Viikonloppu pyöräillen Seitsemisessä 16.-18.5.2025
Taitaa olla pitkästi yli vuosi aikaa (ellei kaksi), kun ollaan Suski-siskon kanssa viimeksi kaksin oltu retkellä. Molemmat hankimme viime kesänä työsuhdepolkupyörät ja talvella heräsi ajatus pyöräretkestä johonkin lähiseudulle. Molemmilla on sähköpyörä, niin kovin pitkää matkaa ei pystyisi tekemään ilman latauspaikkaa. Seitseminen olisi molemmille sopivan matkan päässä, mutta nykyisen hallituksen leikkaustoimet sulkivat Seitsemisen luontokeskuksen, eikä sieltä olisi saanut edes virtaa tai vettä.
Joskus kauan sitten kuukkeliporukan Jari oli sanonut, että voisin poiketa heidän mökillään retkilläni. (Kuukkelihommista voit lukea aiemmista kirjoituksistani.) Eipä ole tullut poikettua. Nyt kun kyselin tietoa mahdollisista latauspaikoista, Jari tarjosi heti apuaan. Kerroin Suskille, että latauspaikka löytyi ja päätimmekin sitten tehdä kahden yön reissun, kun lataukseen kuluisi kuitenkin muutama tunti. Reilu viikko ennen reissua säätiedotus näytti siltä, että lauantaina sataisi koko päivän. Se vähän latisti reissufiilistä. Mitä lähemmäksi retki tuli, sitä paremmaksi säätilakin muuttui. Lopulta luvattiin lämmintä ja aurinkoista koko viikonlopuksi. Eikä ollut eka kerta kun meille näin käy, säät ovat suosineet meidän retkeilyä aina.
Suski lähti liikkeelle Nokialta ja minä Parkanon Lapinnevalta. Starttasin vähän kuuden jälkeen perjantai-iltana. Keli oli upean aurinkoinen ja lämmin. Ajovarusteiksi riitti pyöräilyshortsit ja t-paita.
.jpeg)
Soljasten alue
Matkaa minulle tulisi määränpäähämme Kirkas-Soljaselle reilut 40 km. Suskin ajomatka oli reilut
70 km, mutta Suskin pyörässä onkin paljon tehokkaampi akku 😉 Pidin pienen juomatauon vähän ennen Aureskoskea ja taisin pukea tuulitakin päälle, kun aurinko alkoi laskea, eikä enää lämmittänyt metsäosuudella niin paljoa.
.jpeg)
Saavuttuani perille puoli yhdeksän aikoihin, oli Suski laittanut jo tulet keittokatokseen. Kirkas-Soljasen keittokatos on muuttunut varauskatoksesta kaikken käytössä olevaksi, varmaankin luontokeskuksen sulkeutumisen vuoksi. Meitäpä se ei haitannut. Katos oli hienolla paikalla ja ainakin toistaiseksi siistissä kunnossa. Vessat oli lähellä ja liiterissä polttopuita. Huilasin hetken ja pohdimme parasta paikkaa riippumatoille. Kirkas-Soljasella oli kaivo, mutta senkin vesi suositeltiin suodatettavan tai keitettävän. Niinpä laitoimme kattilat täyteen vettä ja keitimme sitä juomavedeksi ja kahvi/teevedeksi. Suski oli tehnyt meille tortillataskut iltapalaksi, ne laitettiin grilliin lämpiämään ja ne maistui todella hyvälle.
.jpeg)
Ilta oli upea ja saimme nauttia hienosta ilta-auringosta. Rantasipit kisailivat veden päällä lennellen ja kuikkapari uiskenteli lammella. Vähän myöhemmin Suski kuuli pöllön äänen ja hiljennyimme sitä kuuntelemaan. Viirupöllöpariskunta siellä oli äänessä. Koiras siirtyi vielä lähemmäksi ja sen kumea "huuu" kuului hienosti tyynessä kevätyössä. Naaras haukahteli välillä kuin ilmoittaen, että minäkin olen täällä. Myös käki kukkui lammen toisella puolen koko illan.
.jpeg)
Väsyneinä kömmimme makuupusseihin ja itse ainakin nukahdin käen kukunnasta huolimatta heti. Uni tosin oli katkonaista ja nousimme ylös jo ennen seitsemää. Tulet keittokatokseen ja aamupesulle. Keitimme kananmunat ja söimme puurot.
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
Lounasta auringonpaisteessa
Suski otti pienen aamulevon vielä ja minä jäin rantaan pöydän ääreen nauttimaan auringosta ja luonnosta. Metsäkirviset lauloivat joka puolella, peippokin yhtyi lauluun. Käki kukkui edelleen. Pikkukäpylintupesue tuli näyttäytymään läheisen nuoren männyn latvaan. Ne pitivät melkoista säksätystä siinä oksalta toiselle hyppelehtien. Hetken päästä ne kyllästyivät ja lensivät vihellellen muualle.
.jpeg)
Me aloimme pakkaamaan varusteita ja västäräkki tuli siihen viereen laulelemaan, ikään kuin toivottaen hyvää matkaa. Jarin mökille oli Kirkas-Soljaselta noin 15 km matka ja molemmilla akut oli aika vähissä. Niinpä pyöräilimme rauhallisesti akkua säästellen Soljastentietä pohjoiseen. Päästyämme Kuru-Parkano-tielle, pidimme lyhyen juomatauon. Asfalttitie Länsi-Aureen suuntaan tuntui oikein mukavalta raskaampien sorateiden jälkeen.
Jarin mökki löytyi aika helposti ja laskeuduimme kauniin metsäisen pikkujärven rannalle upealle mökkitontille. Jari tulikin pihaan vastaan ja laitettiin akut heti lataukseen. Jarin vaimo Varpu tuli myös pihalle ja esittelimme itsemme. Vaikka olen tuntenut Jarin jo 8 vuotta, niin olemme tavanneet vain kerran aiemmin. Sillä tavalla nykyiset kommunikointivälineet kyllä yhdistää ihmisiä. Kuukkeliporukalla on oma whatsapp-ryhmä ja siellä on melko aktiivista viestittelyä koko ajan.
Varpu oli laittanut meille juotavaa esille ja keitti kahvit. Saimme ihanaa kanttarellipiirakkaakin. Ja kaiken kukkuraksi vielä oikein kuohujuomaa! Tunsimme olomme todella tervetulleiksi. Kahvittelun jälkeen saimme katsella Suomi-Latvia jääkiekkopelin, Jari ja Varpu kun ovat myös kiekkoihmisiä. Suskin akku latautui aika paljon pidempään kuin omani ja Varpu tarjoutui vielä tekemään meille salaatit välipalaksi. Jälkiruoaksi saimme kauden ensimmäisiä kotimaisia mansikoita. Ihastelimme mökin ympäristön upeaa luontoa ja sain nähdä Jarin hienoja lintupostikortteja.
.jpeg)
.jpeg)
Kun Suskinkin akku oli saatu täyteen, oli aika jättää hyvästit upeille auttajillemme. Meistä otettiin valokuva mökin vieraskirjaan ja lähdimme matkaan. Seuraavaksi yöksi olin suunnitellut meille majapaikaksi Kirkaslammen laavua. Ajoin siitä ohi perjantaina ja näin, että se oli uusittu ja siistitty. Matkalla poikkesimme Aurettaressa jätskillä. Auretar on paikallinen kahvila-pizzeria. Pihamaalla oli amerikkalaistyylisesti ruostuneita autoja ja mopoja sekä kivasti terassipaikkoja. Asiakkaita tuntui riittävän.
.jpeg)
Kirkaslammelle ajettiin Seitsemisen harjua pitkin asfalttitietä. Oli paljon nousuja ja laskuja. Pian kuitenkin laavu tuli näkyviin ja ajoimme sen pihaan. Luin kansallispuiston sivuilta, että tässäkin saa leiriytyä ja aiheutti hieman hämmennystä, kun liiterin seinässä oli "leiriytyminen kielletty"-merkki. Koska nettisivuilla tämä oli kuitenkin luokiteltu leiriytymispaikaksi, niin tulkitsin kyltin niin, että liiteriin ei saanut leiriytyä.
Laitoimme tulet laavun grilliin ja istuimme ihastelemaan maisemia. Suolampi oli kaunis ja ympärillä taas ihana lintujen konsertti. Olin kotona laittanut leipätaikinan kuivat aineet pussiin ja nyt lisäsin vain nesteet ja rasvaa. Leivoin siis pannuleivät meille. Ne osoittautuivat todella herkullisiksi! Laavulla käväisi pari muutakin porukkaa makkaranpaistossa ja myöhemmin illalla tuli leirikouluporukka ongelle ja lättyjen paistoon. Iso lauma yläkoululaisia ja melkoinen härdelli. Vähän mietimme, että vaihdammeko paikkaa, mutta leirikouluporukka oli todella mukavaa, eikä tullut aika pitkäksi heitä seuraillessa. Paistoimme vielä ryynimakkarat iltapalaksi. Katsoimme riippumatoille paikat ja viritimme tällä kertaa tarpin mattojen ylle, kun säätiedotus lupasi pientä sadekuuroa puolille öin.
Pannuleivät
.jpeg)
Leirikoululaiset saivat lättykestinsä päätökseen ja lähtivät pikkuhiljaa leiripaikkaansa. Me käytiin iltapesulla ja kömmittiin nukkumaan. Liekö tarpin alla ollut sen verran hämärämpää vai mistä lie johtunut, mutta kumpikin nukkui paljon paremmin. Itse taisin nousta vasta lähempänä kahdeksaa, Suski oli noussut jo aiemmin ja keittänyt vedet valmiiksi.
.jpeg)
Horsmamunakasta
.jpeg)
Minä huomasin laavun takana maitohorsman versoja. Meillä oli mukana vielä kaksi kananmunaa aamiaseksi ja keksin, ettei keitetäkään niitä, vaan tehdään munakas. Keräsin horsman versoja ja pilkoin ne parin sentin paloiksi. Sekoitin munien joukkoon tilkan maitoa. Kuullotin horsman paloja hetken ja lisäsin munat pannulle. Pilkoin vielä luumutomaatteja munakkaan päälle. Vähän suolaa ja pippuria, niin johan tuli herkku!
Pian oli aika Suski lähteä kotimatkalle. Hänellä olisi matkaa kotiin reilut 70 km, joten useita tunteja siihen menisi. Itse jäin vielä vähäksi aikaa istuskelemaan ja pakkailemaan omia tavaroitani.
.jpeg)
Jari vinkkasi meille majavan pesän, joka olisi minun kotimatkani varrella. Päätin poiketa kurkkaamaan, josko majavaa näkyisi. Löysin perille helposti ja näin heti, että oikeassa paikassa olen. Majavat olivat kaataneet kymmeniä puita pienen järven rannalta. Jäin paikoilleni hiljaa odottamaan, mutta ei majava näyttäytynyt. Pois lähtiessäni näin varvikossa jonkun vilahtavan ja jäin tutkimaan, että mikä siellä liikkuu. Kyy sieltä esiin tuli. Noin puolimetrinen komea käärme. Odottelin, että se paineli pois polulta ja palasin takaisin pyörälleni.
.jpeg)
Kotimatka sujui leppoisaa vauhtia polkien ja kauniista kevätsäästä nauttien. Kilometrejä kertyi viikonlopun aikana 107, Suskille taisi tulla 170! Seitseminen on kyllä hieno paikka. Rakenteet on hyvässä kunnossa ja vaikka luontokeskus onkin suljettu, niin retkeilijämäärät eivät kyllä ole vähentyneet.
Suuret kiitokset vielä Jarille ja Varpulle vieraanvaraisuudesta sekä Johanna R:lle herkullisesta pannuleipäreseptistä ja tietysti Suskille matkaseurasta💚
Johanna
.jpeg)
.jpeg)
Kommentit
Lähetä kommentti