Lyly-myrsky 1.11.2024

Retkellä omassa kodissa

Oli perjantai, marraskuun eka päivä. Olin pitkästä aikaa autolla töissä, kun piti aamulla olla luennoimassa käytön koulutuspäivillä. Iltapäivä vähän venyi toimistolla ja lähdin vasta puoli viiden maissa kävelemään autolle. Olkiluodossa tuulee aina ja yleensä vielä vähän kovempaa kuin mantereella. Kävellessäni pistin hupun päähän suojatakseni vähän korviani tuulelta. Matkalla puuska tarttui minuun niin, että jouduin ottamaan useita sivuaskelia. En sen enempää tuota ihmetellyt, on Olkiluodossa ennenkin näin käynyt.

Ajelin kaikessa rauhassa kotiin, laitoin linnuille ruokaa ja sytytin pihalyhtyyn kynttilän. Meidän piha on aika suojaisa, enkä vieläkään kiinnittänyt huomiota tuuleen. Laitoin pikaisesti iltapalaa ja asetuin TV:n ääreen. Sähköt katkesivat. Kävin sytyttelemässä muutaman kynttilän. Sähköt palasi kuitenkin hetken päästä. Yhtäkkiä, noin klo 19 aikaan alkoi TV temppuilemaan. Tai ei oikeastaan TV vaan netti. Telkkarin katsominen kävi mahdottomaksi, kun viiden sekunnin välein kuva jäi pyörimään paikoilleen. Ja sitten meni sähköt uudestaan. Kello taisi olla noin 19.30. Tiesin, että oli luvattu kovaa tuulta ja ajattelin, että varmaan siellä sit on joku puu kaatunut linjalle. Mutta netin toimimattomuutta vähän ihmettelin. Odottelin sähköjen paluuta aikani ja kun ei niitä kuulunut, niin päätin mennä nukkumaan. Lauantaina olisi joka tapauksessa aikainen herätys ja ajomatka Turkuun, jossa menisi koko päivä. 

Makuuhuoneen tuuletusikkuna oli auki ja nyt vasta aloin kuunnella, mitä ulkona tapahtui. Tuuli ulvoi nurkissa ja kolisutteli talviteloillaan olevaa tyhjää sadevesitynnyriä. Olin puoliunessa jo, kun kuulin kovan räksähdyksen ja tömähdyksen. Olin yhtäkkiä taas ihan hereillä. Koitin katsoa ikkunasta, mutta oli pilkkopimeää. Jäin kuuntelemaan kun puita räksähteli poikki ja aloin vähän pelkäämään, että kaatuukohan joku talon päälle. Onneksi tuulen suunta oli sellainen ettei suurta vaaraa ollut. Nukahdin kuitenkun pian ja nousi aikaisin valmistautumaan lähtöön. 

Sähköt oli edelleen poikki ja laitoin puuhellaan tulet, että sain aamupuuroa keitettyä. Tajusin, että pakastimessa ei tätä menoa elintarvikkeet kauaa kestä, joten nappasin sieltä sen ainoan pussin hillaa, jotka olin itse viime kesänä kerännyt. Sokeroituna ne maistuivat taivaalliselta puuhellalla keitetyn puuron kera, Jääkaapin sisällön tyhjensin kylmälaukkuun, jonka nostin pihalle kylmään. Vettä ei myöskään tullut, koska meillä on sähköllä toimiva pumppu. Sadevettä riitti onneksi pöntön huuhteluun.

Kaurapuuroa ja sokeroitua hillaa

Ajelin Eurajoelle K-Kaupan kahvilaan teelle ja meikkaamaan. Kynttilänvalossa se ei olisi onnistunut. Laskin kotitien varrelta kuuden kilometrin matkalta kolmisenkymmentä tieltä raivattua puuta. Ihmettelin, kuinka näin aikaisin aamulla (7.30) oli jo ehditty kaikki siivota. Risuja ja roskaa oli kyllä tiellä todella paljon. Mulla oli K-Kaupalla treffit postcrossing-kaverin kanssa, joka hyppäisi mun kyytiin. Ajoimme Turun linnaan postcrossing-miittiin ja siellä vierähti koko päivä. Illansuussa palasin kotiin vain huomatakseni, ettei vieläkään ollut sähköjä. 

Ei muuta kuin hellaan tulet ja iltapalan laittoon. Pakastimesta löytyi jo sulanutta nokkosta ja paistelin puuhellalla nokkoslättyjä. Olin ladannut puhelimeni miitissä, mutta netti ei toiminut edelleenkään kuin satunnaisesti. Niinpä menin taas aikaisin nukkumaan. 

Herkkuruokaani, nokkoslättyjä

Aamulla, kun valo lisääntyi lähdin tutkimaan pihalle myrskytuhoja. Omassa pihassa oli risuja ja roskaa, mutta puut oli pysyneet pystyssä. Tien toisella puolella oleva metsä sen sijaan koki valtavat tuhot. Metsästä oli alkusyksystä kaadettu suuria kuusia valikoivasti. Olin iloinen, kun metsänomistaja oli päätynyt valikoivaan hakkuuseen. Puuta jäi pystyyn vielä paljon. Lyly vei niistä jäljelle jääneistä puista 80-90 %. Näky oli lohduton. 

Siivosin kotipihan roskat

Metsä tien toisella puolella - tai mitä siitä on jäljellä

Tuuli oli tuhonnut postilaatikkotelineen, jalat oli poikki. Vastapäisen naapurin tontille vievä tie oli täysin tukossa. Tuntui hullulta, että meidän piha oli säästynyt ja metsäkin talon takana, kun joka paikassa näkyi tuhoja. Eurajoen kunta tarjosi sähköttömille sunnuntaista alkaen kunnantalon takkahuoneen käyttöön. Siellä pääsi suihkuun, saattoi lämmittää ruokaa ja ladata akkuja. Niinpä minäkin ajelin sunnuntai-iltana kunnantalolle pesulle. 

Tuuli oli tuhonnut postilaatikkotelineen

Vastapäisen naapurin tontille vievä tie täysin tukossa

Kunnantalon tilat oli oikein mukavat. Meitä oli vain kolme ihmistä siellä. Kun muut lähtivät, jäin yksin lataamaan puhelinta sekä akkupankkeja ja otsalamppua. Lämmitin ruokaa ja loikoilin sohvalla. Kun akut oli täynnä, ajelin takaisin kotiin laittamaan taas hellaan tulet. Kun ei ollut sähköä, ei ollut myöskään lämmitystä. Joten hellaa piti lämmittää kolme neljä kertaa päivän aikana, jotta edes jonkinlainen lämpö pysyi sisällä. Iltapalaksi keitin taas puuroa, se kun oli puuhellalla helpointa valmistaa. Iltapala kynttilanvalossa oli aika romanttista.

Kunnantalon takkahuoneella

Kaurapuuroa kynttilänvalossa

Kun sunnuntai-iltanakaan ei vielä sähköjä saatu, ilmoitin esimiehelleni, että pidän maanantain vapaata. Oli luvattu aika kylmää ja asunto menisi työpäivän aikana tosi kylmäksi, siispä jäin pitämään tulta yllä puuhellassa. Päivällä kävin taas ulkoilemassa ja siivosin linnunpönttöjä. Kotona ei paljon mitään voinut tehdä. Netti palasi maanantai-iltana, mutta sähköt pysyivät poissa. 

Tiistai oli minulla etäpäivä ja ajelin Luvialle lankomiehen kotiin tekemään töitä. Otin mukaan kaikki ladattavat laitteet, jotta saisin niihin taas virtaa. Työpäivän jälkeen taas pikapikaa kotiin lämmitäämään hellaa. Sähköyhtiön auto oli meidän jakelukopin luona iltapäivällä ja mietin, että jokohan pian meillekin sähköt tulisi. Ja vihdoin 93 h pimeyden jälkeen meillekin tuli sähköä!

Keskiviikkona pyöräilin töihin ja aamuhämärässäkin myrskytuhot näkyivät selvästi. Riippusillantien eteläpuolella oli kaksi suurta jalavaa tai lehmusta kaatunut tielle. Ne piti kiertää pellon kautta. 

Suuret puut keskellä Riippusillantietä

Työpäivän päätteksi poljin takaisin kotiin. Nyt oli valoisampaa ja sain otettua vähän kuvia matkan varren myrskytuhoista. Puuta oli laonnut Olkiluodontien molemmin puolin. Hankkilasta reittini vie Väkkärään ja siellä oli puuta kaatunut myös todella paljon. Yhden talon piha oli kuin sotaelokuvasta.

Olkiluodontiellä

Matkalla Hankkilasta Väkkärään

Tuolla tuhon keskellä on talo

Riippusillantien jalopuut oli edelleen pyörätiellä. Nyt valossa näkyi kuinka niiden juuret oli tuulen voimasta nousseet miltei metrin syvyydeltä maasta ja menneet poikki!

Valtavat juurakot oli mennyt poikki tuulen voimasta

Lähes metri multaa noussut juurten mukana

Loppumatkasta Auvintiellä lähellä Kuivalahtea oli vieläkin pahempi tuho. Metsä, joka oli ollut melko tiheä, oli kaatunut molemmin puolin tietä. Kuvista ei oikein näe koko tuhon laajuutta, mutta ehkä niistä osviittaa saa. Nyt kun miltei kuukausi on kulunut, on metsäkoneet siivonneet metsiä ja tukkirekkoja kulkee edestakaisin. Kestää kauan ennenkuin luonto palautuu moisesta tuhosta.

Niinkuin joku olisi heitellyt puita pitkin poikin

Tielle kaatuneet tukit oli vaan nostettu sivuun

Tuulen voima on ollut valtava

Onneksi on paljon kokemusta retkeilystä, niin ei mennyt sormi suuhun sähköttömänä ja vedettömänä. Hyvin pärjäsin neljä vuorokautta. Työnteko ei kyllä onnistunut, mutta eipä sen retkillä tarvikkaan onnistua 😉

Jospa sitä kuitenkin taas jossain välissä ehtisi ihan oikeastikin retkeilemään.

Johanna