Neva-Lyly 11.-12.6.

Pitkästä aikaa taas yöretki Neva-Lylylle. Tämä on paikka, johon en koskaan kyllästy. Olen kirjoittanut paikasta aiemminkin, silloin oli talvi 2021. Olen sen jälkeen yöpynyt täällä viime syksynä ja käynyt linturetkellä tänä keväänä. 

Riippari testissä

Ajelin paikalle vasta yhdeksän aikoihin illalla, kun päivällä oli kaikenlaista puuhaa. Ensimmäiseksi kiinnitin riippumattoni lähelle rantaa. Tuuli aika reippaasti, niin hyttysistä ei ollut haitaksi, vaikka niitä kotipihalla oli valtavat määrät. Nuotiokatoksella oli nelihenkinen perhe ja olivat ilmeisesti saunoneet, koska sauna oli vielä lämmin. Lisäsin pari puuta ja viimeistelin nukkumapaikkani.

Huussi ja sauna

Neva-Lylyllä on siis hieno tynnyrisauna kaikkien käytössä, kota, nuotiokatos, liiteri, pukuhuone, huussi ja uimaranta. Neva-Lyly itse on suurehko suolampi turvetuotantoalueen reunalla. Ympäröivä suo ei ole ojitettu eikä lampeen ole kaivettu turvetuotantoalueelta ojia, sillä lammella ei ole laskuojaa. Näin lampi on säilyttänyt luonnonmukaisuutensa. Lammen ympäri kulkee pitkospuut ja lammen pohjoispuolelta lähtee pieni pisto turvetuotantoalueen ennallistetuille altaille, joilla viihtyy suuri määrä erilaisia lintuja. 

Saunaan

Ihana päästä uimaan saunasta

Näkymä lammelta

Pian pääsinkin jo saunaan. Hyvät löylyt tuli ja uimassakin kävin useamman kerran. Jos nyt olisin käynyt ensin vaikkapa viereisellä Alkkianvuorella, niin mikäs sen mahtavampaa kuin päästä saunottelemaan siihen päälle. Lammen vesi oli jo melko lämmintä, arvelisin että siinä 16-18 astetta. 

Aurinko pian laskee

Nuijapäitä 

Saunan jälkeen siirryin nuotiokatokseen iltapalan laittoon. Olisin mieluummin katoksettomalla nuotiopaikalla (joka myös täältä löytyy), mutta tuulen vuoksi nuotiokatos oli parempi vaihtoehto. Ensimmäisen käyntini jälkeen nuotiokatokseen oli tuotu Ikitaidon kivikoritulisija, aivan loistava keksintö! Hakkaa perinteiset tulisijat mennen tullen.  Korpelan nakit maistuivat ja lopuksi paahdoin teemukillisen kaveriksi pari leipää. 

Tulisija

Iltapalaa

Näkymä nuotiokatokselta lammelle

Aurinko oli jo laskemassa ja tunnelma lammella muuttui. Linnut hiljenivät, vain kaksi käķeä kukkui tahoillaan. Taivaan värit heijastuivat upeasti lammesta. 

Aurinko laskee

Illan värejä

Upea ilta

Pikkuhiljaa aloin itsekin valmistautua yöpuulle. Täällä autolla pääsee perille, niin vein kaikki ylimääräiset tavarat autoon. Juomapullo, puukko, puhelin ja vessapaperi jäivät ulos kanssani. Asetuin makuupussiini, mutta ilta oli niin lämmin, että jätin vetoketjun auki. Ja niin se sai olla koko yön.

Hyvää yötä

Ja huomenta

Kun aamulla heräsin, oli aurinko jo korkealla. Kävin laittamassa tulet nuotiokatokseen, koska tuuli edelleen reippaasti. Kävin aamupesulla ja laitoin kananmunat kiehumaan. Kaivelin muutkin eväät esille ja nautin lintujen laulusta. Äänessä oli edelleen käki, mutta myös peippoja, pajulintuja, metsäkirvinen, talitiainen, mustarastas, naurulokit, joutsenet ja taisi kurkikin töräyttää pari kertaa. 

Aamiaista

Aamiaisen jälkeen vaihdoin vähän vaatteita ja lähdin käymään ennallistetuilla altailla. Kun kodalta lähtee pohjoiseen, on alkumatka polkua. Pitkokset alkaa kuitenkin aika pian. Metsikössä on Wilpertin mökki. Lenkin varteen oli nyt myös ilmestynyt tarinaa Wilpertistä. Mainio lisä lapsille ja lapsenmielisille. 

Vilpertin tarinoita

Vilpertin mökki

Itse löysin polun varrelta paljon kukkivia suokasveja. Kukintansa olivat juuri aloittaneet suopursu ja suokukka. Tupasvillaa ja hillaa oli myös paikka paikoin.

Suopursu

Suokukka

Suokukkaa Neva-Lylyn rannalla

Tupasvilla

Tuuli haittasi laulavien lintujen havainnointia. Peipot, pajulinnut ja metsäkirviset kuulin kuitenkin polulle. Myös naurulokkien ääni kantautui jostain lammen toiselta puolen. Niitä en kuitenkaan onnistunut näkemään. 

Mansikkakirjosiipi

Jäkälää

Isolampikorento

Perhosia ja korentoja lenteli ympäriinsä, niitä oli vaikea saada kuvattua. Sisilisko vilahti pitkosten alle piiloon.

Sisilisko

Altailla

Altailla oli hiljaista. Vain telkkäemo poikineen. Keväällä täällä oli korvia huumaava meteli ja satoja lintuja. Ehkä linnut käyttävät altaita levähdyspaikkanaan muutolla. Keväällä oli lähes sadan linnun naurulokkiyhdyskunta, mutta nyt niiden äänet tosiaan kuuluivat jostain hieman kauempaa.

Telkkäemo poikineen

Hiljaista oli

Ruskosuohaukka

Istahdin pitkosten päähän ihastelemaan luonnon kauneutta. Tuuli humisi puissa ja yksinäinen lapintiira kalasteli altaalla. Yhtäkkiä huomasin vastarannalla liitelevän ruskosuohaukkakoiraan. Se kaarteli muutaman kerran ja siirtyi sitten toiselle altaalle. Minä nousin ja lähdin palaamaan takaisin autolle. Matkalla oli edelleen paljon hyönteisiä ja hämähäkkejä. Harmikseni hämähäkit vilistivät heti piiloon pitkosten alle, kun havaitsi askeleeni. Yksi laji ei ollut niin säikky, nimittäin louhipantrikki. (Kukahan nämä hämppisten nimet keksii 😂).

Tuntemattomaksi jäänyt pikkuperhonen (joku heinäkoisa kuulemma)

Juuri kuoriutunut vaskikorento

Metsämittari

Louhipantrikki

Vielä viimeiset silmäykset lammelle ja oli kotiinlähdön aika. Viihtyisin kyllä monesti pidempäänkin, jos se vain olisi mahdollista. 

Neva-Lyly on yksi suosikkini lähiluontokohteista. Suosittelen lämpimästi. Tampereelta ajaa 1,5 h, Porista tunnissa. Juuri sopivan matkan päässä, että pääsee irtaantumaan arjesta hetkeksi. Ja luontopolku on perheen pienimmillekin sopivan pituinen. 

Nyt täytyy kiittää Petriä, Ranea ja Ailaa ötököiden ja kasvien tunnistamisessa. Vaikken ihan ummikko olekaan, niin en minä niistä näin paljon silti tiedä, esitän vaan😀. Mutta louhipantrikin selvitin ihan itse ja varmistuksen sain Facebookin ötökkäryhmästä, käyttökelpoinen ryhmä sekin!

Tämän reissun negatiivinen asia oli tupakan tumpit. Niitä keräsin kivan kasan vain nuotiokatokselta, paljonkohan mahtoi olla muualla. Nuo filtterit kun on hyvinkin vaarallisia luontoon jätettyinä, niin soisi ne viedä mukanaan tai ainakin polttaa lopuksi nuotiossa. 

Nämä lähti mukanani roskikseen

Tumpeista huolimatta oikein mukavaa juhannusta ja loppukesää lukijoilleni. Palataan taas seuraavan reissun jälkeen asiaan.

Johanna