Merikarvia 15.5.2022

Oli luvassa kaunis mutta tuulinen kevätsää ja päätimme lähteä porukalla Merikarvian lintupaikoille. Matkaan lähti lisäkseni tuo komeampi puolisko ja hänen veljensä. Ajoimme ensin Porin Lampinkoskelle, joka oli matkan varrella. Odotimme kovasti näkevämme siellä virtavästäräkin, koska niitä on siellä aiempina vuosina ollut.

Lampinkosken silta

Sitruunaperhonen

Luonnon taidetta

Virtavästäräkkiä ei näkynyt, mutta muita lintuja kyllä pyöri kosken tuntumassa. Myös perhosia ja muita hyönteisitä oli liikkeellä. Punakylki- ja räkättirastaat pitivät konserttiaan ja haarapääskyt lentelivät ympäriinsä.

Punakylkirastas

Kimalainen, jonka laji ei minulle selvinnyt

Lampinkoskelta jatkoimme valtatie 8:aa pohjoiseen Merikarvian Lankoskelle. Lankoskella virtavästäräkki tervehti meitä heti. Niitä oli pariskunta ja ahkerasti rakentelivat pesää tai ruokkivat poikasia. Pesä oli piilossa, niin aivan varmoja ei voinut olla kumpaa ne tekivät. Kuvassa naaraalla on kyllä evästä nokassaan, joten voi hyvin olla, että poikaset olivat jo kuoriutuneet.Tämä oli ensikohtaamiseni virtavästäräkin kanssa. Hienon värinen lintu!

Virstavästäräkki

Lankoski

Kun virtaväiskit oli nähty, lähdimme kulkemaan luontopolkua kohti Lankosken lehtoa. Kosken alajuoksulla joki haarautuu useampaan osaan ja niiden väliin on syntynyt erikoinen lehto.

Vesikasvillisuutta

Valkovuokkoja oli joka puolella

Joka paikassa oli jo paljon vihreää

Lankoski kuohuaa melko pitkältä matkalta ja vesi oli aika korkealla. Paikoin oli polullakin vettä, mutta silti selvittiin ilman kumisaappaita. Lankosken lehtoon kulkeva pieni silta oli parhaat päivänsä nähnyt. Se oli melko huteran oloinen.

Lankosken kuohuja

Sinne se menee

Silta lehtoon

Vaikka olikin jo paljon vihreää luonnossa, niin lehto ei aivan ollut vielä parhaimmillaan. Paikka oli kyllä upea ja olisi varmasti ollut hieno vaikka evästää siellä rantakivellä istuen. Me olimme jättäneet eväät vielä autoon, niin jäi se tekemättä.

Lehdossa

Rantakivellä istuskelua

Lehdon polulla

Tällä kertaa emme lähteneet lehtoa kiertämään, mutta varmasti joskus tulee sekin tehtyä. Hieno paikka joka tapauksessa. Polun varrellakin on vaikka mitä luonnon ihmeitä nähtävänä. 

Kääpäpuu

Lankosken silta

Lankosken yli samoin kuin Lampinkosken yli kulki vanha hieno kivisilta. Kävimme hakemassa pehmikset Köffistä, kahvilasta kosken rannalla. Ajatuksena oli suunnata tästä merenrantaan Kasalan lintutornille, mutta yhä yltyvä tuuli sai meidät toisiin aatoksiin. Poikkesimme Lankosken alajuoksun puolelle tulvapellolle katsomaan, josko siellä vielä olisi kahlaajia. Pellot olivat kuitenkin miltei kuivat ja pienessä lätäkössä oli enää joutsenia, merihanhia ja sinisorsia. Kivitasku yllätti meität tien varren kivikossa.

Kivitasku

Kettu

Ilman saalista pois

Kivitaskua tarkkaillessamme huomattiin pellolla myös kettu. Se pelotti linnut lentoon, mutta saalista se ei saanut. Se lönkötteli laiskan näköisesti pellolta jokivarren pusikkojen suojiin. Ja me jatkoimme matkaa kohti Kräsooran lähiluontokohdetta. Olimme siellä käyneet aiemminkin ja päätimme mennä syömään eväät sinne.

Kräsooran porteilla

Kräsooran laavulta on upeat näkymät

Kräsooran laavulla on puuliiteri ja esteetön huussi. Laiturilta pääsee kivasti uimaan niin halutessaan. Polku laavulle on myös esteetön. Pysäköintialue ei ole kovin suuri, mutta eipä tunkua ollut. Emme nähneet ketään koko aikana, vaikka keli oli hieno. 

Kuppi kuumaa lämmitti tuulisena päivänä kivasti

Kräsooran lähiluontopolulla

Kiva puolipäiväretki Merikarvialle oli päätöksessään ja ajelimme kotia kohti maisemareittiä Ahlaisten kautta. Jossain tien varrella nähtiin muutama täpläkauriskin (kuusipeura), joita tällä seudulla jonkin verran on. Voin kyllä lämpimästi suositella kaikkia kolmea kohdetta. Me emme Lampinkoskella lähteneet kulkemaan polkuja, mutta sielläkin niitä kulkee joen varrella. Lankosken lehtoon täytyy ehdottomasti lähteä tutustumaan vielä ja Kräsoorassa tulee varmasti evästettyä jatkossakin.

Johanna