Retkeilyssä oli pieni tauko, mutta kevät innostaa taas ulos nukkumaan. Suski-sisko tuli tällä kertaa junalla Poriin ja yhdessä päätimme matkata tuttuun paikkaan Eurajoen Pinkjärvelle yöksi. Suunnitelmissa oli, että viemme rinkat Vuotavan laavulle ja lähdemme kiertämään luontopolun.
Puolimatkassa Pinkjärvelle johtavaa metsätietä kuulin tikan rummutusta. Pysähdyin ja koitin saada sen näkyviin. Sepä kiljahti kuuluvasti ja lensi meidän yli. Se oli harmaapäätikka, jonka joka vuosi suunnilleen samoilta paikoilta löydän. Pysäköintialueelle päästyämme huomasimme, ettei laavun omalle pysäköintialueelle oltu aurattu tietä. Siispä rinkat selkään ja metsätietä mönkijän jäljissä Vuotavan laavulle.
Siskokset reissussa
Metsätiellä
Metsätie oli suhteellisen hyvässä kunnossa ja sitä oli aika helppo kävellä. Emme poikenneet luontopolulle vaan jatkoimme hyvin tallattua tietä pitkin. Vuotavan laavun pysäköintialueelta alkava alamäki kohti huussia ja laavua oli aivan peilikirkasta jäätä. Kuljimme polun viertä metsän puolella, koska metsänpohjalla oli vielä lunta eikä se ollut liukas. Laavulla oli porukkaa, niin menimme rantaan asti siellä olevan pöytäryhmän luo. Koko rinne laavulta rantaan oli kiiltävän jään peitossa. Ja vaikka meillä oli nastakengät, oli liikkuminen silti hankalaa.
Jäinen rinne
Rannassa
Kun saimme rinkat selästä, söimme lounaan ja pohdimme vaihtoehtojamme. Polku näytti niin liukkaalta ja vaaralliselta, ettei se houkutellut lainkaan. Siispä suunnitelma B käyttöön ja silkkaa huilailua koko iltapäivä. Keli oli todella upea ja istuimme rannassa pitkään nauttimassa auringosta ja näkymistä. Käväisin myös jäällä kävelemässä, mutten uskaltanut ilman naskaleita lähteä kovin kauas. Jää tosin on vielä n. 50 cm paksuista ja retkiluisteluratakin vielä käytössä.
Lounastauko
Pinkjärvi
Mönkijän jälkiä oli hyvä kävellä
Pienen jäälenkkini jälkeen laitoimme yösijat valmiiksi. Ja ne oli tietenkin DDHammockin riipparit. Koemakuulta ei olisi millään tahtonut nousta.
Riipparin koemakuu
Koitimme vielä vähän katsastaa lähimaastoa, mutta joka suuntaan oli samanlaista jäätikköä. Ei mitään mahdollisuutta lähteä pidemmälle.
Suski "luistelee"
Polku rannasta laavulle
Kun alkoi tulla nälkä, siirsimme ruokatarvikkeet ylös vapautuneelle laavulle. Se ei ollut helppo homma. Löysimme kuitenkin omat suosikkireitit polkujen ulkopuolelta, joita pitkin pääsimme paremmin kulkemaan. Laitoimme tulet ja odotellessa joimme viimeiset kahvit ja teet termarista. Aurinko alkoi pikku hiljaa laskea ja punersi taivaan upean vaaleanpunaiseksi.
Iltanuotiolla
Auringonlasku
Jälkkäriksi suklaabanaania
Istuimme nuotiolla pitkään ja syötyämme pelasimme Yatzya. Sitä pelattiin edelliselläkin retkellä ja siitä taitaa tulla perinne. Oikein hauskaa ajanvietettä. Kun illemmalla alkoi tulla viileä, aloimme haaveilla makuupussien lämmöstä. Vaikka kello ei ollut vielä kahdeksaakaan, me kaivauduimme riipparien sisään.
Yövalona meillä oli lyhtykynttilä
Aamu viideltä kuutamo ja viirupöllön huhuilu
Kylmä oli tehnyt tehtävänsä ja kesti jonkun aikaa, ennen kuin makuupussissa oli lämmin. Yhdeksän maissa taisin olla jo unessa. Yöllä heräsin, kun viirupöllö huhuili jossain lähistöllä. Säe kuului vain pari kertaa, enkä ollut aivan varma lajista. Se kuitenkin yllätti iloisesti ja oli aamuyöllä pitkään äänessä.
Aamun ensimmäiset valonsäteet valaisi taivaanrannan pilvet
Kuuntelimme Suskin kanssa pitkään pöllöä viiden kuuden aikoihin aamulla. Kun aurinko alkoi nousta, lopetti pöllö huhuilunsa. Suski lähti aika pian kahvin keittoon. Minä jäin vielä riippariin kuuntelemaan aamuvirkkua mustarastasta.
Aamutulet
Aamuhetki riipparissa
Hetken kuluttua siirryin itsekin laavulle aamiaiselle. Söimme pitkän kaavan mukaan rauhallisen aamiaisen. Samalla seurasimme lähistöllä touhuavaa pikkukäpylintupariskuntaa, joka välillä kävi näyttäytymässä ihan muutaman metrin päässä.
Vatsat pullollaan lähdimme pakkaamaan rinkkoja ja joimme vielä lähtökahveet. Laavulle ei aamuaurinko osu ja siinä oli melko viileää. Kuljimme takaisin autolle ja ajoimme minun kotipihaan. Laitoin tulet oman pihan nuotiopaikalle ja paistoimme siinä lounasmakkarat sekä voileivät. Aurinko paistoi todella lämpimästi ja pian alkoi poskia kuumottaa.
Kotipihan nuotiolla
Pihassa oli oikein hieno kevätkonsertti. Lauluääniään viritteli kuusi-, tali-, sini- ja töyhtötiainen sekä vihervarpunen. Ruokinnalla oli lisäksi keltasirkkuja, punatulkkuja ja hömötiainen. Kaikki kiva kuitenkin loppuu aikanaan ja Suski oli vietävä junalle.
Vaikkei nyt patikoimaan päästykään, niin pelkkä luonnossa oleilu on kyllä todella rentouttavaa, etenkin hyvässä seurassa. Kiitos Suski taas seurasta ja muutamasta kuvasta!
Johanna
Kommentit
Lähetä kommentti