Säppi 25.-26.7.2020

Lauantaiaamu alkoi sateisena ja pilvisenä, kun pakkasin rinkkaa autoon. Kumisaappaat jalkaan, sadetakki niskaan ja kohti Kuuminaista. Mahtoikohan tuo taivutus mennä oikein? Täkäläiset paikannimet taipuu ihan oudosti😄. Joka tapauksessa Salokankaan satamassa odotti 11 muuta PLY:n tyyppiä, joista pari oli aiemmin tuttuja ja yksi koira. Olimme lähdössä Säpin majakkasaarelle pihatalkoisiin ja lintuja tarkkailemaan. Sen enempää en retkestä etukäteen tiennyt. Vähän kyllä jännitti lähteä reissuun ihan tuntemattomien kanssa. 🤔

Lähdön hetki

Lastasimme veneeseen trimmereitä, viikatteita, ruokaa ja vettä. Enää ei satanut ja pilvipeitekin hieman rakoili. Monilla oli jätesäkkejä reppujensa suojaksi, itse en ollut sellaista älynnyt ottaa. Kun lähdimme matkaan kahdeksalta, aloin kaivata myös sadehousuja. Mainingit olivat melkoiset ja joka kerta, kun vene osui maininkiin, se pärskäytti komeasti vettä veneeseen. Matka kesti puolisen tuntia ja tuona aikana sadetakkinikin luovutti ja alkoi saumoista imeä poimuissa seisovaa vettä sisäänsä. Loppumatkasta nouseva aurinko alkoi hajottaa pilvipeitettä ja lämmitti mukavasti.

Vettä roiskui enemmän kuin tarpeeksi.

Aamuaurinko hajoitti pilvet ja sää selkiytyi

Satamassa odotti maitokärryt, joihin lastattiin tavaraa ja siirryttiin rantametsikön läpi majakkapihalle. En malttanut olla ihastelematta upeaa saarimiljöötä vanhoine taloineen ja niittyineen. Majakka seisoi ylväänä korkeimmalla kohdalla. 

Säpin majakka

Purettiin lasti ja asetuttiin taloksi. Vaihdettiin kastuneet vaatteet kuiviin ja tutustuttiin pihaan. Säppi-isäntämme Kimmo keitti meille kahvit ja kertoi viikonlopun ohjelmasta. Ensin tehtäisiin töitä pari tuntia, syötäisiin leivät työn lomassa ja jatkettaisiin toiset pari tuntia. Käytiin läpi, mitä alueita niitettäisiin ja mitä kasveja säästettäisiin ja mitä ehdottomasti haluttiin pois. Kukkivat kukat säästettäisiin pörriäisiä varten ja heinä, jonka nimeä en enää muista, leikattiin kokonaan pois. Alla on kuvia säästettävistä kukkasista, pihamaalla oli myös ahomansikkaa ja lillukkaa, erilaisia saroja ja heiniä, ruoholaukkaa ja mehikasveja. Nokkoset ja jo kukkineet mesiangervot leikattiin myös pois. Monimuotoisuutta pihalla siis riitti.

Keltamatara

Ketoneilikka

Säästettiin tämäkin mutten millään saa enää nimeä mieleen 😊

Pidimme myös nopean esittelykierroksen, kun emme kaikki tunteneet toisiamme. Meitä oli siis neljä naista, kahdeksan miestä ja koira. Meillä oli mukana yhdistyksen rengastaja, vuosikymmeniä harrastaneita ja sitten vain muutaman vuoden harrastaneita ja jotain siltä väliltä. Vaikka olenkin itse kohta 49, niin taisin silti olla nuorimmasta päästä. En lainkaan ihmettele,  miksi yhdistyksen yksi tavoite on saada nuoria mukaan toimintaan. 😊

Pihamaata

Ei sitten muuta kuin työn touhuun. Aloitin niittämällä aluksi pihalla, mutta kuivunut heinä ei oikein viikatteella katkennut, joten siirryin niitylle niittämään. Niitylläkin pyrimme jättämään kukkivat kukat rauhaan. Siellä niitä tosin oli paljon vähemmän, kun heinä oli vallannut alaa. Niittäminen keskeytyi aina välillä, kun niittokaveri Martti, huomasi perhosen. Kävin ottamassa kännykällä kuvat niistä, kun kamera oli jossain kaukana pirtissä. Kuvat ei siis ole priimaa, mutta niin kauniita perhosia, että oli pakko kuvata. Martti on perhosharrastaja ja tunnisti perhoset puolestani. Itse kun pystyn tunnistamaan ilman opuksia ehkä kymmenisen perhoslajia.

Loistokultasiipi

Loistokultasiipi ja pikkukultasiipi sulassa sovussa

Lauhahiipijä

Ihan kun olisin ennenkin ollut niittohommissa, sen verran hienoa sarkaa tuli tehtyä😄

Kahvitauon jälkeen vaihdoin työvälineen pystymallin puutarhasaksiin ja lähdin karsimaan nokkosia ja heiniä mustaviinimarjapuskien ympäriltä. Kaikenlaisia pörriäisiä ja heinäsirkkoja oli paljon liikkeellä, lisää perhosiakin. Nyt kuitenkin olin jo viisastunut ja pidin kameran lähettyvillä.😅

Nokkosperhonen

Isokoisa

Joku heinäsirkka ja joku koi, näitä on vaikea tunnistaa😔

Tämä hepokatti olikin jo sitten ehkä 6-7 cm pitkä otus

Kupari- tai kultakuoriainen, naamasta kuulemma erottaa, mutta nyt tuli peräpää

Vanha tesmaperhonen

Sirkat hyppi joka paikassa

Lauhahiipijä

Elämänsä ehtoopuolella oleva niittyhopeatäplä

Liekö joku kiitäjä, jätän tunnistamisen myöhemmäksi

(Saa toki kommentteihin laittaa, jos näitä joku tunnistaa!)

Päivä lämpeni nopeasti ja puolen päivän tienoilla oli jo ihan hellettä. Hikihän siinä puurtaessa tuli ja nälkäkin alkoi vaivata. Onneksi työt alkoi olla loppusuoralla ja pääsimme Kimmon laittamalle päivälliselle. Päivällisenä oli paistettua samana aamuna kalastettua lohta, uusia perunoita ja salaattia - herkullista! Siinä syödessä rupateltiin kaikenlaista ja tututstuttiin paremmin. Taavi-koira oli hienosti menossa mukana.

Niitetyt heinät päätyivät seipäille

Vanha rekennus laitumella

Taavi

Ruoan jälkeen ohjelmassa oli lintujen havainnointia. Osa porukasta lähtisi rengastushommiin, osa kiertämään rantaa myötä- ja osa vastapäivään, kukin mieltymyksensä mukaan. Itse lähdin jo kokeneen harrastajan Hessun mukana vastapäivään. Toivoimme törmäävämme saarella asustaviin mufloneihin. Hessu suoritti lintulaskentaa samalla kun kiersimme. Lähdimme aluksi polkua pitkin luotsimajan ohi ja siitä pian rantaan. Sen jälkeen ei polulla kuljettu, vaan rantaniityllä, kivikoissa, mättäillä ja lätäköissä, saappaat oli todella tarpeen. 

Rannassa ensimmäisenä vastassa oli tiiroja, lokkeja ja merimetsoja

Rantamaisemaa

Ristisorsapoikue

Rantakalliolla

Katajia

Hessu pystytti aina välillä kaukoputkensa ja tarkkaili rantaa ja merellä olevia pikku karikoita ja luotoja. Itse olin lähinnä haltioituneena siitä kauniista merimaisemasta, tuoksuista ja äänistä. Ja kamera lauloi 😂 

Hessu tiirailemassa

Merimaisemaa

Nämä kaksi olivat merikihuja, kiikareilla näkyivät paljon selvemmin :)

Merihanhia

Metsäviklo

Taveja

Kyhmyjoutsenperhe

Kuljimme kallioiden yli Lännennokkaan, josta alkoi sitten laaja rantaniittyalue. Rantaniitty oli vetinen ja paikoin ihan lätäköillä. Muflonit ja Highlander-naudat olivat talloneen sen pehmeäksi ja mutaiseksi. Kulku oli melko raskasta ja koko ajan piti katsoa mihin astui. Oli niitä jätösläjiäkin joka puolella :D

Eteläkärjessä vihdoin näimme muflonipässit, vohlat ja kilit olivat jossain piiloissaan, emmekä niitä onnistuneet näkemään. 

Muflonit

Tyrniä kasvoi villinä joka puolella

Tukkakoskeloita ja sinisorsia

Rantaniittyä

Valkoposkihanhia

Kelopuu rantaniityllä

Niitylle syntyi lammikoita, kun vesi laski

Eteläkärjessä oli syntynyt suurehko lampi niitylle ja siellä uiskenteli tavi, liro lenteli kiveltä kivelle ja metsäviklo äänteli kovasti lennellen edestakaisin. Musta- ja valkoviklo olivat sen verran arkoja, että häipyivät kiireesti. 

Tavi

Liro

Lapasorsa

Valkoviklo

Mustaviklo

Rantasipi

Eteläkärjestä itään päin oli suhteellisen helppokulkuista niittyä. Ja siellä laidunsikin sitten saaren Highlanderit kaikessa rauhassa. Kun niitä joutui ohittamaan muutaman metrin päästä, niin kyllä aika paljon jännitti. Ne olivat aivan valtavan kokoisia, monisatakiloisia ja yhtä korkeita, kun minä olen pitkä - eli aika korkeita, mutta niin hienoja, komeita eläimiä.

Karjaa

Taivaanvuohi

Meriharakat huilaamassa

Suosirrejä ja jänkäsirriäinen

Rengastajamme Ari asettamassa lintukatiskoja paikoilleen

Tiira siellä ihmettelee, että miks noi suosirrit ja pari kuovisirriä yrittää mahtua kaikki samalle kivelle

Saaren itäpuolella Hanhistossa oli rengastajamme asettelemassa lintukatiskoja paikoilleen. Sitten piti vaan istuskella kauempana paikoillaan hiljaa ja odottaa, että kahlaajat kävelevät sinne sisään. Katiskat olivat paikoillaan koko illan ja yön, aamuun asti. Niitä ei voinut moneksi tunniksi jättää katsomatta, koska saarella on variksia, jotka osaavat syödä linnut katiskasta. Olimme Hessun kanssa tarponeet jo vajaat kolme tuntia, niin minä lähdin takaisin lintuasemalle päin, Hessun jatkaessa vielä tovin matkaa. Juuri, kun olin lähdössä, aidan sipäälle lennähti nuori käki, joka oli melko peloton.

Käki

Kun kaikki pikkuhiljaa palasivat kierroksiltaan, niin suurin osa miehistä meni saunaan. Muut istuimme pihamaalla jutustelemassa päivän havainnoista ja tapahtumista. Naisetkin päästettiin lopulta saunomaan ja se tekikin hyvää kipeille lihaksille ja väsyneille jaloille. Saunan jälkeen lähdin vielä satamaan soittamaan pari puhelua, koska kuuluvuus majakan ja lintuaseman alueella oli todella huono. Matkalla satamaan olevassa rantalepikossa oli korvia huumaava sirityskonsertti menossa. En edes ala arvailemaan minkälaisia heinäsirkkoja ja hepokatteja siellä oli, kai Suomessa kaskaitakin on. Aurinko teki jo laskuaan ja muuttunut valaistus näytti hienolta. Vielä laitettiin porukalla tuli grilliin ja paistettiin makkarat iltapalaksi ennen nukkumaanmenoa.

"Pitkospuut" satamaan

Lintuasema iltavalossa

Grillausta

Aamulla kukin heräsi, kun siltä tuntui. Itse heräsin jo seitsemän aikoihin ja kömmin huussin kautta räystään alla olevan vesisaavin luo aamupesulle. Viileä sadevesi teki tehtävänsä ja virkisti mukavasti. Kimmo jo keitteli aamupuuroa ja saimme tehdä voileipiä. Aamiaista syödessä rupateltiin taas linnuista ja harrastamisesta. Lintuja voi harrastaa niin monella tapaa. Tapoja on varmasti yhtä monta, kun on harrastajiakin. Jokainen tyylillään. Itse tykkään valokuvata, koska siitä jää muisto. Toki kirjaan ylös kaikki havainnot, joita teen oli kuva tai ei. 

Huussi

Aamiaisen jälkeen rengastaja pyysi meidät naiset luokseen ja pääsimme katsomaan (ekakertalaisia kun oltiin) rengastusta. Ari oli tuonut kahlaajia kangaspusseissa asemalle. Yksi kerrallaan niiltä mitattiin siiven ja nokan pituus, katsottiin sukupuoli, ikä ja mahdollinen sulkasato ja punnittiin. Sitten ne sai renkaan jalkaansa. Aamun saldona oli kymmenkunta suosirriä ja yksi isosirri. Yhdellä suosirrillä oli jo rengas ja sen oli rengastanut joku todennäköisesti pariisilaisesta museosta, koska renkaassa luki numerosarjan lisäksi "Museum, Paris". Lisää tietoja tuosta linnusta saadaan, kun Ari ilmoittaa renkaan tiedot eteenpäin. 

Suosirrin nokkaa mitataan

Suosirrin siiven mittaus

Isosirri saa renkaan

Isosirri ujostelee

Isosirri selkäpuolelta

Punnitus

Kun rengastaja oli saanut osan linnuista valmiiksi, me naiset lähdimme kiikuttamaan niitä kangaspusseissaan satamaan. Nämä linnut piti ottaa pussista käsin, koska ne eivät olleet halukkaita lähtemään itse. Varovasti pussista lintu käteen ja heitto ilmaan. Sinne ne sitten lensivät, osa kauemmas, osa jäi ihan lähelle rantalammikkoon hetkeksi huilaamaan, kunnes jatkoivat muuttomatkaansa. Sirrit ovat olleet pesimässä Siperiassa ja ovat nyt matkalla jonnekin Egyptin tai Lähi-Idän tienoille. Tuntui hassulta ajatella, että tuollainen jopa alle 40 grammainen suosirri lentää tuolla tuhansia kilometrejä päästäkseen lämpimään talveksi, vain palatakseen taas keväällä Siperiaan pesimään.

Suosirri pussista ulos

Ja matkalle kohti Lähi-Itää

Kun kaikki linnut oli rengastettu ja päästetty vapauteen, lähdin kuvaamaan vielä Highlandereita, jotka aamun tullen olivat saapuneet pihalaitumelle. Kävin vielä satamassakin istuskelemassa ja nauttimassa aurinkoisesta päivästä. Jotkut lähtivät taas kiertämään saarta. 

Ammu

Vähän erinäköinen ammu

Nämä olivat koko 16 lauma sonneja

Rantalaidun

Tämä suosirri jäi ruokailemaan lähistölle

Sonni lepäilemässä

Kottaraiset tyrnipensaassa

Pian olikin jo lounasaika ja Martti oli tehnyt meille kilohailipastaa, pakko kokeilla joskus itsekin. Jälkiruoaksi oli Ailan tekemää tiikerikakkua. Tiskit tiskattiin pihalla ja siivottiin kämpät. Kun vene saapui mukanaan kipollinen saarituristeja, me lastattiin maitokärryt ja lähdettiin viemään tavaroita satamaan. Sitten vielä "lähtöitkut" ja paattiin. 

Tiikerikaakkua

Kaffee ja teetä

Tiskipöytä

Lähtöhetki

Taavi oli reipas, vaikka sai hänkin osansa pärskeistä

Sinne se jäi, Säppi

Noh, mitä tästä jäi käteen? Kahdeksan elämänpinnaa, kaksitoista vuosipinnaa, yhteensä 47 havaittua lajia. Eli ihan mukava saldo.👍 Uusia harrastuskavereita ja paikat kipeeks niin talkoohommista kuin kävelyistäkin. Märät vaatteet ja kivoja muistoja. 😂 Mutta ensi vuonna olen varmasti mukana taas. Ehkä menen saarelle jo kevätmuuton aikaan, jos vaan onnistun saamaan venekyydit. Ensi kerraksi täytyy hankkia kunnon sadevarusteet, oma sadetakkini ei tuota höykytystä kestä. Crocsit olis ollu kans kiva olla mukana ja särkylääkettä :D 

Seuraava retki onkin sitten ehkä jo ensi viikonloppuna, mutta viimeistään seuraavana. Silloin ei varmastikaan tule näin pitkää tarinaa. Tämä reissu oli ihan omaa luokkaansa. Jos satakuntalaisia lukijoita kiinnostaa, että mistä tässä oikein on kyse, niin tervetuloa lintukävelylle 8.8. klo 9.00 Porin Kirjurinluotoon. Lähtö on parkkipaikalta ja kävely kestää 2-3 tuntia. Kävelemme hyvin verkkaista tahtia, katselemme ja kuuntelemme lintuja. Oppaina PLY:n porukkaa ja retki on maksuton. Lisätietoja voit lukea yhdistuksen kotisivuilta satakunnanlinnut.fi.

Kiva kun luit! Klikkaa "tilaa", niin saat ilmoituksen, kun seuraava reissu ilmestyy.