Johannan retket

Sain tammikuussa ystäväporukalta (Milla, Suvi ja siskoni Susanna) 50-vuotislahjaksi retken. Retken kohde oli salaisuus ja kaikki muukin tieto asiasta pysyi salassa aivan viime hetkille asti. Salaperäisesti Susanna ilmoitti, että voin ottaa oman makuupussin, jos haluan. Kuksankin voisin ottaa. Lämmintä vaatetta ja lämpimät kengät. Siinäpä ne tärkeimmät oli. Muutama päivä ennen lähtöä sain tietää, että "lähtö" on Luomajärven hevoskievarilta klo 12.45. Ajelin siis kohti Ikaalista ja Hevoskievaria lauantaina. Perillä odotti iloinen naisjoukko. Otimme tavarat autosta ja veimme ne kievarin aitan eteiseen. Menimme Kievariravintolan puolella käymään ja saimme tervetulojuomat kievarin isännältä Mikalta. Istuimme nauttimaan juomista takkahuoneen lämpöön. Kievariravintolan kutsuva eteinen Takkahuoneessa Susanna, Milla ja Suvi Aitan Tupa oli varattu meille. Jäin viimeiseksi ravintolan puolelle ennen kuin menimme Tupaan. Naiset olivat nostaneet tavarat sisään ja odottivat juhlamaljojen ke...

Retkeilyssä oli pieni tauko, mutta kevät innostaa taas ulos nukkumaan. Suski-sisko tuli tällä kertaa junalla Poriin ja yhdessä päätimme matkata tuttuun paikkaan Eurajoen Pinkjärvelle yöksi. Suunnitelmissa oli, että viemme rinkat Vuotavan laavulle ja lähdemme kiertämään luontopolun. Puolimatkassa Pinkjärvelle johtavaa metsätietä kuulin tikan rummutusta. Pysähdyin ja koitin saada sen näkyviin. Sepä kiljahti kuuluvasti ja lensi meidän yli. Se oli harmaapäätikka, jonka joka vuosi suunnilleen samoilta paikoilta löydän. Pysäköintialueelle päästyämme huomasimme, ettei laavun omalle pysäköintialueelle oltu aurattu tietä. Siispä rinkat selkään ja metsätietä mönkijän jäljissä Vuotavan laavulle.  Siskokset reissussa Metsätiellä Metsätie oli suhteellisen hyvässä kunnossa ja sitä oli aika helppo kävellä. Emme poikenneet luontopolulle vaan jatkoimme hyvin tallattua tietä pitkin. Vuotavan laavun pysäköintialueelta alkava alamäki kohti huussia ja laavua oli aivan peilikirkasta jäätä. Kuljimme polu...