Tätä odotin koko kesän! Viikon reissu Kuusamoon retkeilemään ja lomailemaan. Matka alkoi Parkanon kodista, jonne matkaseurani saapui lauantaiaamuna. Pakkasimme auton ja lähdimme ajamaan kohti ensimmäistä kohdetta Liminkaa. Pidimme kahvitauon Seinäjoella ja lounastauon Kalajoella. Matkaan meni yhteensä viitisen tuntia ja iltapäivällä saavuimme Liminganlahden luontokeskukselle.
Kävimme kurkkaamassa luontokeskuksen sisälle, mutta se oli jo mennyt kiinni. Hotelli vaikutti siistiltä ja näkymät ainakin oli upeat. Nappasin kameran mukaan ja kävelimme läheiselle lintutornille. Lintutornilta aukesi upea näkymä Liminganlahdelle!
Liminganlahti
Lähistöllä oli paljon västäräkkejä ja pääskysiä, kauempana lahdella uiskenteli satoja ellei tuhansia sorsalintuja ja kurkia oli satapäin kaislikoissa, hanhiparvia lenteli välillä kaakattaen kauempana. Hetki siinä ihasteltiin maisemia ja huomattiin pian, että västäräkkien seassa oli myös keltavästäräkkejä.
Västäräkki ja keltavästäräkit
Kävimme Limingassa kaupassa ja palasimme luontokeskuksen grillikatokselle evästämään ja paistamaan makkarat. Grillikatoksella oli runsaasti polttopuuta ja tulisija oli suuri, sopisi isommallekin porukalle.
Luontokeskuksen grillikatos
Päätimme lähteä vielä katselemaan auringonlaskua tornille. Lintuja tuntui olevan enemmän illalla, vaikka olivatkin kaukana. Iltavalaistus oli hieno ja niityn lampaat olivat tulleet lähelle polkua illalliselle.
Liminganlahden lampaat
Auringonlasku oli upeaa katseltavaa, lahden ruovikoiden ja taivaan väri muuttui monta kertaa auringon laskiessa hitaasti taivaanrantaan.
Auringon viime säteet
Pääskyt metsästämässä iltapalaa
Kymmenet pääskyt liiteli lähellä veden pintaa saalistamassa hyönteisiä juuri auringon laskettua. Ne pitivät kovaa meteliä pimenevässä illassa.
Sinne se meni
Hetki ennen pimeää
Auringon laskettua taivas värjääntyi ensin keltaiseksi, sitten oranssiksi ja lopulta vaalean violetiksi. Me lähdimme pimeän tultua pystyttämään telttaa. Leiriydyimme parkkipaikan viereen, yö oli melko lämmin ja makuupussissa tuli välillä hiki.
Heräsin aamulla hieman viiden jälkeen, nappasin banaanin mukaani ja lähdin lintutornille. Reissukaverini Heli jäi vielä nukkumaan. Aamu oli kirpsakka ja kostea, hämärällä polulla oli jos minkälaista öttiäistä. Olin kuitenkin ottanut vyölle Thermacell-hyttyskarkottimeni, niin pysyi pisteliäät ötökät loitolla.
Aamuinen Liminganlahti
Polun varrella ruovikossa liikkui muutama pikkuinen lintu. Ne varoittelivat kovasti huutamalla "tsäk" vähän väliä. Linnut olivat noin talitintin kokoisia ja tuttu lintumies päätteli niiden olevan rytikerttusia (Saa rohkeasti olla eri mieltä 😊).
Rytikerttunen
Rytikerttunen
Aurinko nousi pikkuhiljaa ja valaisi koko lahden. Pääskyset tulivat heti auringon noustessa ja västäräkitkin pian sen jälkeen.
Liminganlahti aamuauringossa
Kun aurinko nousi, niin huomasin pian liikettä rannalla. Siellä käyskenteli kolme taivaanvuohta aamiaista etsimässä. Välillä ne liikkui juoksujalkaa rannalla ja sitten taas kahlasi veteen. Ihmeen vikkeliä olivat😊.
Taivaanvuohet
Taivaanvuohi aamuauringossa
Tämä on sellainen paikka, mistä olin haaveillut jo jonkin aikaa. Liminganlahti pitäisi ehkä kuitenkin nähdä keväällä tai alkukesästä, silloin lintuja olisi varmasti paljon enemmän. Olin juuri lähdössä pois, kun huomasin petolinuun liitelevän rannan yllä. Näpsin kameralla muutaman kuvan ja ruskosuohaukkahan se siellä liiteli.
Ruskosuohaukka
Ruskosuohaukka
Lähdin takaisin teltalle, kun nälkä alkoi kurnimaan vatsassa. Matkalla parkkipaikalle polun varteen lennähti parvi nuoria järripeippoja kulkuani ihmettelemään.
Järripeippo
Helikin oli jo herännyt ja aloimme aamiaisen valmistukseen grillikatoksella. Eväinä oli tällä kertaa kaurapuuroa, ruusunmarjasosetta ja juustovoileipiä kahvin ja teen kera. Ei tämä turha reissu ollut, luonto oli upea ja luontokeskuksen ohessa olevat grillikatos ja huussi sekä jätepiste palvelivat hyvin.
Liminganlahden luontokeskus ja hotelli
Pakkasimme teltan ja muut yöpymisvälineet autoon ja suuntasimme kohti Kuusamoa. Kahvitauko osui Pudasjärven ABC:lle, jossa oli muuten todella hyvät mustikkatassut, suosittelen! Pudasjärven jälkeen alkoi näkyä porojakin enemmän teiden varsilla ja teilläkin. Kuusamoon päästyämme poikkesimme Prismassa hakemaan vähän ruokatarvikkeita ja jatkoimme matkaa vielä pohjoiseen. Söimme Rukalla pizzat ja siitä olikin enää pikkumatka määränpäähämme Kitkalle.
Poro
Iltapäivällä olimme vihdoin perillä! Asetuimme mökkiin taloksi ja ihailimme ympäröivää hiljaisuutta ja luontoa. Täällä voi rehellisesti sanoa, että sielu lepää.
Ala-Kitka
Ilta menikin siinä saunoessa ja huilatessa. Suunnittelimme seuraavan päivän retkiä ja retkieväitä Juuman Myllykoskelle sekä Kiutakönkäälle.
Aamupalalla ollessamme huomasin rannalla liikettä. Tukkakoskelonaaras aivan pienten poikasten kanssa ui rannalta läheiseen saareen. Nyt on jo syksy niin pitkällä ja sijainti kovin pohjoisessa, että näin pienten poikasten mahdollisuudet selviytyä lentokykyisiksi ennen muuttoa on valitettavan pienet 😔.
Tukkakoskelopesue
Pakkasimme päiväreppuihin nuudeleita, tonnikalaa ja minitomaatteja. Keitettiin vettä termariin nuudeleita ja teetä/kahvia varten. Lisäksi oli näkkileipää, voita ja metwurstia. Vessa -tai talouspaperia kannattaa aina olla retkillä mukana, koskaan ei tiedä milloin hätä yllättää😉.
Polku Myllykoskelle
Ajoimme autolla Basecamp Juuman parkkipaikalle ja jätimme vielä reput autoon. Kävelimme Myllypolkua pitkin Myllykoskelle, joka on osa Karhunkierrosta. Polku oli siisti ja leveä, pitkoksiakin löytyi.
Myllypolulla
Mylly
Myllykoskella on vanha mylly, jonka vieressä on tulistelupaikka ja myllyn sisällä autiotupa. Paikka on hyvin suosittu ja nyt covid-19 aikana näytti siltä, että kävijöitä on ollut todella paljon. Maa oli tallaantunut suurelta alueelta ja paikka oli ehkä hieman epäsiisti, vaikka roskia ei kyllä näkynyt. Hyvin oli ihmiset omat roskansa kantaneet mukanaan.
Myllykosken tulistelupaikka
Myllykosken läheisyydessä on hieno riippusilta, jolta käytiin ottamassa valokuvia. Riippusillalta kuljimme kiertotietä takaisin Basecampille.
Riippusilta Kitkajoen yli
Myllykoski riippusillalta katsottuna
Jatkoimme matkaa autolla ja tankki alkoi olla tyhjänä, niin poikkesimme Käylässä tankkaamassa. Samalla pistäydyttiin Käylänkoskea ihastelemassa. Kalankasvatuslaitoksen risteyksestä pääsee parkkipaikalle aivan kosken partaalle. Paikalla on myös laavu ja kesäkahvila.
Käylänkosken sivuhaara
Käylänkoskella on ainakin talvisin koskikaroja, nyt oli hiljaista. Tai ei kuitenkaan siis kokonaan hiljaista, vaan koski pauhasi kyllä ihan kiitetävästi. Pääosa koskesta virtaa voimakkaana leveänä virtana alas, mutta siinä on monia sivuhaaroja, jotka muodostavat kauniita soppia kosken rantamille.
Yksi sivuhaaroista
Käylänkoskea pääsee myös laskemaan kumiveneellä. Seudulla järjestetään koskisafareita ja Käylänkoski on yksi paikoista, jonne voi laskemaan lähteä.
Koskenlaskijoita
Jätimme Käylän ja jatkoimme autolla Oulangan luontokeskukselle. Kyselimme infosta Riisitunturin reiteistä ja mahdollisista vedenottopaikoista. Meillä oli aikeissa tälle viikolle myös yöreissu Riisitunturin kansallispuistoon ja toivoimme, että käyttökelposta vettä olisi yöpaikan läheisyydessä. Ystävällinen opas kertoi, mistä reitillä löytyy vettä ja kertoi myös, että todennäköisesti riippumatollekin löytyy paikka.
Oulangan luontokeskuksella
Luontokeskukselta lähdimme kävelemään Kiutakönkäälle päin päiväreput selässä. Heli valitsi pidemmän reitin ja kulki Hiiden Hurmos-nimisen lenkin Kiutakönkään nuotiopaikalle. Itse kuljin suoremman reitin.
Luonnon taidetta
Oulankajoen rantakivikkoa
Minä olin tietysti ensimmäisenä nuotiopaikalla ja siellä odotteli kaksi poroa. Ne ei ihmisistä välittäneet, vaan antoivat ohikulkijoiden valokuvata rauhassa.
Porot nuotiopaikalla
Päivälevolla
Valmistimme nuotiopaikalla nuudelit ja söimme eväät. Tauon jälkeen suuntasimme Kiutakönkäälle koskea katsomaan. Alajuoksu oli ihan juuri niin kaunis kuin muistelinkin. Aina nuo maisemat sykähdyttää. Valokuvista sitä ei nää, melkein se on itse koettava.
Kiutakönkään alajuoksulla
Polku Kiutakönkään rotkon partaalla oli ajoittain aika huonokuntoista. Se oli tallautunut niin, että juurakot oli paljastuneet ja maa painunut syvälle niiden välistä. Kuivaa kuitenkin oli ja valokuvauspaikoille pääsi helposti.
Kiutakönkään kuohuja
Kiutakönkään ensimmäinen pudotus
Yläjuoksulla
Palasimme takaisin luontokeskukselle ja hyppäsimme autoon. Suunnaksi otimme Kuusamon, tarkoituksena oli mennä ruokakauppaan ja hankkia muutamia tarvikkeita seuraavana päivänä alkavaa yöretkeä varten. Päätimme kuitenkin vielä ensin poiketa Konttaisen juurelle Valtavaaran parkkipaikalle katsomaan olisivatko Konttaisen kuukkelit kotona.
Jauhelihaa kuukkelit tulivat hakemaan kädeltä
"Joko se loppui?"
Kuukkeli
Kuten olen jo jossain aiemmista tarinoistani kertonut, kuukkeli on yksi suosikkilinnuistani. Meillä oli vähän jauhelihaa mukana kuukkeleiden varalle ja ne innostuivat hakemaan sitä kädeltä. Kun jauhelihat oli syötetty kuukkeleille, jatkoimme matkaa Kuusamoon kaupoille.
Retkemme jatkuu koko loppuviikon, mutta päätän tämän tarinan tähän, sillä seuraavana päivänä lähdimme Riisitunturin kansallispuistoon ja siitä kirjoitan ihan oman tarinansa pian.
Johanna
.jpeg)
.jpeg)
Kommentit
Lähetä kommentti