Petolintupäivä 19.9.2020

Tällä kertaa saatte kuvia retkeltä Mynämäen Mietoistenlahdelle. Olin kuullut  paikasta paljon, mutten ollut koskaan käynyt. Sinne oli vain reilun tunnin ajomatka kotoa Eurajoelta. Pakkasin reppuun termarin ja vähän evästä, kiikarit ja kamera lähti mukaan myös.

Aamu yhdeksältä olin Vasikkahaan parkkipaikalla. Siitä lähti hyvä polku kahdelle tornille. Ensimmäisenä kohteena oli Vasikkahaan lintutorni, jolle oli matkaa muutama sata metriä. Torni oli korkea kolmikerroksinen komistus. Juuri kun pääsin ensimmäiseen kerrokseen, niin satoja valkoposkihanhia lensi tornin yli lahdelle. Siellä odotti jo valmiina muutama tuhat. 

Näkymä lahdelle

Mietoistenlahti

Joutsenia ja hanhia

Lahti itsessään näytti hienolta. Rannoilla oli laidunmaita, niittyjä, ruovikkoa, metsää ja kalliota. Monimuotoinen ympäristö siis. Suurimpana ihmetyksenä oli hanhien valtava määrä. Mahtaa olla melkoinen mekkala, kun nuo tuolta liikkeelle lähtevät.

Valkoposkihanhia

Lisää hanhia tuli lahdelle koko ajan

Muut tornissa olleet harrastajat arvioivat, että lahdella olisi viitisentuhatta valkoposkihanhea. Niiden joukossa nelisensataa merihanhea ja kolmisensataa metsähanhea. Olipa ainakin yksi tundrahanhi ja tiibetinhanhikin.

Tiibetinhanhi ja valkoposkihanhia

Linnut oli aika kaukana ja mun kameralla ei kovin selviä kuvia niistä saanut. Rantavedessä uiskenteli kymmeniä taveja ja haapanoita. Rannan lietteillä tepasteli ainakin suokukkoja, suosirrejä, tyllejä, töyhtöhyyppiä ja yksi tundrakurmitsa. Tundrakurmitsasta tuli mulle elämänpinna ja oli kiva, kun sain toisen harrastajan kaukoputkesta sitä katsella. Kiikareilla ei tunnistusta olisi pystynyt tekemään. Alueella lenteli myös muuttohaukka, joka aika ajoin hätyytteli juurikin pikkukahlaajia. 

Muuttohaukka

Olen muuttohaukan nähnyt vain kerran aiemmin reilut kymmenen vuotta sitten. Nyt sain napattua kuvankin. Päivä oli tuulinen ja tornissa meinasi tulla kylmä. Onneksi olin ottanut villapaidan reppuun mukaan, niin sain lisättyä vaatetusta. Sormikkaat ja tuubihuivikin olivat tarpeen.

Olin juuri laittamassa teetä itselleni termarista, kun tornissa yhtäkkiä tuli vipinää. Kanahaukka nimittäin päätti liittyä seuraan. Se liisi suoraan tornin yli ja itse meinasin selälleni lentää, kun piti kuvia ottaa😅.

Nuori kanahaukka

Nuori kanahaukka

Kuvasta päätellen tämä oli nuori yksilö, koska sen vatsan juovat oli pitkittäissuuntaiset. Aikuisella ne olisivat poikittain. Seurasimme tovin kanahaukan menoa. Korpit sekä varikset seurasivat myös. Ne kävivät hätyyttelemässä kanahaukkaa ja pian se luovuttikin ja häipyi. Välillä hanhet yltyivät kaakattamaan melkoisesti ja syyksi selvisi matalalla kiitänyt ruskosuohaukka.

Ruskosuohaukka ja valkoposkihanhia

Hanhia

Sitten yhtäkkiä monituhatpäinen hanhiparvi nousi kaakattaen ilmaan ja pian syyksi selvisi merikotka. Se kaarteli ensin korkealla ja sitten laskeutui hanhien sekaan. Ei se paistia saanut, näytti kyllä yrittävän kovasti. Se yritti tehdä äkkiliikkeitä ja pujotteli hanhien seassa. Saalis jäi silti saamatta. 

Merikotka

Tornissa vierähti reilut pari tuntia, sen verran paljon oli katseltavaa. Vielä tornin läheisyyteen lennähti kaksi kisailevaa varpushaukkaa. Ne kisaili kahden, kunnes varikset tuli niitä hätyyttämään. Mulla oli taas kamera ties missä ja yhdellä kädellä onnistuin nappaamaan jonkimoiset kuvat toisesta varpushaukasta.

Varpushaukka

Varpushaukka

Käväisin vielä perhetornillakin siinä toivossa, että saisin ruskosuohauksta paremman kuvan. Siellä päin oli aiemmin aamulla nähty myös sinisuohaukka. Perhetornilla oli kuitenkin hiljaista lukuunottamatta muutamia kurkia, joita saapui rantaniityille. Palasin parkkipaikalle, joka oli hyvin varusteltu. Alueella oli useita pöytäryhmiä ja huussit. Hyppäsin autoon ja ajoin vajaan kilometrin matkan Silakkarin parkkipaikalle. 

Silakkarin maisemakalliot oli suuntana. Parkkipaikan vieressä oli esteetön luontolava, josta näki niityn yli lahdelle. Lavan vierestä lähti polku, joka hetken päästä muuttui pitkospuiksi. Polun varrella kiemurteli paksu kyy. En muista ennen nähneeni niin paksua, se oli varmasti 4-5 cm. Vikkelä se silti oli liikkeissään ja luikerteli pian karkuun.

Pullea kyy

Pitkokset maisemakallioille

Pitkoksilla kulkiessa lahdella tapahtui taas. Merikotka ajoi jälleen hanhet lentoon. Maan tasalta näki paremmin hanhien valtavan määrän, kun ne peloissaan lentelivät ympäriinsä.

Silakkarin niityllä

Kallioilta oli hieno näköala lahdelle. Paikalla käy varmasti paljon porukkaa kesäisin. Sielläkin oli useita pöytäryhmiä. Itsekin istahdin yhdelle syömään lounaani ja nauttimaan näkymistä. Merikotka liiteli korkealla ja kalliorannalla oleili sinisorsia ja kyhmyjoutsenia. Kallioilta näkyi myös Vasikkahaan tornille.

Maisemakalliot

Vasikkahaan torni

Tovin maisemista nautittuani lähdin takaisinpäin. Aurinko oli alkanut paistaa ja se houkutteli paljon hyönteisiä pitkoksille. Oli erilaisia kärpäsiä ja korentoja, heinäsirkkojakin parittelemassa.

Harvapartakärpänen

Niittyheinäsirkat

Elosyyskorento...oletan

Ruostesiiven toukka

Tästä tuli varsinainen petolintupäivä. En muista koskaan nähneeni yhdellä kertaa noin montaa petolintulajia. Mietoistenlahti oli juurikin niin hieno paikka kuin oletin. Täytyy tehdä sinne ensi keväänä uusi retki, kun kevätmuuttajat saapuvat. 

Riippuu vähän syksyn keleistä, kuinka pääsen taas retkeilemään. Vaikka kunnon retkeilijä ei tietenkään säätä pelkää. Syyskuun ulkona nukutun yön hoidin jo Kuusamossa, mutta hieman kyllä kutkuttaisi vielä päästä johonkin yöretkelle. Palaamme siis asiaan, kun on taas retki takana.

Johanna