Retkikummihommia Säpissä 14.9.2024

Lauantaina 14.9.2024 järjestettiin Porin lintutieteellisen yhdistyksen jäsenretki Säppiin. Reissu keräsi mukavasti porukkaa, kaksi venekuntaa klo 8.00 ja klo 9.00 starttasi harmaaseen aamuun kohti Säppiä.

Aamu yhdeksältä alkoi minun ryhmän matka Porin Kuuminaisista

En ole vielä aiemmin ollut yksin vastuussa opastuksesta. Kaksi muuta retkikummia oli mukana kyllä minun vetämässä klo 9.00 ryhmässä, mutta tällä kertaa he olivat mukana rivijäsenen ominaisuudessa.

Jännitti lähteä yksin opastamaan, onneksi oli muutama tuttu porukassa mukana 😊

Keli oli tuulinen, mutta pilvipoutainen. Kun pääsimme Säppiin, keräännyimme grillikatoksen luokse pieneen aloituspalaveriin. Kerroin vähän majakkapihan rakennuksista ja yhdityksen jokakesäisistä niittotalkoista. Pakkasimme eväät mukaan ja jätimme saarikierrokselle turhat tavarat majakkapihalle.

Ryhmä 1 kiersi saaren vastapäivään aloittaen Lännennokasta ja me lähdimme kiertämään myötäpäivään Hanhistosta lähtien. Hanhistoon kuljetaan majakkapihalta lännen suuntaan metsässä olevan aidan viertä. Hanhistossa jäimme ensin metsän viereen katselemaan, josko rannalla näkyisi jotakin mielenkiintoista. Heinikko oli sen verran korkeaa, että siirryimme aika pian lähemmäs rantaa. Jätimme kuitenkin vielä matkaa rantaviivaan, ettemme säikyttäisi siellä kahlaavia ja lepääviä lintuja.

Suokukot etsi ruokaa rannalle ajautuneesta lakkolevästä eli haurusta

Rannalla kahlaili tyllejä, suosirrejä ja suokukkoja. Rantakivillä lepäili kala-, harmaa- ja naurulokkeja, kyhmyjoutsenia uiskenteli matalikossa ja vähän kauempana oli muutama sata telkkää. Peippoja ja västäräkkejä lenteli leikkisästi rannalla. Leena huomasi suokukkojen seurassa vaalean pienemmän linnun ja sehän olikin pulmussirri. Siitä tuli elis monelle meidän ryhmässä.

Pulmussirri

Siirryimme rannalla vähän etelän suuntaan ja yhtäkkiä Vesku huomasi tundrakurmitsan rantakivellä. Se lennähti kauemmas rannalle ja liikkui rannalla aktiivisesti. Taidettiin vähän häiritä sen touhuja. Niinpä jatkoimme matkaa kohti Knaperniemeä ja Kuolinnokkaa.

Matkalla Hanhistosta Knaperniemeen

Jäimme vielä Hanhiston eteläpäähän vähän kiikaroimaan ja pari tundrakurmitsaa tulikin vastaan lennossa. Iso- ja tukkakoskeloita uiskenteli Knaperniemen kärjen tuntumassa.

Tundrakurmitsat

Kuolinnokassa pidimme evästauon. Toinen ryhmä tuli juuri parahiksi meitä vastaan, kun olin kertomassa Kuolinnokan nimen taustaa. En muistanut lähellä Kuolinnokkaa menehtyneen Hildan tarinan yksityiskohtia. Toisen ryhmän vetäjä Aila tunsi tarinan paremmin ja näytti meille Hildan muistokiven paikan. Vertailimme toisen ryhmän kanssa nähtyjä lajeja ja toinen ryhmä lähti innolla pulmussirriä etsimään ja me jatkoimme eteenpäin muiden lintujen toivossa.

Vielä näkyi perhosiakin. Tässä pikkukultasiipi, myös lanttuperhosia ja amiraaleja oli lennossa.

Kuljimme pikkuhiljaa kohti Eteläkaria ja Hauruloukkoa. Matkalla näimme hiirihaukan ja sinisorsaparvessa liikkuvan harmaasorsan.

Jossain matkan varrella

Telkkiä alkoi parveilla enemmänkin ja parhaimmillaan lennossa oli noin 2500 telkkää. Myös silkkiuikkuja oli telkkäparvessa. Toinen ryhmä oli nähnyt allin ja jouhisorsan telkkien seassa, me emme niitä yrityksistä huolimatta saanet näkyviin. Muflonejakin koitimme tähystellä, mutta ne olivat varmaankin piiloutuneet metsään, kun olivat meidät havainneet.

Evästauko Lännennokan eteläosassa

Lännennokkaan päästyämme pidimme toisen evästauon. Osa lepäili kallioilla ja osa tiiraili lintuja. Yhtäkkiä metsästä lennähti tuulihaukka ihan lähelle meitä ja kun se laskeutui rantakivelle nappaamaan jonkun toukan, niin huomattiinkin sen olevan käki! Käkien muutto on jo aikalailla ohi, tämä yksilö oli joko muuttomatkalla tai sitten se ei ollut edes vielä lähtenyt.

Lännennokassa

Pikkuhiljaa lähdimme kävelemään kohti luotsitupaa ja Säpin luontopolkua. Matkalla ihasteltiin vielä vanhaa kiviaitaa, joka on aikoinaan ympäröinyt majakanvartijan peltoa. Pian majakka jo pilkisteli puiden lomasta ja pääsimme takaisin grillikatokselle.

Kierros lopuillaan

Kierroksen jälkeen pääsimme tutustumaan lintuasemaan, majakkaan ja radiohuoneeseen. Toinen ryhmä oli jo lopettelemassa grillailujaan, Aila vielä paistoi lettuja. Kun toisen ryhmän kyyti lähti, niin minä jatkoin lettujen paistoa omalle porukalle. Meille oli myös majakkavisa, jossa oli kuvia majakoista. Majakat piti tunnistaa ja tietää niiden valmistumisvuosi sekä korkeus. Pienet palkinnotkin oli varattu tietäjille. Majakkavisa osoittautuikin melko vaikeaksi, mutta kyllä sieltä voittaja selville saatiin.

Grillailua ja lettujen paistoa

Meidän paluukyydin oli määrä lähteä klo 17. Pakkasimme tavarat, sammutimme grillinuotion ja siivosimme jälkemme. Lastasimme tavarat maitokärryihin ja lähdimme möljälle. Kyyti saapuikin aivan ajallaan kovasta tuulesta huolimatta. Tuulta oli n. 10 m/s ja se aiheutti kyllä melkoiset pomput ja roiskeet. Aika jännittävä kotimatka siis 😊

Vielä hymyilyttää 😁

Kotisatamaan päästiin kuitenkin hyvillä mielin. Itselläni oli tosi mukava päivä ja mikäli ryhmääni on uskominen, niin olivat ihan tyytyväisiä retkeen. Ehkä uskallan toistekin lähteä yksin vetämään jotakin ryhmää linturetkelle.

Kiitos retkiläisille oikein mukavasta päivästä!

Johanna