Siskosten Lapin turnee 6.-14.8.2022, Osa 2
Jos et vielä lukenut osaa 1, niin suosittelen lukaisemaan sen, ennen tätä. Osa 2 alkaa matkalla Kilpisjärveltä Norjaan.
54t9g3srv3444t5
Norjan lumivuoria
Jäämeren rantaa
3ewwwewwhtt5rr444545rggupo
Rajalle oli Kilpisjärveltä noin 10 km ja heti sen jälkeen maisemat muuttuivat! Rotkot syvenivät ja vuoret kasvoivat. Maisema salpasi hengityksen - kirjaimellisesti. Jäämerelle saavuttaessa näkyi lumihuippuja jo joka puolella. Poikkesimme kaupassa ja ajelimme pohjoisen suuntaan etsimään lounaspaikkaa. Kylät olivat todella pieniä ja palveluita vähän.
Manndalenissa
Melko jyrkkiä seinämiä
Kadehdittavia taloja
Upeita maisemia
Ajelimme Storslettiin asti, ennen kuin löysimme sopivan lounaspaikan. Bios Cafe oli perinteinen norjalainen lounasravintola modernilla twistillä. Söimme pekonilla höystettyä kalagratiinia. Kun annokset tulivat pöytään, ne eivät kovin houkuttelevilta näyttäneet. Maku oli kuitenkin huikea! Gratiini oli taivaallista ja mehukas porkkanaraaste sopi siihen hyvin. Perunoiden funktio annoksessa ei mulle auennut.
Rantaniittyä
Bios Cafen kattokruunu
Kalagratiini ja pekonia
Viherkattoisia taloja oli paljon
Poikkesimme vielä parissa putiikissa ja lähdimme ajelemaan takaisin päin. Takaisin ajellessa sää muuttui sateisemmaksi. Vuoret jäivät sumuverhon taakse.
Lumivuoret
Kaunis laakso
Jäätikköä
Vuoripuroja oli myös paljon
Kaunis vuono
Nämä purot näkyivät jo kauas
Pilvien peitossa
Poikkesimme vielä kuvaamaan Rovijoen putousta, josta saimme vinkin eräältä Saanan kulkijalta. Putous ja sitä ympäröivät maisemat olivat hienoja.
Susanna Rovijoen putouksella
Veden kuluttamaa kalliota
Pudotus oli korkea
Rovijoen putouksen alajuoksu
Palattuamme retkeilykeskukselle, kävimme syömässä oikein kunnon porofileet jälkiruokineen. Vahva suositus näillekin! Olimme varanneet yhden hotelliyön retkeilykeskukselta. Pääsimme yksityiseen suihkuun ja puhtaisiin lakanoihin vuoteeseen nukkumaan. Koko päivä tuntui oikein luksukselta.
Porofilee
Vohveli lakkahillolla ja jäätelöllä
Aamulla vielä hotelliaamiaiselle ja puolilta päivin nokka kohti etelää. Hyvästit Kilpisjärvelle ja Saanalle. Oli huikeat päivät täällä.
Heippa Kilpisjärvi
Heippa Saana
Kotimatkan ensimmäinen etappi olisi Pallas-Ylläksen kansallispuisto. Auton navigaattori neuvoi ajamaan osan matkaa Ruotsin puolella ja tällä kertaa uskoimme sitä. Ruotsin tieosuudella taisi olla kaksi kylää ja yksi metso. Ei edes yhden yhtä kahvilaa. Pysähdyimmekin vasta Muoniossa tauolle.
Muoniojoki
Ruotsin puolelle
Ruotsalainen koppelo
Jounin kaupalla piti käydä, kun lähellä oltiin. Haimme sieltä evästä ja vähän postikorttejakin. Komea poro oli Jounin kaupan pihalla.
Jounin kauppa
Tandem-poro
Mä näitä polkuja tallaan...
Parin kilometrin matka Kesänkijärven laavulle oli hyvää ja tasaista polkua. Suski huomasi taas jonkin kanalinnun matkalla.
Naaras se on, mutta koppelo vai teeri vai joku muu?
Polulla
Sää oli lämmin, mutta tuuli kovaa. Meillä oli suunnitelmissa kalastaa, mutta tuuli oli niin kova, että jäi kalastus vähiin. Leiriydyimme laavun läheisyyteen. Laitoimme laavulle tulet ja paistoimme nakkeja hapankaalin kaveriksi.
Näkymä huussilta Ylläksen Kellostapulille
Hyvin riippuu
Suski jaksoi hetken heitellä
Kesänkijärven päässä oli suomaisemaa
Riipparissa nukutti taas hyvin ja aamulla yllättäen minä heräsin ensin! Laitoin nuotioon tulet ja siinä ihmetellessäni tuli lähipuihin parvi käpylintuja. Voimakkaan nokan alapuolen vuoksi olettaisin isokäpylinnuksi. Menin hetkeksi laiturille heittelemään, josko sitä kalaa kuitenkin tulisi. Hetken päästä Susannakin heräili ja tuli seuraksi. Vaan eipä sieltä mitään tullut.
Nuori isokäpylintu
Aamuvieras
Lähdimme aamiaisen laittoon ja aika pian paikalle saapui pieni kuukkeliporukka. Niitä oli kolme tai neljä. Rohkein tuli heti hakemaan juustopalan, kun sellaisen penkille laitoin. Pian tuli nuoremmatkin perässä ja vuorotellen kävivät hakemassa herkkupaloja. Susanna onnistui kädeltäänkin ruokkimaan rohkeinta.
Kuukkeli
Herkut kelpasi kädeltäkin
Juustoa suu täyteen
Tarkemmin tarkasteltuna eri yksilöt olivat eri näköisiä
Aamiaisen jälkeen purettiin leiri ja palattiin autolle. Polun varsi oli täynnä riekonmarjaa, mustikkaa ja juolukkaa. Polku oli helppokulkuinen ja leveä, esteetön. Kesänkijärven laavulla oli myös esteetön huussi. Matka pysäköintialueelta oli noin kaksi kilometriä. Jos jatkaa laavulta 200 metriä rannan suuntaisesti, tulee eteen myös kahvila. Se oli suljettu sen ajan kun me olimme laavulla, joten emme päässeet tutustumaan siihen.
Rovaniemellä
Matkamme jatkui kohti etelää. Seuraava etappi oli Syötteen kansallispuisto. Ajoimme ensin Rovaniemelle lounaalle ja löydettiinkin McDonald's. Tälle paikalle ei lähde suositusta. Ruokia joutui odottamaan luvattoman kauan. Oli lauantai iltapäivä, pöytiä ei oltu varmaankaan pyyhitty aamun jälkeen. Vessat olivat todella epäsiistit. Näytti siltä, että oli henkilökuntavajaus, mutta kyllä silti pitäisi pystyä siisteydestä edes auttavasti huolehtimaan. Ei hyvä.
Ranua
Hillatorin kupeessa
Syötteen kansallispuistoon oli vielä pieni matka Ranualta. Olimme menossa Vattukurun laavulle. Kävelymatkaa pysäköintialueelta laavulle ei ollut kuin reilu kilometri, mutta maasto hieman haastavampaa. Polku kulki ensin Lehtovaaran laelle ja siitä melko jyrkästi alas Vattukuruun.
Hienoja lahopuita
Nuori pohjansirkku
Lehtovaaran huipulla
Komea pahka
Polun varrella oli paljon erilaisia opastauluja. Vaaran rinteellä nuori pohjansirkku lenteli oksistossa. Hippiäisiä kuului myös olevan ja käpytikka koputteli lahopuun rungolla. Metsäpaloista oli oma opastaulu ja tässä metsässä oli hyvin nähtävissä joskus muinoin olleen metsäpalon jälkiä.
Metsäpaloista
Hiiltynyt lahopuu
Polkujen kuluneimmilla osilla oli tuhkakerros tullut näkyviin
Kun polku laskeutui vaaralta alaspäin, muuttui maisemakin. Kurun pohjalla oli paljon kosteampaa ja suotakin. Laavu löytyi aivan kurun pohjalta, kauniin solisevan puron viereltä.
Kaunista vilukkoa oli paljon kurun pohjalla
Polku laavulle
Hyvin riippui täälläkin
Laavun rakenteet olivat sellaiset, että saimme ripustettua riipparit sen alle. Puitakin oli kyllä, mutta ei aivan optimaalisilla väleillä. Oletuksena oli myös, että yöstä tulisi viileä täällä kurun pohjalla ja laavu suojaisi hieman kosteudeltakin. Laitoimme tulet ja Suski laittoi meille ruokaa.
Suski ruoanlaitossa
Kylmäsavulohipastaa
Illalla kävimme vielä katsomassa, jos suolta löytyisi hillaa. Ja löytyihän sitä juuri sopivasti aamupuuroon. Yö oli kylmä, kuten arveltiin. Makuupussissa oli kuitenkin ihan lämmin nukkua. Aamulla tulet nuotioon ja aamiaista. Aamuvarhaisella lintujakin liikkui kurussa. Sinipyrstöjä oli useampikin, yhden onnistuin saamaan kuvaan. Hömötiaisia oli myös jokunen.
Hiukkasen parempi aamupuuro hillalla ja hunajalla
Sinipyrstö
Purossa oli kiva peseytyä aamulla, vesi oli erittäin kirkasta ja puhtaan näköistä. Aamiaisen jälkeen taas leiri kasaan ja polulle.
Laavu aamuauringossa
Kirkasvetinen puro
Ja polulle taas
Kaunis porokaksikko
Kun lähdimme Syötteeltä, oli tien vieressä kaunis porokaksikko, joka lähti takaamme ylittämään tietä. Me suuntasimme Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Ajoimme Kajaaniin lounaalle, tällä kertaa löysimme kotipizzan. Jatkoimme Iisalmen ja Kuopion kautta Suonenjoelle, jossa kävimme kaupassa. Etelä-Konneveden kansallispuisto sijaitsee Rautalammin ja Konneveden kuntien alueella. Me ajoimme Rautalammin puolelle Kalajan pysäköintialueelle.
Kalajan pysäköintialueella
Polun alku
Tämän lammen nimi ei kyllä kuvaa sen kauneutta, Paskolampi
Polku kulki ensin kostean ja rehevän ruohikon läpi Paskolammelle ja siitä vanhan kuusimetsän läpi Vuori-Kalajalle. Matkalla näkyi perhosten toukkia ja pikkukonnia.
Pikkuinen rupikonna
Sinisilmäkiitäjän toukka
Vanha kuusimetsä
Vuori-Kalaja oli kaunis metsälampi Kalajanvuoren juurella. Paikalla oli laavu ja nuotiopaikka, huussit ja liiteri. Riipparit laitettiin kallion kupeeseen rannan läheisyyteen.
Näkymät riipparista
Virkistystä jaloille
Pitkästä aikaa pääsimme myös uimaan. Vesi oli todella kirkasta ja pohja näkyi, vaikka jalat eivät sinne ylettäneet. Täällä oli muitakin yöpyjiä ja suurimmalla osalla oli riipparit. Taisi olla vain yksi teltta koko alueella. Uinnin jälkeen tulet nuotioon ja iltapalaa. Suski koitti taas kalaakin laihoin tuloksin.
Iltapalaa
Aurinko laskee
Vuori-Kalaja
Auringon laskiessa se valaisi hienosti vastarannan puut. Iltahämy oli muutenkin hienon näköistä kauniilla tyynellä lammella. Yö oli lämmin ja sai nukkua makuupussi avoinna. Heräsin yöllä kahden aikoihin, niin täysikuu oli juuri noussut lammen ylle ja valaisi hienosti.
Täysikuu
Aamulla herättyäni Suski oli jo taas nuotiolla tulistelemassa. Menin kuitenkin ensiksi aamu-uinnille ja kun muut alueella olevat vielä nukkuivat, sai uikkarit pysyä kuivina täälläkin.
Aamu-uinti suoritettu
Laavu
Nuotiopaikka
Aamupalan jälkeen päätettiin vielä koittaa kalaa lammesta. Heittelimme rannalta ja aika pian minua onnisti. Sain suuren ahvenen jäämään kiinni, mutta se pääsi irti juuri ennen rantaa. Hetken päästä onnistui kuitenkin uudelleen ja tätä seuraa kalajuttu, jota kukaan ei usko. Onneksi Susanna oli vierellä todistamassa! Suuri ahven oli lipassani kiinni ja ahven oli puoliksi suuren hauen suussa. Taistelin siis hauen kanssa samasta saaliista. Hauki ei tahtonut millään luovuttaa mahtavaa saalistaan ja irrotti otteensa vasta, kun olin vetämässä kaloja rannalle. Hauki oli noin 3-4 kertaa saadun ahvenen kokoinen ja melko pullukkakin.
Kivan kokoinen ahven
Savuahventa
Sain vielä toisenkin suurehkon ahvenen ja viimeisenä päivänä saimme käyttää ensimmäisenä päivänä ostetun savustuspussin. Grillillä savustuspussissa savustettu ahven maistui taivaalliselta. Söimme siis lounaan vielä Vuori-Kalajalla ennen kuin lähdimme kotimatkalle. Polulla oli tällä kertaa myös lentäviä perhosia ja korentoja.
Suruvaippa
Kirjoukonkorento
Kommentit
Lähetä kommentti