Kanjonin kurkkaus 4.9.2020

Aamu oli harmaa ja vettä selvästi ilmassa. Mieleen hiipi ajatus, jos sittenkin jättäisi menemättä. Onneksi matkaseurani Heli oli innokas lähtemään ja sai mutkin lopulta liikkeelle.

Pakattiin mukaan lounastarvikkeet ja juotavaa. Puin päälleni kosteutta pitävät housut ja nappasin sadetakin mukaan. Päivä oli suhteellisen lämmin, niin sadetakin alle laitoin vain T-paidan. Otin kuitenkin varmuuden vuoksi lisähihat mukaan. Lisähihat on huippuhyvät retkeillessä. Aamuisin on usein viileämpi kuin päivällä ja lämpötilan noustessa tulee kuuma niissä vaatteissa, mitkä aamulla oli hyvät. Ei tarvitse vaihtaa paitaa kesken kaiken, kun voi vaan vetäistä hihat pois ja taskuun. 

Ajoimme muutaman kymmenen kilometrin matkan Oulangan kanjonin parkkipaikalle. Lähdimme kiertämään Kanjonin kurkkaus-nimistä reittiä. Sää oli pilvinen, muttei satanut, joten sadetakin sai heittää reppuun. 

Alkumatkan kosteikkoa

Jo alkumatkasta selvisi, että tällä reitillä olisi paljon korkeuseroja. Laskeuduimme aluksi pienen rotkon laaksoon, jossa kulki puro. Kasvillisuus oli hyvin kosteikkoon sopivaa eli paljon lehtipuita, pensaita, saniaisia ynnä muita. Näissä metsissä oli paljon luonnon taidetta: pahkoja, kääpiä, sieniä, jäkäliä, kelopuita ja värejä.

Luonnon taidetta

Kun ryhdyimme nousemaan laaksosta ylöspäin, kuulimme hienoa vihellystä.  Se kuulosti melodiselta, melkein kuin joku ihminen olisi viheltänyt. Äänitin viheltelyä ja kysyin kuukkelinetsintäporukalta, että kuka siellä oikein ääntelee. Vastaus tulikin samantien ja pyy se siellä meille musisoi. Emme sitä yrityksistä huolimatta nähneet. 

Kelopuita ja kääpiä

Nousimme aika jyrkkää polkua ylös ja kuljimme upeiden mäntymetsien läpi. Maa oli paikkapaikoin kosteaa ja soista, mutta polut oli hyvässä kunnossa. 

Luonnon silta

Punainen puro

Kirkasvetinen lampi

Pidimme pienen tauon Kirkasvetinen lammen nuotiopaikalla. Lammen nimi kuvasi lampea hyvin. Sen vesi tosiaan oli todella kirkasta. Pinnan alla näkyi kaatuneita puita ja pohja näkyi rannalta selkeästi.

Puita vedessä

Siinä nuotiopaikan läheisyydessä pyöri muutama kuukkelikin, mutteivät ne tulleet tarjottua juustoa hakemaan. Nuotiopaikka oli siisti ja tilava. Rinteessä oli myös huussi ja liiteri. Lammen luona oli rauhallinen, seesteinen tunnelma. 

Kuukkeli

Kuusi kaatunut lampeen

Kirkasvetinen lammen nuotiopaikka vastarannalla

Lammelta lähdettiin nousemaan kohti kanjonia. Edessä oli rappusia ja hieman haastavampia nousuja.  Tämä reitti oli silti helpompi kulkea kuin Riisin rietas. Sää pysyi edelleen sateettomana, mutta kosteana. 

Joku lahottajasieni ehkä

Oulankajoki

Kanjonin maisemat oli henkeä salpaavat. Olimme todella korkealla ja kanjonin seinämät oli pystysuorat. Paikoitellen oltiin niin lähellä kanjonin reunaa, että tuntui jo vatsanpohjassa. Yritin löytää faktaa kanjonin syvyydestä, mutta en ainakaan googlettamalla löytänyt. Jos joku tietää tai löytää, niin voi kommentteihin laittaa.

Kanjonin reunalla

Polkuja kanjonilla

Oulankajoki kulki alhaalla kanjonin pohjalla kovalla kohinalla. Polku mutkitteli välillä reunalle ja välillä kauemmas. Kanjonin reunamilla oli hienoja kalliomuodostelmia

Kanjonilla

Oulanganköngäs

Portaita riitti

Jatkoimme kulkua kanjonin reunaa pitkin kohti Savilampea. Polku lähti laskeutumaan välillä hyvin jyrkästikin. Pahimmissa paikoissa oli onneksi portaita. Tällä polulla oli tänä kesänä uusitttu rappuja ja pitkoksia oikein urakalla. Reittiä oli hyvä kävellä. 

Ihan tuoreet rappuset

Vähän maisemia

Käpytikka yllätti meidät koputtelemalla kelossa käpyään. Kelo voimisti hienosti koputtelun ääntä. Mitä alemmas kanjonilta päästiin sitä vehreämmäksi muuttui metsä.

Käpytikka

Alempana joen rannalla

Alhaalla kanjonin pohjalla oli Savilammen autiotupa ja nuotiopaikka. Alueelta löytyi myös huussi ja liiteri. Autiotupa oli Oulankajoen rannalla ja sen vierestä pääsi riippusillan yli kanjonin toiselle puolelle.

Autiotupa

Riippusillalla

Kuvasin ympäristöä ja huomasin jonkin valkean keskellä jokea olevan kiven päällä. Nappasin kuvan ja katsoin kameran näytöltä, mutta se näytti vain kivessä olevalta valkealta kohdalta. Vasta kotona kuvia selatessani tajusin, että siinähän on koskikara.

Koskikara

Autiotuvalla söimme lounaan ja pidimme tauon. Paikalla oli muitakin retkeilijöitä. Osa oli päiväretkellä, jotkut taas pidemmällä Karhun kierroksella. Meidän matka jatkui Savilammen rantaa pitkin takaisinpäin.

"Kelosalama"😁

Pahka

Hieman seksikkäämpi pahka

Pahka puuttuu...

Savilammen rannalta lähdettiin pikkuhiljaa nousemaan ylöspäin. Rinteessä vastaan tuli veneenlaskupaikka. En ollut ennen nähnytkään sellaista hökötystä. Tällä laskupaikalla oli pituutta parisataa metriä.

Veneenlaskupaikan loppupää

Veneenlaskupaikan keskivaiheilta

Loppumatkasta alkoi taivas synkistyä ja ilmassa oli sumumaista sadetta. Se ei kuitenkaan juuri kastellut. 

Joku pikkusieni

50 metriä ennen autolle pääsyä alkoi sataa reilummin. Juuri kun pääsimme autoon sisään, sade yltyi kaatosateeksi. Meillä kävi aikamoinen säkä siis 😊 

Sellainen päiväretki. Seuraavaksi päiväksi luvattiin reilumminkin sadetta, niin päätimme lähteä silloin ajelemaan kohti kotia. Tällä kertaa ajoimme kerralla koko 800 kilometrä ja olimme kotona jo illan suussa. 

Kuusamo on tullut mulle todella rakkaaksi paikaksi. Olen samalla mökillä käynyt nyt jo seitsemän kertaa kymmenen vuoden aikana. Ensi kesäksi on taas viikko varauksessa. On kiva, kun on taas mitä odottaa! Nyt alkaa arkinen aherrus ja seuraavan retken ajankohta on vielä auki. Eiköhän sekin kuitenkin pian eteen osu.

Johanna