Sälgrundin luotsiasema 27.-28.4.2024

Hupsista! Jo reilu puoli vuotta kulunut edellisestä postauksesta. Retket on jääneet tosi vähälle talven aikana, johtuen pahasta välilevytyrästä. Kevät on nyt kuitenkin taas herättänyt retkeilyinnon ja sainkin sille hienon aloituksen Retkikuva Oy:n järjestämällä lintureissulla Kaskisten Sälgrundiin. Yhtään en tiennyt mitä odottaa, mutta reissu osoittautui aivan upeaksi. 

Vähän ennen aamu kuutta starttasin kotoa kohti Poria, josta oli tarkoitus jatkaa kimppakyydillä Kaskisiin. Olin Porissa hyvissä ajoin, joten jalkauduin hetkeksi pienen metsikön ohi kulkevalle kävelytielle. Kettu siellä oli aamiaista hakemassa. Huomasi minut, niin loikki saaliineen metsään. Sen verran kaukana oli etten nähnyt mikä se saalis oli.

Kettu aamiaisella

Kimppakyydin saavuttua pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme matkaan. Jossain matkan varrella hoksattiin suuri lintu hakkuaukealla kelon nokassa. Auto seis ja takaisin katsomaan, että mikä lintu siellä oli. Kalasääski siellä nökötti. Kiva havainto sillä se oli minun tämän vuoden ensimmäinen sääksi. Ennen reissua lintuvuodarit oli 85 lajia. Odotin kovasti, että pääsisin vähän lähemmäs sataa tällä reissulla. Sääksi oli hyvä alku. 

Kaskisten kalasatamassa meitä odotti pieni kalastusalus, joka kuskaisi meidät Sälgrundin saarelle. Laiturillla tapasin muut seurueen jäsenet. Yhteensä matkaan lähti 12 henkeä.

Lyhyt merimatka saareen

Keli ei meitä oikein suosinut. Venematkan aikana satoi vettä ja oli aika kova tuuli. Perillä saaressa oli noin 800 metrin kävelymatka laiturilta Sälgrundin luotsiasemalle. Talon isäntä tuli meitä pihalle vastaan ja toivotti tervetulleeksi. Nostimme tavarat sateesta sisälle talon eteiseen. Istuimme hetkeksi ruokailuhuoneeseen kuuntelemaan isäntäparia ja retken vetäjää Petri Hakosaloa. 

Emäntämme Mari ja ryhmämme ruokailuhuoneessa (Kuva: Petri Hakosalo)

Isäntäpari kertoi lyhyesti luotsiaseman historiasta. Kertoi myös mistä löytyy meidän majoitustilat ja muita käytännön asioita. Olimme alkavan kauden ja samalla tämän isäntäparin ensimmäiset vieraat saaressa. Luotsiaseman yhteiset tilat olivat siistit ja kivasti sisustetut. Oleskeluhuoneen nojatuolit olivat hieman liiankin mukavat!

Ruokailuhuoneessa kuten myös olohuoneesssa oli kamiinat

Olohuone

Minä majoituin kolmen muun naisen kanssa Lohi-huoneistossa luotsiaseman toisessa päädyssä. Huoneistoon kuului suuri eteinen, WC, keittiö ja makuuhuone, jossa oli kolme kerrossänkyä sekä pöytä ja tuolit. Pariskunnille oli luotsiaseman yläkerrassa kahden hengen huoneet. Luotsiaseman pihapiirissä on aittarakennuksessa lisää huonetiloja majoittujille. Nyt ne oli vielä tyhjillään.

Kun olimme majoittuneet lähdimme kuka minnekin suuntaan saarta. Itse lähdin majakan ohi polkua pitkin rantaan. Matkalla kuulin peukaloisen rätinää ja hippiäisten iloista jutustelua. Meri pauhasi aika kovaa, kun oli kova tuuli. Sadettakin tihkutti edelleen. 

Meren pauhua

Majakan takana oli pitkä kallioinen ja kivikkoinen niemi. Rannalla oli paljon kala-, harmaa- ja naurulokkeja. Jokunen tavi ja isokoskelo uiskenteli lähellä myös. Vähän kauempana meriharakat piti huilitaukoa kivellä. 

Meriharakat tauolla

Meriharakat

Taisivat olla tosiaan muuttavia, kun lähtivät tuosta lentoon, niin samaa parvea ei enää sen jälkeen näkynyt. Rannalla oli aika paljon tyrnipuskia ja yhdestä niistä alkoi taas kuulua tuttu rätinä. Menin vähän lähemmäs ja onnistuinkin vilaukselta näkemään pienen peukaloisen pyrähtelevän pusikossa. Kuvaus osoittautui mahdottomaksi.

Rannan sävyjä

Majakka rannalta päin

Kun lintuja näkyi nihkeästi niin keskityin kauniisiin jäkäliin. Rantakivillä ja -kallioilla oli mitä erilaisempia jäkäliä, jotka muodostivat hienoja kuvioita ja värejä.

Rantakalliota

Sammal ja jäkälä vuorottelee rantakivellä

Jäkäläpallero kasvaa kivien raosta

Lähdin takaisin luotsiasemalle ja menin luotsiaseman pihapiirin reunamalla olevalle kalliolle hieman tuulen alle. Kaukoputkella näkyi kauempana pienien luotojen luona selkälokkeja, isokoskeloita, telkkiä ja silkkiuikku. Mustalintuja muutti suurina nauhoina taivaanrannassa.

Pian olikin lounasaika ja lähdin hiljalleen takaisin kohti luotsiasemaa. Emäntä oli keittänyt todella herkullista lohikeittoa. Ruoan päälle piti hetkeksi istahtaa olohuoneen mukavaan nojatuoliin sulattelemaan lounasta. Mutta ranta kutsui. 

Laiturilla (Kuva: Petri Hakosalo)

Lähdimme porukalla kiertämään lyhyttä luontopolkua, joka lähti luotsiasemalta. Pääsimme matalaan lahdenpoukamaan, jossa otimme kaukoputket esille. Tästä näkyi jo tutut lajit, mutta lähempänä rantaa uiskenteli myös suureksi iloksemme kaksi ruokkia.

Jatkoimme eteenpäin ja päätimme vielä poiketa laiturilla katselemassa saaren toisen puolen rantoja. Mitään uutta ei sieltä kuitenkaan näkynyt, kunnes juuri ennen pois lähtöä putkeeni osui mustakurkku-uikku.

Pian oli iltapäivän pullakahvien aika ja palasimme luotsiasemalle. Kahvittelun jälkeen edelleen ulos. Sade oli tauonnut, mutta tuuli edelleen aika kovaa. Lähdimme majakan takana olevalle niemelle. Osa porukasta kiipesi korkealle kalliolle. Itse en uskaltanut lähteä kiipeilemään, joten tyydyin tiirailemaan vähän alemmalta tasolta. 

Matkalla niemelle

Ruokit näkyivät nyt hyvin ja katselin niiden touhuja pitkän tovin. Myös mustalintuja ja haahkoja uiskenteli lahdella. Iso- ja tukkakoskeloita lenteli välillä ylitseni. Pitkän aikaa tiirailtuani lähdin pikkuhiljaa takaisin luotsiasemalle. 

Luotsiasema

Näkymä luotsiaseman rappusilta

Sauna oli lämmitetty kuudeksi. Miehet menivät ensin saunomaan. Itse söin vähän välipalaa ja kokosin saunavarusteet valmiiksi. Grillikatokseen oli laitettu tuli ja kävin sinne lisäämässä puita. Pian olikin naisten saunavuoro. Sauna oli luotsiaseman päärakennuksen takana metsän reunassa. Aivan upeat tilat sielläkin! 

Saunan pukuhuone

Löylyhuone

Oli aivan ihanaa saunoa pitkän päivän päätteeksi. Uimaan ei saunalta oikein pääse, kun ranta on niin kaukana. Me kuitenkin korvasimme uinnin kaivokylmällä vedellä ja räntäsateessa seisomisella. Saunan jälkeen oli jo makkarat paistumassa ja paistoimme myös lättyjä.

Iltapalaa

Valo syttyi

Lättyjen kanssa oli mansikka-, mustikka- ja lakkahilloa. Siinä ruokailun lomassa joku huomasi, että majakkaan oli syttynyt valo. Aurinkoa ei ollut näkynyt koko päivänä, mutta laskiessaan se tuli esiin pilviverhon alta. 

Laskeva aurinko

Iltarusko

Hämärän laskeutuessa mustarastas lauleli rantapuissa ja tuuli tyyntyi. Merimaisema oli hyvin kaunis. Istuimme nuotiolla pitkään. Oli oikein mukava ilta mukavalla porukalla. 

Illanviettoa

Varpaiden lämmittelyä

Yöllinen majakka (Kuva: Petri Hakosalo)

Pitkän päivän päätteksi oli ihana pujahtaa puhtaisiin lakanoihin. Nukuin yöni todella hyvin. Majakan valo ei häirinnyt lainkaan, vaikka aluksi sitä pelkäsin. Heräsin vähän yli viisi, mutta huomasin että ulkona oli sankka sumu. Niinpä menin takaisin sänkyyn ja nousin vasta vähän ennen seitsemää. Aamiainen oli sovittu kahdeksaksi, sitä ennen ehdin vielä kiikaroida rantakalliolla. 

Mari oli leiponut meille aamiaissämpylöitä ja keittänyt puuroa. Oli kananmunia, juustoa, leikkelettä, tomaattia ja kurkkua. Appelsiinimehua ja tietysti kahvia ja teetä. 

Lokit aamusumussa

Aamiaisen jälkeen lähdin vielä kerran niemen kärkeen. Aamusumu oli melko sankka, eikä näkyvyyttä juuri ollut. Lokkeja oli edelleen rannalla paljon. Kuljin pidemmälle ja löysin västäräkin pienen kelon nokasta. Samalla huomasin kaksi pikkulintua pyrähtelevän kiveltä toiselle. Tarkempi tarkastelu osoitti nuo luotokirvisiksi. Niiden englanninkielinen nimi "rock pipit" on aika kuvaava. Siellä ne kivillä ja kallioilla kulki piipitellen 😁

Västäräkki

Luotokirvinen lajityypillisessä ympäristössään

Koitin kaukoputkella vähän tiirailla, mutta eipä silläkään pitkälle nähnyt. Toisaalta sumuinen maisema oli kaunis ja linnut olivat aktiivisia sumusta huolimatta. 

Rannalla

Luotokirvinen

Olin jo luovuttamassa, pakkasin kaukoputken pois ja lähdin kulkemaan takaisinpäin. Yhtäkkiä suuri parvi lensi ylitseni ja kaartoi lähelleni rantaan. Koitin ottaa lentokuvaa niistä, mutta lähes kaikki kuvat epäonnistui. Tuntuu, että kamerani automaattinen tarkennus ei oikein tykännyt sumusta. Yhdestä kuvasta kuitenkin erottui sinisorsien seasta lapasorsapariskunta, iloinen yllätys!

Lapa- ja sinisorsat

Saimme vielä lähtökahvit ennen veneen tuloa. Pakkasimme tavarat ja isäntä kuskasi ne mönkijän lavalla laiturille. Saarella olisi viihtynyt pidempäänkin. Päätin jo lähtiessäni, että tänne on tultava uudestaan.

Laiturilla (Kuva: Petri Hakosalo)

Kaskisissa sumu taisi pysyä koko päivän. Ei se näyttänyt häipymisen merkkejä maissakaan. Kalasataman vieressä oli metsä, jossa kulki luontopolku. Päätimme vielä osa porukasta käydä tuolla luontopolulla. Aluksi kuljimme matalaan rantaan, jossa oli vielä jäätäkin paikka paikoin. Rantalehdosta kuului valkoselkätikan ääni. Myös käpytikka ilmestyi oksistosta. Meillä kesti tovi, ennenkuin löysimme valkoselkätikan ja saimme hetken seurata sen touhuja. 

Valkoselkätikka

Jatkoimme luontopolulle hienoon kallioiseen metsään. Metsässä näkyi paljon tikkojen jälkiä. Siellä oli eri kokoisia linnunpönttöjä ja muutama nuotiopaikka. Selkäni alkoi väsyä ja jättäydyin muista. Lähdin palaamaan takaisin satamaan. Luontopolku kulki niemellä ja palasin sen toista rantaa pitkin. Löysin hienon näköalapaikan, jossa oli nuotiopaikka ja puistonpenkki. Sumuinen maisema oli täälläkin kaunis.

Luontopolulla

Ehdin satamaan hetki ennen muita ja istahdin rantatörmälle seuraamaan lokkien touhuja. Niitä oli valtavat määrät, tietysti kalastusalusten saaliin toivossa. Pari pikkulokkiakin nähtiin veneestä juuri ennen ankkuroitumista. 

Harmaalokit ja kalalokki

Pian muutkin palasivat satamaan ja lähdimme kotimatkalle. Matkalla näimme sääksen vielä toistamiseen. Poikkesimme myös Merikarvian Lankoskella bongaamassa virtavästäräkin. Koiras istui vahdissa padon kaiteella.

Virtavästäräkki

Merikarvialta ei enää ollutkaan pitkä matka ja pian olimme Porissa. Tämä reissu oli yksi parhaista linturetkistä joilla olen kotimaassa ollut. Vuoden lajimäärä kasvoi 21:lla. Satanen siis reilusti yli! Voin lämpimästi suositella Sälgrundia kaikille, jotka pitävät luonnon rauhasta ja kauniista merimaisemista. 

Kiitokset koko porukalle reissuseurasta, ihan mahtava kurppajengi😉 Suurin osa porukasta oli Merikarvian-Siikaisten kansalaisopiston lintukurssilaisia. Meitä kurssin ulkopuolisia taisi olla kolme ja päästiin porukkaan hyvin mukaan. Kiitokset Petrille muutamasta kuvasta ja Retkikuva Oy:lle hyvin järjestetystä retkestä. Erityiskiitos Sälgrundin luotsiaseman isäntäväelle, meistä pidettiin hyvää huolta.

Reissuporukka lähdön hetkellä (Kuva: Mari-emäntä)