Johannan retket

Heretyn kämppä Maaliskuun ulkona nukuttu yö oli jälleen uudessa kansallispuistossa. Isojärven kansallispuisto on Kuhmoisissa. Ajelin lauantaiaamusta ensin Nokialle hakemaan Susanna-siskon taas mukaani. Yhdessä jatkoimme Kuhmoisiin, jonne oli Tampereelta reilun tunnin ajomatka. Viimeiset kymmenen kilometriä tie oli todella huonossa kunnossa. Routa oli tehnyt paljon reikiä ja kuoppia. Piharakennus Olimme päättäneet kiertää Hevosenlenkin ja olla yötä Kuorejärven rannalla. Reitti alkoi Heretyn kämpältä. Kämpän pihamaalla oli huussit, jätepiste ja paljon infotauluja. Pysäköintialue oli suhteellisen suuri. Polkujen aloituspaikka oli merkitty selkein kyltein.  Infotauluja Reittimerkinnät Heitimme rinkat selkään ja lähdimme Hevosenlenkille. Maasto oli aluksi kaunista mäntykangasta, pieniä mäennyppylöitä ja helppokulkuista polkua. Aurinko lämmitti mukavasti ja jouduin luopumaan islantilaisneuleestani heti alkumatkasta. Mäntykangasta Erikoinen kuusen kaarna Mäntykankaan jälkeen alkoi maisema...

Pääsin seuraamaan hienoa tapahtumaa Olkiluodossa kauniina aurinkoisena kevätpäivänä. SEY:n eläinsuojeluneuvoja Petri Grönroos ja Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen rengastaja Ari Rantamäki kävivät vapauttamassa hoidossa olleen kaulushaikaran Olkiluotoon. Lintu matkusti Olkiluotoon pahvilaatikossa Ohikulkijat löysivät linnun huonossa kunnossa jäältä Porin Teemuluodon läheltä helmikuun puolivälissä. He ottivat linnun syliin ja kantoivat sen Halssin rantaan. Lintu oli niin heikossa kunnossa, ettei se ollut tehnyt lainkaan vastarintaa. He ottivat yhteyttä PLY:n Rantamäkeen, joka kävi hakemassa linnun Halssista. Normaalisti kaulushaikarat ovat muuttolintuja. Joskus ne saattavat jäädä yrittämään talvehtimista rannikolle, mutta tällä kertaa oli huono talvi. Kun rannikot jäätyivät, ei kaulushaikaralle ollut enää saalistuspaikkoja. Se oli nälkiintynyt ja laihtunut. Aluksi lintu oli Rantamäen kotona hoidossa, mutta se siirrettiin Grönroosille parin päivän päästä. Grönroos hoitaa lintujen lisäks...

Tämän vuoden ensimmäinen kansallispuistoretki suuntautui Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan rajalle Lauhanvuoren kansallispuistoon. Matkaseuraksi sain siskoni Susannan, joka viime kerran jälkeen meinasi tulla mukaan seuraavan kerran vasta keväällä. Säätiedote lupasi lämpöasteita, niin siskokin uskalsi mukaan. Kyselin taas etukäteen kansallispuiston facebook-sivuilta vähän tietoja poluista ja talvikunnosta. Aluksi oli mielessä Pirunkierros, mutta sen lähtöpaikan parkkipaikalla ei ollut talvikunnossapitoa. Polun kunnostakaan ei ollut varmuutta. Päätimme siis lähteä Spitaalijärven telttailualueelle. Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark Lauhanvuori kuuluu Lauhavuori-Hämeenkangas geoparkiin. Vuoren laki on jääkaudella ollut merenpinnan yläpuolella ja näin säästynyt jääkauden vaikutuksilta. Lauhanvuoren rinteet ovatkin karummat kuin laki. Telttailupaikkamme Spitaalijärvi on Lauhanvuoren rinteellä oleva hapan järvi. Tällä hetkellä järvi on noin 176 metriä merenpinnan yläpuolella. Ajoimme Spitaalijärv...