187 metriä, eli melkoista ylä- ja alamäkeä mentiin.

Sammakonpoika

Telttailupaikalle päästyämme isäntä alkoi pilkkoa nuotiopuita ja minä pystytin leirin. Oman riipparin laitoin lähelle rantaa paikkaan, jossa oli tasainen alusta isännän teltalle. Jouduin välillä väistelemään pientä sammakonpoikaa (vai oliskohan ollut oikein konnapoika, en tiedä). Iltapalaksi paistettiin nuotiolla makkaraa ja paahdoimme taas leipää. Kyytipojaksi olin varannut pienet mustikkakeittopurkit ja kahvia sekä teetä. Itse en kahvia juo, mutta isäntä kyllä ja kahvinkeitto onnistui trangialla ihan hyvin. 

Kaakkuri

Iso Ruokejärvi oli kaunis pikkujärvi, jota reunusti suomaisema. Telttaillessa alusta onkin oiva, koska turpeinen maa antaa hieman myöden. Tosin rankkasateiden jälkeen se on varmasti aika märkä. Siinä iltapalalla nuotiopaikalla istuessa huomasin järvellä linnun. Luulin sitä ensin kuikaksi, mutta se osoittautuikin lähemmässä tarkastelussa kaakkuriksi. Se olikin mun 132. lintu tälle vuodelle ja elis (elämänpinna). 

Iltarusko

Kun aurinko alkoi laskea se valaisi hienosti järven rannan puut. Maisema muuttuui harmaammaksi hämärän tultua.

Auringonlasku

Illan hämärtyessä myös tuuli tyyntyi ja järven pinta muuttui peiliksi. Taivaan värit oli upeat ja kaakkurit ääntelivät jossain kauempana. Välillä kuului jonkin sorsalinnun ääniäkin, muttemme niitä nähneet.

Taivaan tulet

Ilta kuin satukirjasta

Iso Ruokejärven telttailupaikalla oli siis nuotiopaikka. Sen lisäksi oli liiteri ja huussi. Jossain vaiheessa iltaa kuljin huussin suuntaan, niin maassa polun varrella oli vessapaperia pitkin poikin. Tämä on yksi asia, mikä retkeilijöissä ottaa päähän. Huussi on vieressä, mutta sitä ei käytetä. Eikä siinä mitään, jos joku ei siellä tykkää käydä, mutta ei ole kovin kiva kulkea saatikka telttailla vessapapereiden seassa. Jos itse joudun metsässä tarpeeni tekemään, niin piilotan paperin sammalen tms. alle pois näkyvistä. Pysyy maasto siistimpänä.

Vessapaperi-invaasio

Kaakkurit iltauinnilla

Hämärän tultua aloitti kaakkurit iltatanssinsa, ne nousivat tanssiin ihan synkassa ja jonkun aikaa sitä harrastivat. Sitten nousivat lentoon kovasti äännellen ja kiersivät järven pari kertaa laskeutuakseen taas tanssimaan. Oli kyllä hieno kokemus nähdä se.

Kaakkureiden tanssi

Kaakkurin iltalento

Kaakkureiden rauhoituttua mekin aloimme vetäytyä yöpuulle, minä riippariini ja isäntä telttaansa. Päivä oli ollut rankka mutta niin hieno. Mietin sitä vielä nukkumaan mennessäni, että kuinka hienoja paikkoja meillä täällä Suomessa on ihan kaikkien ulottuvilla.

Kaakkurit aamu-usvassa

Kuuden aikoihin aamulla kaakkurit herättivät minut ja kömmin riipparista ulos. Järvellä oli sankka sumu ja sieltä erottui kolmen kaakkurin silhuetit. Vielä ei aurinko ollut noussut, mutta hämärä alkoi väistyä. Hetken päästä ensimmäiset auringonsäteet valaisivat puita vastarannalla ja sumun seasta ui esiin kaksi haapanaa.

Haapanat

Aamu-usva

Kömmin vielä hetkeksi takaisin riippariin ja seurasin aamun valkenemista. Kun aurinko nousi, alkoi sumu hälvetä ja maisema muuttui taas nopeasti.

Suolla nousi usvaa

Sumun hälvettyä alkoi yhtäkkiä nousta usvaa järvestä ja suolta. Usva liikkui paljon nopeammin kuin sumu ja kulki verkkaan järven pinnalla.

Usva alkoi nousta järvestäkin

Peilityyni järvi

Sumu jo miltei kadonnut

Kun aurinko nousi korkeammalle ja alkoi lämmittää toden teolla, nousi uusi usva ja tällä kertaa todella nopeasti. Kaikki peittyi harmaaseen, joka jopa hieman pimensi seutua.

Haapana aamu-usvassa

Sininen hetki

Tällä kertaa usvan hälveneminen kesti kauemmin, linnut uiskentelivat rauhallisina järven tyynellä pinnalla ja sukeltelivat aamiaista.

Kaakkuri

Aamuaurinko lämmitti

Ryhdyin aamiaisen laittoon. Sytytin tulen nuotioon ja laitoin trangialla puuron kiehumaan. Keitin kananmunia ja paahdoin nuotiolla leipää. Aamuteetä piti myös saada. Isäntä ei halunnut nousta vielä seitsemän aikaan, niin söin itsekseni aamiaisen ja kahdeksan jälkeen sain isännänkin aamukahville.

Aamunuotiolla

Haapana

Aamiaisen jälkeen otettiin vielä aamupäivälevot ennenkuin aloimme koota leiriä kasaan. Koska tullessa oli niin paljon nousua, niin oletuksena oli, että paluumatka tulisi olemaan hieman helpompi. Ja näin olikin. Alussa oli nousu Porrasharjulle ja sen jälkeen vain pieniä lyhyitä nousuja ja laskuja. Helvetinjärven rotkoon oli huomattavasti mukavampi nyt laskeutua pitkän matkaa eikä nousu sieltä ylöskään tuntunut liian raskaalta. Helvetinkolulta käännyttiin kulkemaan luontopolun eteläistä osaa soiden ja metsiköiden läpi.

Luontopolulla

Loppumatkan metsäpolkua

Soilla näkyi olevan karpaloita kypsymässä, vielä ne oli kuitenkin raakoja enkä päässyt niitä maistamaan. Tämä oli mulle ensimmäinen kerta, kun näin luonnossa kasvavan karpalon. Tässä vaiheessa huomasin, että energiat alkoi olla aika vähissä ja välipala olisi tarpeen. Pysähdyimme polun varressa olleen pöydän ääreen ja söimme banaanit. Hetken huilitauon jälkeen oli mukavampi jatkaa matkaa, kun oli hieman täytetty energiavarastoja.

Karpalosuo

Loppumatka oli taas pientä hiekkatietä ja vielä aika pitkä nousu portille. Hetken päästä portti jo näkyikin ja pääsimme autolle melkoisen uupuneina. Vaikka reitti takaisin olikin helpompi, niin pidemmän tauon puute näkyi kyllä aika totaalisena väsymyksenä.

Helvetin portista ulos

Menimme Helvetinportin ravintolaan vielä maistelemaan villisikaburgerit. Ravintolassa oli tarjolla myös strutsin lihaa. Ravintola käyttää kattavasti lähiruokaa ja kasvattaa villisiat sekä strutsit itse.  Burgeriinkin sai halutessaan kananmunan sijaan strutsin munaa. Hampurilaiset oli hyvät ja ainakin meidän mielestä hinta-laatusuhde oli kohdillaan. Tämä tankkaus teki hyvää ja edessä oli enää ajomatka kotiin. 

Villisiat

Villisiat ja strutsit laidunsivat Helvetinportille vievän tien varrella. Pitihän noista suloisista possuistakin napata kuvat. Niiden emä ei kovin suloinen ollut ja se tuijotti mua epäluuloisesti.

Pikkupossut

Strutsi

Strutsit olivat uteliaita

"Kamelikurki"

Meillä jäi reppuun vielä nuudelit ja säilykeliha, jotka olin varannut lounaaksi. Ehkä ei olisi ollut niin väsynyt loppumatkasta, kun olisi pitänyt lounastauon puolivälissä, syönyt ja levännyt hyvin. Mutta kotiin kuitenkin päästiin ja jo on mielessä seuraava retki.

Lauantaina auton nokka suuntautuu kohti pohjoista, ensin Liminganlahdelle ja sieltä Kuusamoon. Tiedossa on viikon retki ja luulenpa, että joudun sieltä kirjoittamaan kesken viikon blogiin, jotta saan kaiken teille kerrottua ja näytettyä. Tai sitten kirjoitan kilometrin pituisen blogiteksti kotiin palattuani😄.

 

Johanna