Pirkanmaan kuukkeleita etsimässä, osa 2

Kuukkeleita syöttämässä elokuun lopussa Kuusamossa

Olen aikaisemmin kertonut kuukkelinetsinnästä, jossa olen ollut mukana. Tämän syksyn etsinnät ovat nyt ohi. Ruokinnat on kerätty pois ja on yhteenvedon aika. Kuten aiemmin kesällä kerroin, olin kartoittanut sopivia metsiä Parkanossa ja vienyt jo ensimmäisen ruokinnankin paikoilleen. Tuossa ensimmäisessä metsässä oli melko hiljaista. Ruokinnalla oli käynyt orava ja jonkun koirakin oli käynyt haistelemassa herkkuja. Lintuja ei riistakameran kuvissa näkynyt. 

Orava ensimmäisellä ruokintapaikalla

Kun kuukausi oli kulunut siirsin ruokinnan Parkanon luoteisosaan Latosuonperälle. Tämä metsä oli turvetuotantoalueen reunalla. Paikalla kasvoi vanhaa kuusikkoa ja sekametsää. Jätin ruokinnan ja riistakameran paikoilleen ojan reunalle. Kahden viikon kuluttua kävin tarkistamassa paikan. Rasvapötköä oli hieman syöty, muttei mitenkään suuria määriä. Tarkastin kameran muistikortin ja närhi oli kuvauttanut itsensä monta kymmentä kertaa. Myös näätä ja kettu oli käynyt kurkkaamassa, josko sieltä jotain olisi irronnut. Jätin ruokinnan vielä toiseksi kaksiviikkoiseksi paikoilleen. Närhi oli jokapäiväinen vieras koko kuukauden ajan. 

Närhi herkuttelemassa

Riistakamerassa oli toistasataa kuvaa närhestä tällä oksalla

Närhi aamiaisella

Kettu haistelemassa herkkua

Seuraava paikka oli minulla vielä kartoittamatta. Kun hain ruokinnan pois edelliseltä paikalta, ajoin erittäin pientä ja huonoa metsäpolkua lähelle olettamaani hyvää metsää. Rämmin pari kilometriä suopolkua ruokintalaite kainalossa hirvikärpäsiä listien. Perille päästyäni totesin vain, että metsä oli aivan liian harvaa ja ilmeisesti jossain vaiheessa karsittu. Niinpä rämmin takaisin autolle. Autolla riisuin takkini ja puseroni kokonaan pois. Hirvikärpäsiä oli niin paljon, että lopetin laskemisen jossain viidenkymmenen tienoilla.

Ajoin Parkanon läntiselle suoalueelle ja Kiimasuon laidalle. Täällä metsä oli vanhaa ja kosteaa. Metsän pohja oli rahkasammaleen peittämä ja naavaa sekä jäkälää kasvoi paljon puiden oksilla. Löysin ruokinnalle sopivan paikan ja viritin riistakameran. Ruokinta jäisi tähän jälleen kuukaudeksi. 

Punarinta

Orava täälläkin uteliaana paikalla

Kolmannella ruokintapaikalla kävi talitiainen ja punarinta sekä orava. Tämä oli tämän syksyn viimeinen etsintäpaikkani ja lokakuun lopussa vein laitteet pois. 

Pirkanmaan kuukkelinetsintäporukan ruokintalaitteita oli tänä vuonna eri puolilla Pirkanmaata kymmeniä. Kuukkeleita etsittiin Parkanon lisäksi ainakin Tampereen Hervannan Pehkusuolta, Kangasalta, Kuhmoisista, Ruovedeltä, Virroilta, Kurusta ja Juupajoelta.

Samantapaisia havaintoja oli muiltakin ruokinnoilta kuin Parkanon seudulta. Näätähavaintoja oli yllättävän paljon ja kirjasimme niitä laji.fi-sivustolle. Myös jokunen hirvi oli tallentunut riistakameran kuviin. Oravat olivat yleisiä. 

Näätä Juupajoella (Kuva: ©Toivo Heikkinen)

Näätä yrittää viedä ruokintaa mennessään (Kuva: ©Toivo Heikkinen)

Ruokintalaitteissamme on tarkoituksella pienet reiät, jotta jyrsijät ja muut eivät saisi rasvaa vietyä. Käytimme myös teräsvaijeria ruokinnan kiinnittämiseen, jottei yllä olevan kaltaiset "rosvot" veisi ruokintaa mennessään. 

Kaikenlaista myös sattuu, kun paljon metsissä kiertelee. On jäänyt autoa kiinni metsätiellä, on jouduttu peruuttelemaan metsätien muututtua liian huonokulkuiseksi ja puita ollut tien tukkeena.

Välillä joutuu raivaushommiin (Kuva: ©Raimo Seppälä)

Kuhmoisissa oli etsijää ollut vastassa täydellinen metsän tuho. Toivo Heikkinen kuvasi kuinka ikivanha kuusimetsä oli putsattu kokonaan aivan ruokintalaitteen vierestä. Yksi riistakamera menetettiin pitkäkyntisen matkaan. Muuten ruokinnat saivat olla rauhassa. 

Kadonnut metsä (Kuva: ©Toivo Heikkinen)

On ollut mielenkiintoista seurata muiden etsijöiden havaintopaikkoja ja havaintoja. Kuukkelia emme kuitenkaan tänä vuonna löytäneet. Joitakin yleisöhavaintoja oli saatu ja paikalle vietiin ruokinta. Yrityksistä huolimatta emme kuukkelia havainneet. Yleisöhavaintojen kuukkelit ovat todennäköisesti olleet nuoria kierteleviä yksilöitä, joilla ei reviiriä alueilla ollut. Onneksi pääsin elo-syyskuun vaihteessa Kuusamoon kuukkeleita kuvaamaan ja ruokkimaan. Kirvestä ei kuitenkaan heitetä kaivoon, vaan jatketaan taas ensi vuoden puolella. 

Kuukkeli Konttaisella Kuusamossa elokuussa

Kuukkeli Oulangan kanjonilla Sallassa syyskuun alussa

Lopuksi en malta olla taas mainostamatta, että kuukkeliporukkaan mahtuu lisää väkeä! Voit olla mistä päin Pirkanmaata tahansa, sinun ei tarvitse olla edes lintuharrastaja, innostuneisuus riittää. Itse olin vasta aloittanut lintuharrastuksen, kun liityin porukkaan. Kuukkeliporukalta olen saanut arvokasta oppia ja vinkkejä omaan harrastukseeni. 

Kiitos Raimo ja koko muu kuukkeliporukka tämän tarinan kuvien lainasta sekä tuesta ja turvasta harrastukseni alkutaipaleella <3

Johanna