"Johanna 50-vuotta, matkoilla"

Onkin jo vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi kirjoitin. Loppuvuodesta tuli kirjoitettua muutama juttu lintuyhdistyksen lehteen, niin omat tekstit ei oikein innostanut. 

Tämä teksti kertoo 50-vuotiaan minun hurjan hienosta matkasta Koillismaalle 16.-23.1.2022. Kyllä, jälleen kerran. En koskaan kyllästy niihin maisemiin. Mukana oli Jounin lisäksi tällä kertaa ystäväni Hanna ja hänen kultainen noutajansa Elmo.

Synttärivieraita pihamaalla

Aloitetaan kuitenkin siitä, että aiotut synttärikahvit 15.1. siirsin ulos nuotiolle pandemian vuoksi. Ja hienot juhlat olivatkin! Järjestimme pihan nuotiopaikalle penkin ja palleja. Ripustin ulkovaloja nuotiopaikan  ympärille. Talliin katettiin tarjoilupöytä. Tarjolla oli nuotiomakkaraa ja salaatteja, mokkapaloja ja pullaa. Tietysti kuumia juomia eli kahvia, teetä ja mehua. Vaahtokarkkejakin paahdeltiin illemmalla.

Tallitarjoilut

Vaahtokarkkien paahtoa

Juhlat oli todellakin minun näköiset. Koko päivä siinä meni ja vieraatkin viihtyivät pitkälle iltaan. Ei tarvinnut pönöttää kahvikuppien kanssa sisällä, vaan vietettiin rento päivä pihalla. Haluankin kiittää kaikkia osallistujia, teitte juhlistani parhaat ikinä! Ja kiitokset myös kaikille mitä upeimmista lahjoista ja lahjoituksista matkakassaani sekä Miilalle korvaamattomasta avusta!

Tunnelmallinen iltanuotio

Seuraavana aamuna startattiin Jounin kanssa kohti Vaasaa, jonne Hannan ja Elmon oli määrä tulla junalla. Me ajoitimme oikein sopivasti saapumisemme asemalle, juna tuli melkein heti. Elmo oli kuulemma nuoresta iästään (1 v 3kk) huolimatta matkustanut oikein hienosti ensimmäistä kertaa junassa. Ja yhtä hienosti sujui seuraavat 10 tuntiakin auton takakontissa! Kokkolassa ja Oulussa pidimme hieman pidemmät stopit, että Elmo pääsi kunnolla jaloittelemaan. 

Jussi-mökki Kuusamossa Ala-Kitkan rannalla odotti meitä illalla ja pääsimme iltapalan jälkeen nukkumaan matkaväsymystä pois. Aamulla oli kuitenkin jo heti päästävä vanhoille tutuille koskikara- ja kuukkelipaikoille. Hanna on se, joka sai minut muutama vuosi sitten innostumaan lintujen valokuvaamisesta. Tämä viikko sujuisi siis yhteisen harrastuksen, luontokuvauksen parissa. 

Käylänkoskella

Käylänkosken yksi sivuhaaroista

Aamulla ensimmäisenä kohti Käylänkoskea, koskikarojen valtakuntaa. Ja siellähän ensimmäinen näkyi jo ennen joen rantaan pääsyä niiailemassa kaukana kivellä. Yhteensä taidettiin laskea seitsemän koskikaraa tältä paikalta. Ilmeisesti niille riittää hyvin ruokaa ja jokaisella oli oma kalastuspaikkansa.

Näin lähelle en ole ennen päässyt

Joku herkkupala sieltä joen pohjalta löytyi

Käylänkoskelta ajettiin Konttaisen kuukkeleita tapaamaan. Hanna epäili, josko näkisi kuukkeleita lainkaan. Lupasin Konttaisella olevan kuukkelitakuun, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Meillä oli jauhelihaa mukana ja se kelpasi myös hömötiaisille, jotka tulivatkin ensimmäisenä paikalle.

Hanna ja hömötiainen

Kuukkeli kurkistelee

Kun hömötiaiset olivat vieneet ensimmäiset herkkupalat, oli kuukkeleiden vuoro. On aina yhtä sykähdyttävää saada kuukkeli kädelle ja vieläpä jäämään siihen hetkeksi. Se lähtee kyllä nopeasti, kun herkkupalat kädeltä loppuu.

"Kiitti!"

Kuukkeli

Minä ja kuukkeli

Iso mies, pieni lintu

Kun olimme syöttäneet kuukelit ja hömötiaiset, lähdimme takaisin mökille. Elmon kanssa käytiin metsätielenkillä ennekuin tulisi pimeä. Kuu nousi melko aikaisin ja valaisi todella hyvin. Ei tullut edes kovin pimeää, vaikka aurinko laskikin. Meillä oli sauna oli päällä joka ilta. Laitoimme myös takkaan tulet ja paistoimme saunamakkarat.

Elmolla oli ihan omat jutut

Auringonlasku Yli-Kitkan rannalla

Kuutamo Ala-Kitkan rannalla

Vielä piti Elmo viedä iltapissalle ja kävelimmekin kelkkareitin rantaan. Kaksi päivää ennen saapumistamme Kuusamoon, oli koko talven komeimmat revontulet. Meidän ensimmäisenä iltana oli taivas pilvessä ja haaveet reposten näkemisestä karisivat.

Hannalla oli kolme toivetta tänne päästyään: kuukkeli, Myllykoski ja revontulet. Kuukkeli hoitui heti ensimmäisenä päivänä ja toisena päivänä lähdimme Juuman Myllykoskelle. 

Myllykoski

Hanna ja Elmo Myllykosken riipparilla

Me

Myllykoski

Kävimme Hannan kanssa vielä katsomassa, josko lapintiaisia olisi ollut Oulanka Base Campin ruokinnalla. Valitettavasti ruokintaa ei ilmeisesti tänä talvena ollut, sillä takapihan metsikössä oli aivan hiljaista. Myllykoskelta lähtiessä ajettiin tietysti vielä Konttaiselle kuukkeleita ja hömötiaisia moikkaamaan. Ne olikin taas tuttavallisella päällä ja saimme hyviä kuvia.

Hömötiainen poseeraa

Hömppä

Kuukkeli

Kuukkelin pylly

Kyllä se taitaa tämä olla minun lempilintuni

Kolmantena päivänä, keskiviikkona nukuimme vähän pidempään. Puolen päivän aikoihin ajoimme Oulangan luontokeskukselle. Matkalla melkein kirjaimellisesti törmättiin poroon, joka jolkotteli keskellä tietä pitkän tovin ennen kuin kääntyi sivutielle. 

Poro

Minulla oli webinaari entisen kouluni TAMKin nykyisille opiskelijoille. Kerroin heille urapolustani opiskelujen aikana ja sen jälkeen. Mökiltä webinaari ei olisi onnistunut, mutta sain luvan mennä Oulangan luontokeskukselle pitämään webinaarini. Se onnistuikin todella hyvin kahvion perällä, siellä oli hyvät nettiyhteydet ja avulias ystävällinen henkilökunta. Jouni, Hanna ja Elmo kävivät sillä välin Kiutaköngästä ihastelemassa.

Kauas on pitkä matka

Jouni ja Elmo Kiutakönkäällä

Webinaarini jälkeen ehdin kävellä parisataa metriä Kiutakönkäälle päin, kun muut tulivat jo vastaan. Ajelimme taas Konttaisen kautta mökille. Sauna ja takka tulille ja illasta nauttimaan. Seuraavana päivänä meillä ei ollut suunnitelmia. Lähdimme Elmon kanssa pitkälle lenkille Kitkan kylälle päin. Otimme kamerat mukaan, jos vaikka jotain kuvattavaa osuisi matkalle.

Ruka Kitkan kylältä kuvattuna

Hanna meni ottamaan kuvia ja ELmo kaivautui lumeen

Jo aika alkumatkasta nähtiin muutaman linnun lähtevän tien varren puista lentoon. Emme kuitenkaan tunnistaneet niitä. Ja aivan hetken päästä toiselta puolelta tietä lähti jotain metsäkanalintuja. Ne lensivät meistä poispäin, emmekä hahmottaneet mitä ne olivat. Jatkoimme matkaa ja pian tien varrella kuului tikan rummutusta. Se vaikutti palokärjen rummutukselta, mutta sellaista emme nähneet. Käpytikkoja kuitenkin nähtiin kaksin kappalein. 

Kitkalla

Kävelimme aika pitkälle Kitka kylän ohi ja palasimme samaa reittiä takaisin. Kylällä oli tiaisia paljon puissa. Koitimme löytää niiden joukosta lapintiaisia, mutta tuloksetta. Hömötiaisia oli kyllä. Palasimme takaisin mökille ruoanlaittoon. 

Illalla lähdimme revontulien toivossa taas rantaan. Taivas oli lähes pilvetön ja pieniä vihreitä reposia kulki taivaanrannassa. Saatiin Hannan toive niistäkin toteutettua. Nämä reposet oli kyllä kovin himmeitä ja epämääräisiä. Ei mitään verrattuna edellisviikonloppuna olleisiin. Tähtitaivas oli kyllä kaunis, jopa kännykällä otettuna.

Orionin tähtikuvio

Perjantaina, virallisena syntymäpäivänäni oli ajatuksena käydä Mustosenvaaraa katsomassa. Seutu oli kaunista, muttei ainakaan näin talvella houkuttanut kulkemaan. Oli paljon asutusta. Seuraavaksi ajelimme Kuontivaaralle päin. Siellä oli valitettavasti jätetty tie hoitamatta talvella, emmekä päässeet ajamaan niin kuin olimme suunnitelleet. Jalkauduimme kuitenkin lenkittämään Elmoa Kuontivaaran juurelle. Hiljaista oli metsissä sielläkin.

Elmolla oli aina jotakin kannettavaa

Vielä päätimme poiketa Oivangin nuoriso- ja luontokeskuksen ruokinnalla katsomassa, josko siellä olisi lapintiaisia ollut. Matkalla pysähdyttiin Salmisen kylän sillalle. Salmessa oli koskikara ja kauempana neljä laulujoutsenta. Oivangissa oli tali-, sini- ja hömötiaisia, muttei kaivattua lapintiaista.

Elmo ja mää

Iltapäivästä ajoimme Rukan Mastohuipulle. Tiellä rinteen puolivälissä nousi penkalta riekko lentoon! Olin toivonut näkeväni sen koko viikon jossain metsätiellä, mutta sepä päätti yllättää ja ilmestyä keskelle Rukaa. Elämäni ensimmäinen riekkohavainto, kiva synttärilahja!

Ettäs kehtaavatkin lumimiehet....kaikkien nähden!

Johanna 50 vuotta

Hanna otti minusta Mastohuipulla "virallisia" 50-vuotiskuvia. Hieman erilaisia kuin aikoinaan isovanhempieni vastaavat. Silloin pönötettiin valtavan kukkameren keskellä, nyt laskettiin Rukalta alas pyllymäkeä. 😂

Huonosti luisti!

Illalla lähdimme vielä revontulikyttäyskeikalle järven jäälle. Ja kuinka ollakaan, kyllä siellä niitä reposia nytkin oli. Ei vieläkään mitään mahtavaa ilotulitusta, mutta sai nyt ihan kännykälläkin vähän niitä ikuistettua.

Reposet näkyi jo ovelta

Komea pyörre

Vähän yritystä

Saunan jälkeen korkattiin vielä kuohuviinipullo minun kunniakseni. Viini tosin oli nolla prosenttista, mutta valtavan hyvää. Sain pullon lahjaksi työkaveriltani Minnalta. Hauska yksityiskohta oli, että seuraavana päivänä ajoimme sen tilan ohi, missä tuota juomaa valmistetaan. Harmi vaan, että tilan oma kahvio on auki vain kesäisin.

Kuohuvaa kuusenkerkkää

Viimeinen päivä oli käsillä lauantaina. Odotettu retki Riisitunturille oli edessä. Reppuihin pakattiin termariin kuumaa vettä ja makkarat, Elmolle vettä myös ja ylimääräinen villapaita sekä istuinalustat. Pakkasta oli mittarissa mukavat -20 astetta. Itse pukeuduin kahteen pitkähihaiseen T-paitaan sekä islantilaisvillapuserooni. Tuulta ei ollut nimeksikään, joten sen puolesta keli oli loistava retkeilyyn.

Auringonnousu Riisitunturin juurella

Olimme liikkeellä jo auringon noustessa. Jouni vei meidät tunturin juurelle ja siinä jo ihastelimme upeaa auringonnousua.

Ekakertalaiset Hanna ja Elmo

Aurinko valaisi koko tunturin

Upeita värejä

Lähdimme liikkeelle aika rauhalliseen tahtiin. Sain Elmosta vetoapurin itselleni. Minulle on ylämäet aina aika pahoja, tasaisella kuljen paljon paremmin. Nyt ei ollut lainkaan niin rankkaa nousta tunturille, kun oli Elmo avustamassa.

Elmo💙

Rinteillä

Aina ei veto kiinnostanut, välillä piti yrittää kaivautua Kiinaan

Hieman ennen kuin pääsimme huipulle, alkoi nousta melko sakea sumu. Kun oli paljon pakkasta ja aurinkoinen keli, niin olihan se tietysti odotettavissa. Ei vaan tullut meille mieleen etukäteen ja harmitti, kun hyvät näköalat katosivat sumuverhon taa.

Huippu katosi sumuun

Kukkulan kuningas

Muutamia kuvia otimme huipulla, mutta mahtavat maisemat jäi uupumaan. Sumu ja sen takaa loistava aurinko loi huipulle hienon tunnelman ja kauniita värejä. Jatkoimme pian matkaa kohti Riisitunturin nuotiopaikkaa.

Sumu teki maisemasta aavemaisen

Aurinkotyttö

Alas huipulta

Ikkunalampi oli kokonaan lumen peitossa ja sen takana näkyi vain sumua. Lunta oli niin paljon, että ei varmaan selkeälläkään kelillä olisi näkynyt maisema siitä kohtaa niin kuin kesällä. Pienen matkaa ikkunalammen jälkeen oli polun yli muodostunut komea kaarisilta. Ja pian sen jälkeen vastaan tuli kaksi kultaista noutajaa omistajineen. Elmo oli aivan haltioissaan. Hetki siinä meni koirien "vaihtaessa kuulumisia".

Kaarisillan alla

Riisitunturin autiotupa

Nuotiopaikalla ei ollut ketään ja laitoimme tulet. Puut olivat kuitenkin kovin kosteita ja sytytyspaloja kului urakalla. Puut paloivat aina hetken aikaa ja sitten tuli hiipui. Elmolle puettiin minun villapaita päälle tauon ajaksi, ettei sen tulisi kylmä. Sille oli myös viltti, jonka päällä istua, mutta ei se siinä oikein malttanut olla. Tulenteon lomassa piti välillä kuvata hömötiaista, joka tuli läheisen puun oksalle kärkkymään herkkupaloja. Saatiin makkaratkin lopulta paistettua ja päästiin jatkamaan matkaa.

Hyvin passas villapaita Elmolle

Hömötiainen

Sumukin alkoi pikkuhiljaa hälvetä, kun jatkoimme matkaa alaspäin. Riisitunturin rinteillä oli paljon lunta  ja maisema oli henkeäsalpaavan kaunis. Valokuviin sitä tunnelmaa on vaikea saada.

Alaspäin

Pikkuhiljaa alkoi näkyä kauemmaskin

Minulla oli toiveena tällä viikolla lapintiainen ja riekko. Riekko jo nähtiin, mutta kuvaa siitä oli täysin mahdoton saada. Niinpä Riisitunturin rinteillä olin koko ajan tarkkana, josko jostain riekko ilmaantuisi. Alas mennessä sitten äkkäsin yhden pienen kuusen latvassa ja nostin kameran, jotta saisin sen ikuistetuksi. Hieman huvitti, kun katsoin kameran näytöltä kuusen latvan lumikökköä.

Kyllä se paljaalla silmällä riekolta näytti!

Aurinko oli jo laskemassa, kun pääsimme tunturista alas pysäköintialueelle. Taivas muuttui pastellin sävyiseksi ja kuurassa olevat puut olivat hirmuisen kauniita. Ja taaskaan kamera ei juuri tuota tunnelmaa pystynyt vangitsemaan.

Huurteinen metsä

Kitkajärvi häämöttää

Riisitunturin retken jälkeen laitettiin sauna päälle ja siivoiltiin mökkiä. Koska meillä oli erittäin aikainen herätys tiedossa, piti nukkumaankin mennä ajoissa. Iltalenkillä täytyi tietysti Elmon kanssa käydä. Illalla lämpötila nousi melko nopeasti reilut kymmenen astetta ja se sai aikaan komean kuuran rannan puihin. 

Kuurankukka

Aamulla klo 6 startattiin auton nokka kohti Vaasaa. Hanna ja Elmo saatettiin haikein mielin junaan ja jatkettiin matkaa kotia kohti. 

Kuusamon seutu on aina vaan yhtä upea ja aina sinne kaipaa takaisin. Viikko on lyhyt aika viettää siellä. Joskus haaveilen olevani siellä vähän pidempään. Siellä on niin paljon nähtävä ja koettavaa, että ei lopu ihan heti mielenkiinto. 

Suuret kiitokset matkasta kuskillemme Jounille, joka väsymättä ja valittamatta kuskasi meitä ympäriinsä. Kiitos Hannalle mahtavasta seurasta sekä monista kuvista, joita käytin tässä kertomuksessani. Ja suurimmat kiitokset Elmolle, joka väsymättä veti mut monet mäet ylös. Oli aina valmis ilolla kaikkeen ja matkusti todella kiltisti. 

Johanna