Naistenpäivän kunniaksi metsään 8.-9.2025

Pitkästä aikaa retkeilyä. Keväinen keli houkutteli minut jo luontoon. Eurajoella ei lunta ole enää oikein missään. Järvet kyllä on vielä jäässä, mutta ojat ja purot solisevat kevättä. Kotipihassa kuusi-, tali- ja sinitiaiset ovat laulaneet jo jonkun aikaa ja mustarastaskin viritteli jo ensi säveliään. 

Pinkjärvelle

Metsätietä oli hyvä kulkea

Minulla ei ole rinkka ollut selässä sitten 2023 loka-marraskuussa olleen pahan välilevyn pullistuman jälkeen. Viime kesänä tuli tehtyä vain päiväretkiä kevyen päivärepun kanssa. Vähän jännitti lähteä yksin matkaan, jos selkä jotain ilmoittelisi. Niinpä lähdin kotoiselle Pinkjärvelle, jossa laavulle tulee kävelymatkaa vajaa pari kilometriä. Olisihan sitä voinut toki mennä oikein luontopolkua pitkin vähän pidemmän kaavan mukaan, mutta päätin kuitenkin aloittaa varovasti.

Lampikoivikko

Kevätpuro

Ajoin autoni pienelle pysäköintialueelle, josta lähtee metsätie kohti Mustalahden laavua. Tie oli alkupäästä vähän jäinen, mutta reunoilta sula, niin pääsi turvallisesti kulkemaan. Hippiäisten iloinen sirkutus kuului joka puolella ja talitiainen tuli läksyttämään liiasta läheisyydestä. Joka paikassa kuului veden solinaa. 

Metsä on Pinkjärvellä monipuolista. On sekametsää, kuusimetsää ja rantakalloiolla mäntyvältaista metsää. On myös kosteita painanteita, joissa pajukot viihtyvät. Vanha koivikko on kuollut pystyyn metsätien varteen, varmaankin liiallisen kosteuden vuoksi. Koivikko on nimittäin nykyään keskellä pientä lampea. 

Tuulenkaato

Pientä kevättulvaa

Noin puolivälissä matkaa metsätieltä jatkoin luontopolkua pitkin kohti Mustalahtea. Polku oli kostea, onneksi oli saappaat jalassa. Paikoin vettä oli tullut polulle reilustikin, muttei niin paljoa, että se olisi menoa haitannut. Hyvin pääsi pahimmat paikat kiertämään ja pitkokset auttoivat asiaa.

Osa pitkoksista oli uusittu

Rantapitkokset

Järvi oli vielä jäässä, mutta aivan rannasta kuitenkin sula. Olisi hyvin saanut vettä otettua. Olin kuitenkin ottanut kotoa reilusti vettä varmuuden vuoksi mukaan. Aurinko alkoi laskea pikkuhiljaa metsän taa. Onneksi en ollut enää kaukana laavulta, ehtisin hyvin vielä tekemään leirin ennen pimeää.

Pinkjärven Mustalahti

Mustalahden laavu

Pian laavu tulikin näkyviin ja samalla nenään hiipi savun haju. Laavulla siis oli jo joku. Käpytikka nakutteli voimallisesti puuta laavun takana. Laavulla oli pariskunta lopettelemassa omaa päiväretkeään. Minä aloin heti katsomaan paikkaa riippumatolle. Tuuli jonkun verran, niin etsin paikan tuulen puolelta, jottei savu häiritse. Hyvä paikka löytyikin aivan laavun vierestä. Ripustin mattoni ja kaivoin rinkasta suuren määrän oheistarvikkeita. 

Riippumaton lisäksi (kun oli pakkasyö odotettavissa) laitoin tukevan solumuovipatjan riippumaton pohjan väliin. Underquilt tietysi alle. Untuvamakuupussini on kolmen vuodenajan, niin mukana oli lisäksi kesämakuupussi, jonka laitoin untuvapussin päälle. Aluksi mietin, etten laittaisi tarppia, kun ei luvattu sateita. Tuuli oli illallakin vielä sen verran navakka, että päädyin tarpin kuitenkin suojaksi laittamaan.

Perinteinen koemakuu

Paistoin vielä iltamakkarat ja join iltateetä. Odottelin pimeän tuloa. Minulla oli toiveissa kuulla edes joku pöllö tällä reissulla. Pari vuotta sitten kuulin täällä sarvipöllön huhuilua. Ääniä öisessä metsässä kyllä oli, mutta pöllön ääniä ei yön aikana kuulunut. Ellen sitten nukkunut onneni ohi. Jää paukkui välillä kumeasti ja aamun tullen aloitti ensin mustarastas pienellä laulun lurituksella, sitten tuli kuusitisinen oikein kuuluttamaan reviiriään. Jossain kauempana huuteli palokärki. 

Puuro tulille

Kiireetön aamu ja kaurapuuro💖

Kun pimeys väistyi noin seitsemän aikoihin, nousin ylös laittamaan tulet. Puurovesi kattilaan ja aamupesut rannassa. Nautin hitaasta aamusta todella paljon. Minulla ei ollut mihinkään kiire, kuuntelin luonnon ääniä ja yli lentävien laulujoutsenten torvisoittokuntia. Puuron valmistuttua laitoin vielä teevettä tulemaan. 

Puuron päälle aamutee

Pikkuhiljaa aloin purkamaan yösijaani. Samalla laitoin vielä illalta jääneet makkarat paistumaan. Välillä vain istuin ja nautin olostani. Kun kaikki oli pakattu ja rinkkakin viittä vaille valmis, söin makkarat ja keräsin roskani ja siivosin jälkeni. Levittelin nuotioon hiipuneen hiilloksen jämät, jotta ne jäähtyisi nopeammin. 

Sitten vaan rinkka selkään ja kotia kohti. Paluumatkalla vetisessä notkossa kuului yhtäkkiä hieno puukiipijän laulu. Se kun innostui, niin hippiäinen yhtyi kuoroon. Puukiipijä vaihtoi välillä puuta ja lauloi taas. Hippiäinen pysytteli saman kuusen oksistossa välillä hypähdellen edestakas. Kuuntelin noita kauniita lauluja pitkän tovin.

Heippa mustalahti

Rantapolulla

Lyly-myrsky oli Pinkjärvelläkin jonkin verran tehnyt kaatoja, mutta ei mielestäni mitenkään pahasti. Siellä täällä oli joku laho puu mennyt poikki ja muutamia isompia juurineen. Kulkemaan pääsi kuitenkin hyvin - ainakin tuon pienen pätkän, jota kuljin.

Kotiin päästyäni mietin, että miksi minulla oli niin pitkä väli, etten ole käynyt metsässä lainkaan. Vastauskin löytyi helposti: liikaa muita harrastuksia. Lienee pakko alkaa karsimaan ainakin joitakin luottamustehtäviä. Lintu- ja luontoharrastukset on kuitenkin ne mun rakkaimmat ja nyt niistä toinen on jäänyt ihan paitsioon. Itse ainakin metsässä unohdan kaikki arkiset murheet ja työkiireet. Kun keskittyy kuuntelemaan mitä luonnolla on sanottavaa, niin kaikki muu katoaa.

Nyt en malta odottaa, milloin seuraavan kerran pääsen metsään!

Johanna