Lintukävelypäivä

Olipahan kiva päivä lintujen tarkkailun parissa. Tänään oli Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen järjestämä lintukävely Kirjurinluodossa. Meillä oli aikaisemmin kesällä online-koulutus aiheesta ja nyt sitten kokeiltiin hommaa käytännössä. Me koulutuksessa olleet toimimme oppaina ja olimme saaneet mukavasti muutakin väkeä liikkeelle. Nuorin osallistuja oli 10-vuotias tyttö, joka oli jo saanut reilut 100 lintulajia täyteen tänä vuonna!

Lähtöpaikalla Kirjurinluodossa

Lintukävelyoppaiden kouluttaja Arto, Turun Lintutieteellisestä Yhdistyksestä oli mukana ja hän toivotti kaikki tervetulleeksi, kertoi vähän lintukävelystä ja huomioon otettavista asioista. Lintukävelyn päävastuun otti Ari, joka on jo kokenut harrastaja. Hän oli Säpin retkellä rengastajana ja oli kuulemma edellisen yönkin ollut rengastamassa. Lisäksi oppaana itseni lisäksi oli vielä Aila. Lasken itseni aloitteleviin harrastajiin, kun neljäs vuosi on vasta menossa. Silti toimin oppaana, koska on hyvä olla vertaistukena aloitteleville harrastajille, jotka tulevat kävelylle mukaan. Silloin he saavat paremman kokonaiskuvan monipuolisesta lintuharrastuksesta ja kynnys lähteä mukaan on pienempi.

Lähdimme kiertämään luotoa vastapäivään ja jo alkumatkasta havaitsimme monia eri lajeja. Parkkipaikalla vielä ollessamme yli lenteli muun muassa harmaalokkeja, räkättirastasparvi ja pari pähkinähakkia. Porilla on yksi erikoisuus, jota tavataan toki muutamassa muussakin länsirannikon kaupungissa ja satunnaisesti sisämaassa, nimittäin mustavaris. Ja kuinka ollakaan se oli yksi päivän ensimmäisistä havainnoista, kun niitä lennähti parkkipaikan läheisyyteen.

Mustavaris

Keli oli mitä hienoin, aurinko alkoi lämmittää ja ihmisiä oli liikenteessä paljon. Välillä piti muistuttaa lintukävelijöitä kanssakulkijoista, että muistettiin siirtyä tien sivuun. Ensimmäiselle vesiosuudelle tultaessa näimme jo kaukaa, että siellä oli nuori harmaahaikara paistattelemassa päivää. Se ei juuri pelännyt ohikulkevia ihmisiä, todennäköisesti juuri nuoruutensa vuoksi. Nuoreksi se tunnistettiin tasaisen harmaan, sileän höyhenpeitteensä  ansiosta. Vanhemmalla höyhenpeite olisi sotkuisempi ja kuluneempi.

Nuori harmaahaikara

Aika peloton nuorukainen

Harmaahaikaran seurana oli sinisorsia. Jäimme ihailemaan haikaraa etäältä ja joku taisi nähdä sen ensimmäistä kertaa. Olikin hyvä tuuri, kun se oli niin peloton ja pääsi näkemään niin läheltä. Sinisorsia oli parisenkymmentä. Osa torkkui rantanurmella ja osa uiskenteli ruokaa etsien.

Sinisorsa

Jatkoimme kulkua ja kuulimme pikkulintujen ääniä matkalla. Ainakin pajulintu, vihervarpunen ja talitiainen oli äänessä, joku onnistuttiin näkemäänkin. Lintukävelyyn osallistujilla oli kyllä hyvä into päällä ja paljon he kyselivät linnuista, niiden elintavoista ja tunnistamisesta. Oli kiva huomata, että itsekin jo osasin vastata joihinkin kysymyksiin ihan "ammattimaisesti" 😁

Sinitiainen

Pajulintu

Rannan tuntumassa ollessamme joku näki rantasipin lentävän ja lisää pikkulintuja piileskeli rantapuissa. Yhtä lintua yritettiin lähes koko porukan voimin saada näkyviin, mutta se osasi hyvin piilotella lehvästöissä. Tervapääskyjä ja haarapääskyjä liiteli ympäriinsä. Västäräkkinuorukainen sen sijaan pällisteli maailmaa rannassa pylvään nokassa ihan tyytväisenä välittämättä ohikulkijoista.

Nuori västäräkki

Lintukävelijöitä

Pian käännyimmekin jo rannasta poispäin ja löysimme paikan, jossa oli kymmenittäin valkoposkihanhia huilailemassa. Näytti siltä, että niilläkin oli lämmin. Ne huohottivat nokat aukinaisina ja monet olivat hakeutuneet varjoihin lepäilemään.

Valkoposkihanhet

Kuljimme valkoposkihanhiaukean ohitse polkua, joka kulki lehdossa. Siellä löysimme vanhat sepelkyyhkyn ja variksen pesät, saimme kuunnella nuoren mustapääkertun lauluopintoja, ihailimme lanttuperhosta ja pörröinen ruostesiiven toukkakin kulki samaa polkua. Yhtäkkiä kuulimme, kuinka valkoposkihanhet nousivat kaakattaen lentoon. Ääni on melkoinen, kun sellainen määrä suuria lintuja nousee ilmaan. Mietimme, mikä ne mahtoi säikäyttää.

Sepelkyyhkyn pesä

Ruostesiiven toukka

Lanttuperhonen

Hiekkakentällä tepasteli nuoria kalalokkeja ja kauempana oli kivitaskuja, kottaraisia lensi ylitse noin kolmensadan linnun parvi (alakanttiin laskettuna kuulemma). Pienessä havupuukeskittymässä kuulimme hilpeiden hippiäisten ääniä. Hippiäinen on todella vaikea havaita ilman ääntä. Se on niin kovin pikkuruinen ja piilottelee puissa taitavasti. Vilahdukselta kuitenkin sekin onnistuttiin näkemään.

Siellä se pikku hippiäinen kurkistaa 😅

Kun kuljimme siltojen yli, selvisi se valkoposkihanhienkin pelästymisen syy. Suuri vanha merikotka liiteli Kirjurinluodon yllä ottamassa korkeutta. Vanhaksi sen tunnistaa vaaleasta päästä. Merikotkat voi elää yli 30-vuotiaiksi, niiden siipien kärkiväli voi olla jopa 2,5 metriä. Vaikka nyt täällä rannikolla asuessani näen merikotkan melko usein, on sen näkeminen aina yhtä sykähdyttävä kokemus.

Merikotka

Kierros alkoi olla jo lopuillaan ja fasaaneja ihastellessamme lensi ylitsemme nopeasti kiitäen nuolihaukka, joka valitettavasti ei mun kameraan ehtinyt. Fasaanit kulkivat puistossa myös melko rohkeasti suuremmin ihmisistä välittämättä. 

Fasaani

Lintukävelyn saldoksi tuli 34 lajia. Kappalemäärä nousi useisiin satoihin. Kolmisen tuntia siihen kierrokseen meni. Itselleni tuli tämän vuoden 130. laji nuolihaukasta. Kävimme porukalla jätskillä, ennekuin lähdettiin jatkamaan hellepäivän viettoa. 

Minä käväisin pikalounaalla ja jatkoin matkaani Reposaaren Junnilaan. Junnilassa oli tänä kesänä Suomen toinen tulipäähippiäispesintä. BirdLife:n ylläpitämän havaintotietokannan tiira.fi:n mukaan joku oli yhden yksilön nähnyt siellä vielä edellispäivänä, joten ajattelin itsekin käydä kurkkaamassa, josko sitä näkyisi. Laihoin tuloksin sieltä kuitenkin jouduin poistumaan. Kun istahdin autoon, pusikosta kuului rapinaa ja yhtäkkiä sarvipää seisoi parin metrin päässä tuijottaen mua. Ja hetken päästä sen kaverikin tuli pusikosta ja yhdessä ne rauhallisesti jatkoivat musta välittämättä matkaansa.

Sarvipää pysytteli varjoissa ja mun kameran säädöt oli jäänyt valoon 😖

Tämä oli rohkeampi ja lähti rauhallisesti kulkemaan ohitseni

Lähdin Junnilasta kohti Kalloa, mutta siellä oli väkeä niin paljon, että mahdolliset linnut olisi varmaan aika kaukana. Pysähdyin kuitenkin vielä Levon Lammille ja sain seurata kahden nokikanan touhuja. Olivat jotenkin hellyyttäviä. Ja nyt tuleekin sitten kuvakavalkaadi niiden touhuista 😅

Räyskä

Räyskäkin oli lammella kalastelemassa ja sinisorsia oli paljon. Päivä alkoi jo vaihtua iltaan ja lähdin ajelemaan kohti kotia. 

Lintukävelyllä näkee aina paljon lajeja, koska on paljon silmiä niitä havainnoimassa. Tykkään kyllä kulkea yksinkin, silloin voi mennä ihan omaan tahtiin ja omia polkuja. Meinasin lähteä vielä Pinkjärvelle yöksi, mutta sen verran pitkä lintupäivä oli, että hautasin sen ajatuksen. Seuraavan retken ajankohta on vielä auki, mutta eiköhän sitä pian taas jo halua johonkin ulos ja luontoon kulkemaan. 😊

Kiva kun luit tarinani! Jos tykkäsit, niin klikkaa "tilaa"ja saat tarinan aina tuoreeltaan 😊

Johanna