Mökkiviikonloppu Pälkäneellä

Alunperin ei tästä reissusta pitänyt kirjoittaa, koska kyseessä ei varsinaisesti ole retki vaan mökkiviikonloppu. Sen verran hienoja havaintoja kuitenkin tuli, että mikäs siinä, kaipa joskus voi vähän poiketa kaavasta. 

Lähdimme torstaina viettämään pitkää viikonloppua Pälkäneelle Hausalon saareen. Äitini miehellä on siellä vuokrattavana rantamökki ja lähdimme sinne anopin ja lankomiehen kanssa rentoutumaan. Mökkiviikonloppu vaihtui mun ja mieheni osalta kotimiehenä olemiseen, kun äiti lähti miehensä kanssa myös kesäreissuun ja meille jäi hoidettavaksi heidän kaksi koiraansa ja kissa. Saimme myös yöpyä heidän talossa, parinsadan metrin päässä rantamökiltä. Vaikka saimmekin asua talossa, vietimme aikamme kuitenkin rantamökillä. 

Villa Vilkki

Aika pian huomattiin, että kuvattavaa tulisi olemaan paljon. Äidin puutarhan kukkaloisto ei ollut enää parhaimmillaan, mutta kauniita kukkia silti oli joka puolella ja pörriäisiä niissä. Rantaniityllä siritti sirkat ja hepokatit, pikkulintuja oli rantapuissa ja -pusikoissa paljon, mutta olivat kovin liikkuvaista sorttia. Oli siellä ainakin sini- ja talitiaisia ja pajulintuja. Västäräkkejä oli talon pihamaalla ja haarapääskyjä lenteli ympäriinsä. Vesistö mökin rannassa on Roineen ja Mallasveden murtovettä, lähin isompi alue on Tossanselkä. 

Äitimuorin kukkia

Päivä 1, torstai

Mulla itsellä oli torstai vielä etäpäivä töistä ja sulkeuduin mökin makuuhuoneeseen työntekoon. Tulipahan riippumatossakin töitä tehtyä tovi 😀 Viikonloppu alkoi lemmenleikeillä, kun mökin rappusilla oli nelivyöjäärät parittelupuuhissa. Koitin löytää lisätietoa noista hienonvärisistä ötököistä, mutta aika nihkeästi netti neuvoi. Naaras on huomattavasti koirasta kookkaampi ja se näkyykin kuvista selkeästi.

Nelivyöjäärät

Olisin halunnut lisätietoa nimenomaan jäärien parittelusta. Koiraalla kun selkeästi oli jonkinlainen siitin tai munanjohdin tms. Se oli kiinnittynyt sillä naaraaseen ja välillä näytti siltä kuin se olisi jo saanut tarpeekseen, muttei päässyt irti. Luovutti sitten ja kapusi takaisin selkään.

Irrotusyritys

Aika pian mökille tultuamme huomattiin kaksi sääkseä liitelemässä korkealla taivaalla. Linnut olivat kuitenkin aivan liian korkealla mun kameralleni. Teimme iltapäivällä kävelylenkin koirien kanssa peltoteitä pitkin ja kuten arvelimmekin, oli elämää runsaasti teiden varsilla. 

Neitoperhonen

Sitruunaperhonen

Suruvaippa

Mökkielämä on aika leppoisaa. Lähinnä vain luonnosta nauttimista, löhöilyä, saunomista ja hyvää ruokaa. Laiturin nokassa istuskellessa yhtäkkiä yllä liiteli mehiläishaukka. Kaarteli siinä pitkään ja nyt onnistui kuvaaminenkin. 

Mehiläishaukka

Päivä 2, perjantai

Perjantaina nukuttiin pitkään ja nautittiin aamun lämmöstä terassilla. Päivä alkoi muutenkin hienosti, kun heti aamusta härkälintu tuli kalastelemaan lähistölle. Siitä tuli mulle tämän vuoden lintulaji 131 ja myös uusi laji elämänlistaan. Se kulki rannan editse ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen, ei juurikaan välittänyt meistä laiturilla heiluvista kuvaajista.

Härkälintu

Päivällä lähdettiin käymään kylällä asioilla ja matoja ostamassa. Ruotsalaiset ostomadot oli vilkkaita ja eläväisiä. Pääsi anoppikin mato-ongelle. Siinä sitten iltapäivän onkihetki keskeytyi, kun täytyi juosta hakemaan kameraa. 11-päinen isokoskelopoikue tuli ihan lähirantaan kisailemaan.

"Pyydystäkää itte omat eväänne"

Yksi poikanen oli onnistunut saamaan melkoisen vonkaleen, jota sisarukset kateellisena yritti napata itselleen. Saalistaja ui pakoon minkä pääsi ja toiset meloi perässä. Aikamoista mekkalaa pitivät. En siinä rytäkässä nähnyt, menikö kala parempiin suihin vai pääsikö pakoon. Joka tapauksessa alkoi hirmuinen loiskuttelu ja sukeltelu, koko porukka riehui pitkän tovin.

Kilpajuoksu

Kisailua

Nuoret isokoskelot

Jotkut luovuttivat jo alkuunsa, toiset jaksoivat pidempään. Väsähtäneet kiipesivät läheiselle kivelle huilailemaan ja pikkuhiljaa sinne kömpi lisää porukkaa. Lopulta koko konkkaronkka painautui tiiviiksi pakaksi ja ryhtyi päiväunille. 

11 nuorta isokoskeloa

Huilitauko

Tunnin verran ne siinä torkkuivat, kunnes lähtivät siistissä jonossa jatkamaan matkaansa. Vain vähän aikaa kului, niin laiturin nokassa istuskellessa huomattiin sääksen laskeutuvan vastarannalle kuusen latvaan.

Sääksi laskeutuu kuusen latvaan

Siinä me sitten tuijotettiin kuusen latvassa istuvaa sääkseä varmaan toista tuntia ja toivottiin, että kun se viimein lähtisi, se lähtisi meitä kohti eikä poispäin. Sääksen liikahtamista odotellessa lennähti nuolihaukka paikalle. Se kierteli tovin siinä järven yllä ja lennähti hetken päästä ilmeisesti partnerinsa kanssa saaren toiselle puolelle pois näkyvistä.

Nuolihaukka

Nuolihaukka

Nuolihaukkojen häivyttyä tajusin yhtäkkiä, että sääksikin liiteli järven yllä. Se liiteli vastarannan tuntumassa aika kaukana. Liikkui edestakaisin pienen ruovikkoisen lahden yllä. Välillä laskeutui matalammalle ja välillä nousi latvojen ylle. Pian se kuitenkin äkkäsi saaliin ja syöksyi alas.

Sääksi

Sääksi saaliinsa kimpussa

Siinä se hetken pomppi pinnalla kuin korkki, kunnes levitti siipensä ja yritti nousta lentoon. Kaksi kertaa se kuitenkin epäonnistui ja molskahti takaisin veteen. Saalis taisi pistää hanttiin. Eikä ihme, sen verran suuren lahnan se nappasi, että aika raskaasti pääsi kolmannella yrittämällä ylös. Sitten sen kaverikin ilmaantui jostain ja ne liiteli saaliin kanssa pois.

Nousuyritys

Kolmannella kerralla ilmaan

Kala hyvään asentoon

Vihdoinkin ilmassa

Hienosti se käänsi ilmassa kalan kouriinsa niin, että ilmanvastus on pieni. Olen ennenkin nähnyt sääksen kalastavan, mutta siitä on varmaankin 30 vuotta aikaa. Hieno seurata tapahtumia näin läheltä.

Päivä 3, lauantai

Aamu alkoi osaltani epäonnisesti. Lankomies soitteli aamulla, että palokärki on rantamökin pihamaalla ruokailemassa. Puin päälleni ja melkein juoksin rantaan, jossa mulle kerrottiin, että se oli juuri lähtenyt pois. Kyllä harmitti, lankomies sai upeita kuvia ja minä jäin nuolemaan näppejäni. Painelin aamiaisen jälkeen laiturille mato-ongelle, harmitti vieläkin. Pian härkälintu saapui taas paikalle kalastelemaan, se meni aivan saman reitin kuin edelliselläkin kerralla. Varmaankin sen vakipaikka.

Härkälintu

Koirien kanssa lenkkeillessä perhosia ja korentoja lenteli joka puolella. Tämän päivän toinen harmitus tuli, kun en sillä kertaa ollut ottanut kameraa mukaan, kun lenkillä näin keisarinviitta-perhosen. En muista nähneeni sitä koskaan ennen ja koitin kännykällä muutaman metrin päästä saada kuvaa, mutta epäselviähän niistä tuli. Seuraavalle lenkille sitten lähti kamera taas mukaan, mutta kuviin osui vain nokkosperhonen.

Nokkosperhonen

Rantaniityt oli kauneimmillaan nyt, kun heinä oli jo kullan keltaisea ja kauniisti huojui tuulessa. Jospa joskus oppisi tuon valokuvauksen niin, että saisi kaikki luonnon kauneudet vangittua. 

Rantaniitty

Lounaan aikoihin käpytikka lennähti samaan puuhun, missä palokärki oli aiemmin ruokaillut. Käpytikalla oli eväät vaan mukana ja se yritti pientä käpyä tunkea puussa oleviin koloihin, siinä kuitenkaan onnistumatta. 

Käpyä tungetaan puunkoloon

Eihän se sinne mene

Käpytikkakuvissa näkyy koivussa reikärivejä, joita ei palokärki tehnyt. Ne oli joku tehnyt aiemmin ja tuttu lintumies Pirkanmaan yhdistyksestä arveli, että ne olisi ehkä pohjantikan mahlankeruureikiä. Pohjantikkaa ei kuitenkaan näkynyt, sain tyytyä tähän tuttuun käpytikkaan.

Itselleni yllätyksenä joka päivä lensi jokunen merimetso mökkirannan ohi. Tänä vuonnahan todettiin Suomen ensimmäinen merimetsopesintä sisämaassa, kun yhdyskunta oli pesinyt Porin Enäjärvellä. Jäin miettimään, että olikohan nämä nuoria vai muuttavia merimetsoja, kun olivat niin kovin kaukana rannikolta. Lauantaina ohi lensi noin 30 yksilön parvikin.

Merimetsoja

Harmaahaikara

Iltapäivällä vastarannalle parkkeerasi harmaahaikara huilailemaan. Yksinäinen sinisorsa kuljeskeli mökkirannan läheisyydessä ja kun äkkäsi meidät, niin tuli ihan lähelle. Sitä on varmaankin joku joskus ruokkinut, kun oli peloton ja vaikka oltiin uimassa, niin uiskenteli siihen ihan viereen. Se jäikin loppuajaksi siihen nurkille norkoilemaan.

Sinisorsa

Illalla siinä makkaranpaistossa terassilla huomasin seinässä jonkin perhosen, ehkä joku mittari, en tiedä. Vähän on pihamittarin näköinen, mutta jos joku tietää paremmin, saa kertoa kommenteissa. 

Joku yöperhonen ehkä

Sunnuntaista ei kuvia ole, koska oli lähtöpäivä ja siivosimme mökin ja muut jälkemme. Grillattiin vielä lähtömakkarat ja suuntasimme auton kotia kohti. 

Kävin sunnuntaina vielä Parkanossa tarkistamassa kuukkeliruokintani, mutta se oli entisellään. Orava löytyi riistakameran kuvista, se oli käynyt ruokintaani katsomassa. Yhdessä kuvassa oli jonkin pienen nisäkkään selkä, ehkä ketun tai supikoiran. Muutoin oli ollut hiljaista. Ruokintalaite jäi sinne vielä pariksi viikoksi, nyt peukkuja pitämäään kaikki, että jostain me saataisiin kuukkelihavainto.

Viikonlopun havainnot oli kyllä hienot ja härkälintu tosiaan uutena lajina listalle. Ensi torstaina 20.8. on Porin lintutieteellisen yhdistyksen ulkoilmatapahtuma Porin Toukarin lintulavalla ja sinne pitäisi mennä siis seuraavaksi. Jos väkeä on paikalla, niin saatanpa siitäkin taas jotain kirjoittaa. Ensi kertaan siis👋 

Johanna