Säpin lintuasemalla 16.-28.6.2025
Sillainhan siinä käy, että kun antaa pikkusormen, niin kohta on koko käsi mennyt! Syksyllä kävin Porin lintutieteellisen yhdistyksen (PLY) lintuasemakurssin ja keväällä olin viikon Säpin lintuasemalla. Nyt kesälomalla sitten varaus kahdeksi viikoksi.
Paikkahan on upea. Kulttuuriperinnöllisesti arvokas majakkapiha, jonka rakennuksista yksi on PLY:n hallinnoima lintuasema. Saaren upea luonto omine erikoisuuksineen ja tietysti lintuja. Lintuasema kyllä kaipaisi sisälle pientä ehostusta, mutta kelpaa kyllä tarkoitukseensa vallan mainiosti.
Olin edellisen viikon Kuusamon lintumaratonissa. Viime vuoden vastaavasta tapahtumasta voit lukea blogini aiemmasta postauksesta. Sunnuntaina sieltä iltamyöhällä (taisi olla jo maanantain puolella) palasin kotiin Eurajoelle ja maanantaina heti illan suussa sitten kaupan kautta Kuuminaisiin Kala-Tommin satamaan. Tommi järjestää Säppiin kesäisin yleisökuljetuksiakin. Kurkkaa vaikkapa Visit Porin sivuilta kuljetukset Säppiin.
Suurin osa saaresta kuuluu Selkämeren kansallispuistoon, jonka pinta-alasta vain 10 % on maata, loput vettä. Säppi suurena saarena on aika iso osuus tuosta 10 %:sta. Saaressa asustaa vakituisesti lampaan villejä esi-isiä mufloneita, ne on tuotu alun perin vuonna 1949 saareen riistaksi. Muflonit tuotiin Korsikalta, missä niitä elää luonnonvaraisena. Mufloneja esiintyy edelleen villeinä muutamalla Välimeren saarella ja Suomeen niitä tuotiin muutamalle saarelle. Sitä en tiedä, vieläkö muualla Suomessa on mufloneja. Muflonit on pääasiassa kasvinsyöjiä ja niillä onkin Säpissä tärkeä maisemanhoidollinen tehtävä ja niistä on tullut vuosikymmenten saatossa merkittävä osa saaren ekosysteemiä. Kesäisin saareen tuodaan muflonien avuksi ylämaan karjaa, jotka auttavat pitämään rantaniityt matalina.
No entäs lintuasema sitten? Se on perustettu jo 1959, tuolloin Turun yliopiston eläintieteenlaitoksen kenttäasemaksi ja vuodesta 1965 sen toimintaa on pyörittänyt PLY. Säpin lintuasema onkin Suomen toiseksi vanhin. Säppi on lintuasemalle oiva paikka, koska saari on muuttoreittien varrella. Säpissä tavataan harvinaisuuksia vuosittain. Lintuasematoimintaan kuuluu rengastusten lisäksi muun muassa muuton havainnointia.
Kesälomasta kaksi viikkoa Säpissä...miksi? No SIKSI! Jos olet aiemmin lukenut blogiani, niin varmasti tiedät, että luonto antaa mulle tosi paljon ja rentoudun kaikkein mieluiten juuri luonnossa. Säpissä luonto on tässä ja nyt. Ei tarvitse kuin katsoa ikkunasta ulos. Luonto antaa sellaisia elämyksiä, mitä en ainakaan minä ole muualta saanut.
Säppi häämöttää
Saavuin saareen siis maanantaina 16.6. ja asetuin taloksi. Kruununmöljällä (laituri) ei ollut veneitä, joten ajattelin olevani saaressa yksin. Säpissä ei ole juomakelpoista vettä, joten se piti tuoda mantereelta. Onneksi kaupasta saa 10 litran tonkkia, niitä ostin kolme mukaan. Lintuasemalla on pienet aurinkopaneelit ja akusto, jolla saa sen verran sähköä, että voi hämärällä pitää valoja ja ladata puhelinta ym. Sähköllä toimiva jääkaappikin olisi, mutta minä en ole sitä käyttänyt. En halua joutua käyttämään aggregaattia. Niinpä ensimmäiseksi saavuttuani taistelin kaasujääkaapin päälle, jotta saisin kylmälaukussa olevat tavarat sinne.
Laukkujen purkua ja pientä iltapalaa. Ilta- ja aamupesut olen hoitanut ulkona sadevesitynnyrillä. Aikaisin nukkumaan, koska aseman velvollisuuksiin kuuluu muutos seuranta ja se on suoritettava auringon noustessa. Tarkistin ajan ja aurinko nousisi jo 3.52! Tuntui hurjalta, mutta päätin yrittää. Kello kolmelta soimaan. Kaasuliedellä aamupuuro ja termariin teetä mukaan otettavaksi. Aamupesu pihalla ja hyttyssuojaa iholle.
Aamuvakio suoritetaan yleensä joko Lännennokassa tai "pommikopilla". Minä suuntasin Lännennokkaan ja aloitin aamuvakion klo 04.15. Oli kova, kylmä luoteistuuli eikä muuttoa juurikaan. Näin elämäni ensimmäistä kertaa Präälässä vaalean muodon merikihun kahden tumman kihun seurassa. Laulajia ei juuri ollut äänessä, joten tyydyin laskemaan paikalliset linnut, mitä näköpiirissä oli.
Aamuvakion jälkeen menin takaisin nukkumaan, koska Kuusamon reissusta oli jäänyt melkoisesti univelkaa. Heräilin vasta iltapäivän puolella. Olin luvannut paikalla ollessani niittää polkuja auki juhannukseksi. PLY:llä on Metsähallituksen kanssa sopimus majakkapihan hoidosta. Huolehdimme siis, että pihalta tulee hävitetyksi kaikki sinne kuulumattomat kasvilajit ja niitämme pihaa tarpeen mukaan. Juhannukseksi oli odotettavissa vierasveneilijöitä, joten oli hyvä saada polut siistiksi.
Olin juuri käynnistämässä raivaussahaa, niin vieressä seisoikin nainen! Pelästyin oikein, että mistä hän siihen tupsahti. Tunnistin kuitenkin naisen Säppi 2000 ry:n rouvaksi, jonka olin joskus aiemmin nähnyt saarella. Säppi 2000 ry ylläpitää majakkapihan toista asuinrakennusta ja toimii majakkaoppaana saarella. Vappu oli aivan yhtä yllättynyt kuin minäkin, että saarella oli muita. Emme tienneet toisistamme ja Vappu oli tullut maanantaiaamuna kun minä illalla, emmekä olleet onnistuneet törmäämään ennen tätä. Lyhyen jutustelun jälkeen ryhdyin hommiin.
Lopuksi vielä lintuaseman edustakin siistiksi
Niittämisessä tulee aina hiki, niin päivän päätteeksi kävin pulahtamassa meressä ja suihkun virkaa toimitti taas sadevesitynnyri. Iltapalaa ja aikaisin taas nukkumaan. Keskiviikon aamuvakiolle kulkiessani, polulla tuli vastaan supikoira. Niitä emme saareen millään haluaisi, koska ne on vesilintujen pesintöjen pahin vihollinen. Aamuvakio hoitui vesisateessa, muuttoa käytännössä nolla edelleen. Pari mufloninaarasta kileineen sentään ilahdutti sateista aamua.
Polku Kirkkoharjulle
Vanhalla aitapolulla
Iltapäivä meni haravoidessa edellispäivän niittoja. Rantakäärmeenkin onnistuin näkemään makasiinin nurkalla. Seuraavana päivänä jätin aamuvakion väliin, kun keli oli edellisaamun kaltainen ja luoteistuulta 12 m/s. Aamupäivällä lähdin kuitenkin Hanhiston suuntaan (kaakkoisranta) kurkkaamaan, josko pudotuskeli olisi sinne jotakin tuonut. Pudotuskeliksi sanotaan keliä, jolloin muuttavat linnut eivät jatka matkaansa, vaan pudottautuvat lepäämään ja syömään. Eli kovat (vasta)tuulet ja/tai rankat sateet ovat sellaisia kelejä.
Rannat olivat kuitenkin hiljaiset. Matkalla vanhan aitapolun varrella lauleli idänuunilintu, josta mulle tuli elis eli elämänpinna. En ole kyseistä lintua aiemmin tavannut. Ristisorsapoikueen näin rannalla ja seurasin niiden touhuja hetken. Yksi poikasista oli uhkarohkea ja kiipesi kivelle levittelemään siipiään, ikäänkuin kokeillakseen josko ne jo kantaisivat. Sisarukset vähän arkailivat, mutta kiipesivät kivelle perässä ja lopulta myös emo tuli ja kiipesi korkeimmalle kuin sanoakseen, että eipäs pojat kokeilla liian hurjia leikkejä. Myös merihanhipoikue löytyi matkalta. Kuljin lopulta saaren ympäri kohti Lännennokkaa ja siitä asemalle. Saareen oli tullut Säppi 2000 ry:n jäsenpariskunta veneellä ja he myös yöpyivät veneessään. Mukavia ihmisiä.
Juhannusaatto alkoi ikävästi migreenillä ja nousin ylös vasta 11 jälkeen. Aamuvakio jäi siis hoitamatta, mutta lähdin kuitenkin pommikopille muutamaksi tunniksi. Tuuli oli edelleen ihan todella kova, iltapäivällä pahimmillaan jopa 15 m/s. Siitä huolimatta saareen tuli yksi Reposaaren metsästysseuran miehistä juhannusta viettämään. Myöhemmin illalla myös neljän nuoren miehen porukka rantautui juhannuksen viettoon. Rajavartioston partiovenekin kävi näyttäytymässä.
Tuo aiemmin mainitsemani pariskunta lämmitti juhannussaunan meille ja pääsin saunomaan vasta viimeisenä. Niinhän siinä sitten kävi, että oli liki puoliyö, ennen kuin olisin ollut valmis yöpuulle. Päätin siis valvoa aamuun, jotta pääsen aamuvakiolle. Ei olisi kolmen tunnin unilla ollut mitään mahdollisuutta päästä sängystä ylös.
Aamuvakion jälkeen piti tietysti mennä nukkumaan, kun yöllä ei tullut nukuttua. Mutta iltapäivällä sitten lähdin saarikierrokselle, tällä kertaan myötäpäivään. Poikasia oli taas paljon liikkeellä ja viiden ruokin parvi kalasteli Präälän päässä. Palattuani tein lättytaikinan ja söin iltapalaksi lättyjä. Sunnuntaina päätin pitää lepopäivän, kun oli tosi hieno ja aurinkoinen päivä. Saareen tulvi porukkaa ja Vapun laskujen mukaan jopa kuutisenkymmäentä ihmistä kävi päivän aikana.
Toinen viikko alkoi pilvisenä ja tihkusateisena. Aamuvakiolla oli tavanomaisen hiljaista. Merihanhia oli kerääntynyt Präälään ja haahkoja oli tullut lisää. Otin vielä pienet torkut aamuvakion päälle, mutta pitkään ei voinut nukkua. Oli nimittäin tulossa arvovaltainen vieras saareen. Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala oli Metsähallituksen vieraana. Päivän aikana ministerille kerrottiin Säpin saaren historiasta ja keskusteltiin siitä, miten luontomatkailu ja luonnonsuojelu voidaan sovittaa yhteen saariston haastavissa olosuhteissa.
Itse pääsin ihan yllättäen kertomaan ministerille lintuaseman historiasta ja PLY:n osallisuudesta majakkapihan hoidossa. Tulipa kysymyksiä myös linnuista ja lintuharrastuksesta Säpissä. Yksi ennakkoon osoitetuista vierailun keskustelun teemoista oli perinnebiotooppien hoito, joka on siis juuri sitä, mitä PLY Säpissä tekee. Yhdessä laidunnuksen kanssa nämä hoitotoimet on Metsähallituksen mukaan ratkaisevia uhanalaisten elinympäristöjen ja lajiston säilyttämisessä. Lisäksi metsähallituksen asiantuntijat kertoivat ministerille meriluonnon suojelun ajankohtaisista hankkeista mm. Biodiversea LIFE -hankkeesta.
Tiistaina oli tuuli kääntynyt etelään ja ajattelin, josko nyt jo olisi lintuja liikkeellä - turha toivo. Aamuvakio jopa edellisiä hiljaisempi, paikallisetkin linnut olivat vähentyneet huomattavasti. Iltapäivällä sumu esti havainnoinnin ja päätinkin sitten lämmittää meille saunan. Iltapalaksi noukin pihasta nokkosen lehtiä ja pyöräytin maukkaan nokkosmunakkaan.
Keskiviikon aamuvakiolle pääsin lähtemään vähän myöhässä (lue: nukutti hyvin). Vaan eipä siellä mitään tavallisuudesta poikkeavaa ollut. Lintuja oli tosi vähän. Jatkoinkin aamuvakiolta suoraan rantoja pitkin hanhiston suuntaan. Matkalla vihdoin törmäsin saaren kesäasukkaisiin ylämaan karjaan. Ne ovat olleet tosi arkoja ja paenneet heti metsään. Nyt onnistuin tulemaan tarpeeksi hiljaa ja vielä tuulen alta, niin eivät heti huomanneet minua. Hanhisto oli aivan tyhjä, muutama viklo ja sorsalintu. Merellä näkyi kaljaasi Ihana kulkevan kohti Luviaa, hieno paatti. Polulla sentään idänuunilintu toistamiseen laulelemassa.
Polku Hanhistosta asemalle oli vielä edelliskierroksella auki. Nyt oli ilmeisesti tiistain tuulet rysäyttäneet yhden kuusen polun päälle. Se oli tähän asti ollut konkelona tukevan näköisesti enkä ollut sitä edes osannut pelätä. Onneksi ketään ei ollut paikalla, kun se oli tullut alas. Se jäi nytkin vielä ikävästi puoliksi ilmaan niin, että sen alta pääsee kulkemaan kumartumalla. Itse en kyllä uskaltanut lähteä kokeilemaan, vaan kiersin ryteiköstä tuon kohdan.
Torstain aamuvakion vaihdoin reiluun neljään tuntiin Hanhistossa. Tuuli oli pohjoisesta taas ja siellä olisi vähän tuulen suojassa. Petyin jälleen. Ranta oli todella hiljainen, tavejakaan ei ollut kuin muutama kymmenen. Joku punajalkaviklo ja valkoviklo, molempia joutsenia, nauru- ja kalalokkeja sekä tiirapari hengaili rannalla. Nautin kuitenkin maisemista ja tuulensuojassa oli mukava istuskella kivellä. Ei ollut kiire mihinkään ja ajatuksiakaan ei tainnut paljoa päässä olla.
Yhtäkkiä ihan muutaman metrin päähän eteeni tupsahti kaksi suosirriä. Niiden kanssa samalla tuulella tuli rannalle yksi töyhtöhyyppä. Suosirrit eivät juuri välittäneet minusta, olivat varmaan tulleet vähän kauempaa. Ne ensin tarkkailivat hetken ihan paikoillaan ympäristöä, sitten totesivat sen ilmeisesti vaarattomaksi ja alkoivat ruokailemaan. Ne kaivoivat rannalle ajautuneen haurun seasta varmaankin öttiäisiä. Hetken ruokailtuaan, ne lennähtivät parinkymmenen metrin päähän ja ryhtyivät levolle. Siinä se olikin minun päivän kohokohtani - suosirrit.
Asemalle päästyäni kävin kurkkaamassa, näkyisikö rantakäärmeitä. Oli aurinkoinen päivä ja ne usein paistattelevat päivää lämpimällä säällä makasiinin edustalla ja rappusilla. Löytyihän niitä sieltä, kun varovasti hiipi paikalle.
Päivällä - uskokaa tai älkää - kävin elämäni ensimmäisen kerran Säpin majakassa! Niin monta kertaa kuin täällä olenkin käynyt, en koskaan ole edes ajatellut kiipeäväni tuonne. Nyt oli se päivä. Rappusten kiipeäminen on mulle aina jotenkin kamalan rankkaa, mutta ehkäpä työmatkapyöräilyni on tuottanut jotakin tulosta, kun en kuollut ylös päästyäni. Näkymäthän on aivan upeat, ei niitä saa kuviin vangittua. Se, mikä yllätti ehkä eniten, oli sen valonlähteen pieni koko. Niin valtava valomäärä siitä kuitenkin lähtee, että se näkyy kymmenien kilometrien päähän huonollakin säällä.
Majakan valo
Iltapäivällä sain vieraita, kun Saihan Markku poikkesi saaressa. Sain tuliaisiksi pyytämääni levitettä ja vessapaperia. Niillä pärjää hyvin! Istuttiin kruununmöljällä pitkä tovi jutustelemassa ja käytiin lintuasemalla limpparit juomassa. Mulla oli suunnitelmissa niittohommat vielä illalla ja kun Markku lähti, ryhdyin hommiin.
Niitin vähän pihan polkuja leveämmäksi, jotta kahden viikon päästä tulevat niittotalkoolaiset pääsevät paremmin maitokärryjen kanssa pihaan. Vähän tuli niitettyä heinääkin jo valmiiksi. Tosin se kasvaa kahdessa viikossa jo melkoisesti, että kyllä täällä hommia talkoolaisille on. Vappu auttoi haravoinnissa ja nostettiin heinät seipäille. Uimassa oli pakko käydä vielä niiton jälkeen, vesi tuntui nyt jo tosi lämpimältä! Siellä pystyi hyvin huuhtomaan heinänpätkät iholta ja vähän oikeasti uimaankin. Vielä suihku sadevesisaavilla ja iltapalaksi lättyjä.
Perjantain aamuvakio taas Lännennokassa. Nyt kun menin kallioille, alkoi kaksi punajalkavikloa villin lentorumban ja piipityksen. Hetken päästä toinen lensi johonkin kallion taa ja toinen jäi piipittämään läheiselle rantakivelle. Välillä se nousi toisen kanssa lentoon siihen yläpuolelleni, pitäen samalla kovaa piipitystä. Sillä oli selkeästi oma tarkkailukivi, jolla se oli istunut aiemminkin, koska kivellä oli ulostejäämiä. Sen puoliso vastaili jostain läheltä ja välillä ne nousivat taas yhdessä lentoon piipittämään.
Mitä ilmeisimmin niillä oli poikasia jossain siinä lähellä. Harmaalokki lensi siitä yli, niin molemmat syöksyivät sen kimppuun, vaikka tämä teki vain ylilennon eikä yrittänytkään poikasten kimppuun. Minä kun istuin hiljaa paikoillani, niin ne vähän rauhoittuivat. Toinen kuitenkin istui kivellään piipittämässä tasaisesti ja kun minä liikahdin, niin piipitys tiheni. Enpä ole tällaistakaan näytöstä ennen nähnyt. Olisi ollut hieno nähdä ne poikaset, mutta en edes yrittänyt pidemmälle kalliolla, ettei emojen tarvinnut enempää hätääntyä.
Palattuani, otin tavanomaiset aamupäikkärit ja aloin kirjoittamaan tätä tarinaa. On ollut upeat kaksi viikkoa. Vähän parempia kelejä olisin toivonut, mutta täällä sadekelikin on toisaalta hyvä keli, kun linnut pysyttelee maassa. Vähän huono vuodenaika tietysti lajeja ajatellen. Sain täältä tähän mennessä kolme vuosipinnaa merikihusta, riskilästä ja idänuunilinnusta (joka on myös elis). Toiveissa oli vähintään viisi, mutta kun ei niin ei. Olihan se tosiaan tiedossa, että tähän aikaan vuodesta ei niitä lintuja niin kovin paljoa ole liikkeellä, mutta silti odotin enemmän.
Viimeinen aamu valkeni kovin sumuisena ja päätin olla lähtemättä aamuvakiolle. Kuuden aikaan kuitekin Nuotion Kimmo laittoi viestin, että ovat Sillanpään Matin kanssa tulossa rengastettuja merikihuja kuvaamaan. Niinpä otin aamiaisen mukaan ja lähdin kuitenkin Lännennokkaan katsomaan, mitä siellä on. No sumuahan siellä. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kun Kimmo ja Matti oli saanut kihut kuvattua, he rantautuivat hetkeksi ja tulivat jutulle.
Vielä viimeiset siivoukset ja pakkaamiset ja sitten puoli kahden aikaan tulikin jo Tommi veneensä kanssa noutamaan. Sumua oli edelleen, mutta kun päästiin Säpin vesien ulkopuolelle, ilma kirkastui jonkun verran. Merellä oli melko hyvä näkyvyys.
Loman kannalta tämä on ollut aivan mahtavaa. Luonto on parasta! Yksin olo on ollut myös rentouttavaa, kun ei tarvitse ajatella kuin itseään. On silti mukava palata huomenna kotiin 💗Työt alkaa heti maanantaina ja arkinen aherrus jatkuu. Toivottavasti pääsen Säppiin vielä ainakin kerran tänä vuonna!
Johanna
.jpeg)




.jpeg)

.jpeg)
.jpeg)

.jpeg)

.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)


.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)

.jpeg)

.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)

.jpeg)
.jpeg)

.jpeg)
.jpeg)
Kommentit
Lähetä kommentti