Neva-Lyly, Karvia 16.-17.1.2021

Tammikuinen yöretki suuntautui Karviaan. Vanhin pikkusiskoistani halusi mukaani retkelle ja koska hän oli matkassa ensikertaa, niin aloitettiin suht vaivattomalla retkellä. Olin Neva-Lylyllä käynyt keväällä, kun järvessä oli vielä jää ja ajattelin paikan sopivan meidän kohteeksi. Neva-Lylyllä on nuotiopaikka, nuotiokatos, kota, liiteri, huussi ja viime kesänä paikalle tuotu tynnyrisauna. 

Tynnyrisauna

Liiteri

Halusin kuitenkin selvittää etukäteen paikan talvikunnon, koska varapaikkoja ei lähellä olisi ollut. Löysin netistä willikarvia.fi-sivuston ja laitoin sieltä löytyvään info-sähköpostiin kysymyksiä. Lähinnä halusin tietää pääseekö hyvin perille, onko puita ja mahdollisia koronarajoituksia saunassa. Sain vastauksen todella nopeasti ja Tarja Hosiasluoma Willi Karviasta kertoi paikan olevan myös talvikäytössä. Muutaman viestinvaihdon jälkeen Tarja yllättäen soittikin minulle. Hän kertoi, että meille tuotaisiin kotaan turvelevyjä makuualustoiksi. Veli-niminen avulias mies kävisi auraamassa tien ja tekisi avannonkin saunavettä varten. Juttelimme tovin Karvian muistakin retkeilypaikoista. Hän kertoi olevansa kunnanjohtajan ominaisuudessa Geopark-hankkeessa mukana. Lauhanvuori–Hämeenkangas Geopark – alueelle myönnettiin UNESCO Global Geopark -status kesällä 2020. Willissä Karviassa Geopark-alueelle sijoittuu Alkkianvuori ja Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto sekä useita muita kulttuuri- ja luontokohteita. Nyt oli siis palvelu kohdillaan. 

Ajelin Parkanon kotiin jo hyvissä ajoin ja lauantaina aamupäivällä pakkasimme Susanna-siskon kanssa auton. Käväisimme vielä kaupassa matkalla ja suuntasimme kohti Karviaa. Alkkiantien alkupäässä Susanna huomasi yhtäkkiä parven teeriä puiden latvoissa. Pysäytin auton ja ne pelästyivät. Teeret laskeutuivat kauemmas, mutta kuitenkin vielä näkyvälle. Peruutin hieman ja koitin ottaa kuvia.

Teerikukko

Teerikanoja

Jatkoimme matkaa Alkkianvuoren ohi Neva-Lylylle. Paikalla oli jo nuoria miehiä saunanlämmityspuuhissa. Me jätimme vielä tavarat autoon, sillä olimme päättäneet hieman lenkkeillä ensin. Neva-Lylyn ympäri kulkee pitkospuut ja lähdimme etsimään niiden alkupäätä tien varresta. 

Neva-Lylyn uimaranta

Neva-Lylyn rantakoivuja

Olimme ottaneet kävelysauvat mukaan, koska lunta oli tullut paljon ja oletettavasti sitä olisi pitkoksillakin. Eikä oltu väärässä. Lunta oli paikoitellen kasaantunut yli puolimetrisiksi kasoiksi polulle. Sauvoilla pystyi kuitenkin paikallistamaan pitkokset lumen alta ja lähdimme rohkeasti umpihankeen tarpomaan. 

Pitkosten alkupäässä

Susanna raivasi tietä

Välillä tuli harha-askelia ja jalka upposi syvälle hankeen. Mutta maisemat olivat upeat. Suolla kasvavat pikku-männyt oli saanut upean kuuran pinnalleen ja pilvinen sää loi hienon valaistuksen järvelle. Järven rannoilla oli siellä täällä penkkejä. Noin puolivälissä istahdimme yhdelle juomaan kuumaa mehua termarista. Sen olin jo kotona valmistanut. 

Taukopaikalla

Minäkin pääsin kuviin

Pienen tauon jälkeen jatkoimme tarpomista. Järven pohjoispäässä pitkoksilla oli risteys ja postilaatikko. Laatikossa oli vihko, johon mekin nimet laitoimme. 

Postilaatikolla, teimme pitkoksille polkua matkallamme

Rantakoivu

Loppumatkasta alkoi olla lumen peittämiä eläinten jälkiä, joista voitiin vain arvailla niiden tekijää. Joku metsäkanalintu ainakin oli pudottautunut puusta ja tepastellut lyhyen matkaa. Ehkä oravakin vipeltänyt pitkosten viertä edestakaisin. Olipa joku koloonkin juossut. 

Jonkun piilo, valitettavasti lumi oli peittänyt jäljet

Neva-Lyly

Luonnon pieniä ihmeitä

Pienen matkaa eteenpäin oli peikon talo. Wilpertti-peikosta voi lukea enemmän willikarvia-sivustolta. Wilpertin talo oli ihan pienen matkaa nuotiokatokselta polkun varressa. Tässä kohtaa maasto oli jo muuttunut suomaisemasta komeaksi mäntymetsäksi.

Wilpertin talo

Mäntymetsä

Kun päästiin takaisin autolle, olivat saunojat jo lähteneet. Saimme olla siis kahden. Laitoimme tulet nuotiokatokseen ja valmistimme lounaaksi hot potit makkaralla höystettynä. Jälkiruokakahvit Susannalle ja minulle kuumaa mehua. 

Kuumat juomat tulilla

Siinä istuskellessamme kuului parkkipaikalta auton ääni. Paikallinen herrasmies Jouko toi kuivaa klapia meille. Tarja oli kertonut hänelle että on yöpyjiä tulossa ja olisi hyvä saada vähän kuivaa puuta sinne. Autoimme puiden kantamisessa ja tarjosimme kahvit. Jouko kertoi meille paikallisesta eläimistöstä ja linnustosta. Hän kertoi myös miten alue on muuttunut hänen nuoruudestaan. Oli mielenkiintoista kuulla paikan historiastakin. Joukon lähdettyä, me aloimme valmistella kotaa yöpymiseen. Konto Oy oli kuulemma oikein sponsoroinut meille turvelevyt makuualustoiksi. Kodassa oli kuusi levyä ja levitimme ne omien solumuovipatjojen päälle. Levyt olivat paksuja ja pehmoisia. Olisi varmasti mukavat nukkua.

Kota

Turvelevyt kodassa

Pian alkoi taas nälkä vaivata ja Susanna valmisti meille savustuspussissa lohta, parsakaalin versoja ja paprikaa aurajuustolla. Tuoksu oli aivan mahtava kun pussi avattiin. Mieheni tuli veljensä kanssa makkaranpaistoon nuotiopaikalle. Lohesta riitti heillekin jaettavaksi. Oli melkoista gourmet-ruokaa aikaisempiin retkimuoniin verrattuna. Mutta todella helppo ja hyvä ruoka. 

Ruoanlaittoa nuotiokatoksessa

Herkkupäivällinen

Nuotiopaikan tunnelmaa

Kun olimme kaikki syöneet, laitoimme tulet kotaan. Ilta oli alkanut viilenemään nopeasti ja kodassa olisi lämpimämpi. Miehet lähtivät kotiin ja me Susannan kanssa jäimme tuijottamaan tulta. 

Ilta hämärtyy

Kota iltavalaistuksessa

Kodan tunnelmaa

Iltapalaksi paistoimme vielä makkarat ja jälkiruoaksi vanhaa partiolaisherkkua suklaabanaania. Banaanien kylkiin tehdään viilto, johon työnnetään Fazerin sinisen paloja. Lasketaan banaani hiillokselle ja odotetaan, että suklaa sulaa. Kaavitaan lusikalla ääntä kohti. Herkullista! Kun aioimme yöpuulle, tajusimme että kodan seinän vieressä ei olisi järkevää nukkua. Siirsimme penkit seinän viereen ja saimme makuupaikkamme lähemmäs nuotiota. 

Suklaabanaanit hiilloksella

Valmis herkku ei kauneudella ylpeile, mutta maku on sitäkin parempi

Aluksi oli jonkin aikaa hieman viileää, kunnes makuupussissa lämpö tasaantui. Yöllä oli kymmenisen astetta pakkasta ja Susanna oli hieman palellut. Aamulla kuitenkin nuotio tulille ja saatiin Susannakin lämpöiseksi. Aamiaiseksi paahdoimme leipää ja keitimme kananmunia. Kahvit Susannalle ja teetä minulle.

Aamutulet

Päivä valkenee

Olimme ajatelleet lämmittävämme saunan aamulla, mutta jostain syystä kumpaakaan ei aamulla enää huvittanut. Joten aamiaisen jälkeen aloimme pikkuhiljaa pakkailemaan tavaroita ja siistimään paikkoja. Keräsimme muidenkin jättämät roskat mukaan. Täällä ei kuitenkaan ollut epäsiistiä, sillä roskia oli kerätty pusseihin, mutta pussit oli jätetty kotaan. Jouko kertoi, että sauna on ollut kovassa käytössä. Silti sauna oli siisti ja muutenkin paikat oli hyvässä kunnossa. 

Kävin vielä kuvaamassa meille suurella vaivalla tehdyn avannon

Taas on yksi retki takana ja vuoden "Nuku vähintään yksi yö ulkona per kuukausi"-haaste korkattu. Seuraava reissukin jo mietinnässä. Jos kauempaa lähtee Neva-Lylylle ja varsinkin jos on aikeissa yöpyä, kannattaa ottaa yhteyttä info@willikarvia.fi. Varmasti saa vastaukset kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja neuvoja sekä opastusta alueen muista paikoista ja palveluista. Voin lämpimästi suositella paikkaa sekä ulkoiluun että yöpymiseen. 

Kiitos Susanna-siskolle retkiseurasta ja muutamasta valokuvasta. Suurkiitokset Tarjalle, Joukolle sekä Velille todella hyvästä palvelusta! 

Johanna